Blogit

Vateslaisten pohdintoja työkyvystä, yhdenvertaisuudesta ja muista ajankohtaisista tai muuten vain tärkeistä asioista. Julkaisemme myös vierasblogikirjoituksia.

Arvot vai hyveet - vai molemmat?

26.10.2017

Työelämän arvoista on keskusteltu jo vuosikymmenten ajan. Useissa organisaatiossa on määritelty ja julkistettu arvot, joiden tavoitteena on ohjata toimintaa ja päätöksentekoa. Parhaissa tapauksissa arvoista tulee vähitellen kiinteä osa organisaatiokulttuuria, mutta läheskään aina näin ei käy. Aivan liian usein arvot tuntuvat elävän ainoastaan juhlapuheissa ja vuosikertomuksissa, joissa ne ovat omiaan muistuttamaan siitä, miten kaukana ideaalit ja todellisuus voivatkin toisistaan olla.

Kriittisimmät ja turhautuneimmat ovat valmiita kokonaan kyseenalaistamaan organisaatioiden arvokeskustelut, sinänsä ymmärrettävistä syistä. Arvoja valittaessa ja määriteltäessä lähdetään tietysti siitä, että ajan myötä arvojen olisi hyvä tulla osaksi organisaation todellisuutta. Se, että arvojen mukaiseen elämään aina vain pyritään, ei oikein riitä – siitä huolimatta, että täyttääkseen tehtävänsä arvojen ei tarkkaan ottaen tarvitse koskaan toteutuakaan. Riittää, että ne ohjaavat valintoja ja päätöksentekoa ja näyttävät siten suunnan, jota kohti organisaatio kehittyy.

Yksi mahdollinen tapa ratkaista työelämän arvokeskusteluihin liittyvät haasteet on tuoda hyveet organisaation kehittämisen työkaluiksi. Arvot ja hyveet ovat läheistä sukua toisilleen, mutta toisin kuin arvojen, hyveiden on ollakseen ylipäätään olemassa välttämättä tapahduttava myös käytännössä. Siinä missä arvot ovat ideaaleja, joiden toivotaan ohjaavan toimintaa, hyveistä voidaan puhua vasta, kun ideaaleista on tullut totta.

Hyveet eivät työelämässä korvaa arvoja. Toimiakseen hyvin ja oikein organisaatio tarvitsee molempia. Arvot suuntaavat tulevaisuuteen ja ohjaavat kehitystä, hyveiden varassa on kaikki se hyvä, joka tapahtuu tässä ja nyt.

Arvojen ja hyveiden merkitystä voi kuvata hedelmiin ja puutarhaan liittyvällä vertauksella. Jos arvot ovat puussa roikkuvia omenia, jotka haluamme saada käsiimme, hyveet ovat maa, jonka varassa omenia tavoittelemme. Jos jalkojen alla on pelkkää höttöä, omenat jäävät auttamatta puuhun. Jos maa jalkojen alla on riittävän kova, voimme tarvittaessa vaikka hypätä ja saada siten viimeisenkin omenan hyppysiimme.

Jokaisella organisaatiolla on välttämättä ainakin jollakin tasolla jo hallussaan talon toiminnan ja olemassaolon kannalta keskeiset hyveet. Muussa tapauksessa koko organisaatio olisi jo aikaa sitten luhistunut omaan mahdottomuuteensa. Mutta jos hyveitä ei ole pengottu esiin, määritelty ja saatu toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, paljon ja monenlaista hyvää on vielä saavuttamatta.

Antti Kylliäinen
Eetikko, kirjailija, kouluttaja

Kylliäinen on mukana Työllistämisen kehittämispäivillä 16.11. Helsingissä

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: