Kyvyt käyttöön -seminaari huipentui dialogipaneeliin valmennuksen otteesta

15.10.2015

Kaksipäiväinen Kyvyt käyttöön -seminaari päättyi 14.10. dialogimaiseen paneelikeskusteluun siitä, mitä yhteistä valmennuksen parissa työskentelevillä on työssään, vaikka nimikkeet vaihtelevat. Yksi havainto oli, että työpaikasta riippumatta valmennettavan, opiskelijan tai muun asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen ja hänen mielipiteidensä kuuntelu oman elämänsä asiantuntijana on tullut yhä tärkeämmäksi. Tämä ei suinkaan aina ole ollut itsestään selvä asia esimerkiksi virastojen asiakaspalvelussa.

Keskustelua alusti työnohjaaja, psykoterapeutti VET, kouluttaja ja henkilöstöjohdon valmentaja Riitta Malkamäki. Panelistit olivat työkykykoordinaattori Birgitta Ojala Tullinkulman Työterveydestä, kehittämispäällikkö Ismo Hiljanen Kelan terveysosaston työkykyryhmästä, kehitysjohtaja Petteri Ora Kiipulan ammattiopistosta ja yksilövalmentaja Heli Hirvasmaa Silta-Valmennusyhdistyksestä. Oman panoksensa puheenvuoroihin toi kokemusasiantuntija Pia Alarto Babystep Consultingista.

Malkamäki totesi, että moni ammattilainen joutuu tekemään työssään rajanvetoja siinä, millaiset työtehtävät hänen työnkuvaansa kuuluvat, ja mikä menee yli oman osaamisalueen. Toisaalta selkeä rajanveto on joskus vaikeaa ja turhaakin, mutta oman osaamisen alan kohdentaminen ja nimeäminen on tärkeää oman ammattitaidon/asiantuntijuuden kehittämisen näkökulmasta.

Malkamäki kannusti oman ammattialansa määrittelemiseen, jotta se luo omalle työlle raamit, minkä jälkeen voi nimetä omia ydin- tai osaamistaitoja, joita sitten voi työssään kehittää.

Työhönvalmentaja = mahdollistaja

Työhönvalmennuksen ammattialan hahmottaminen ei ole helppoa. Työhönvalmentajilla ei ole yksiselitteistä ammattinimikettä tai työnkuvaa ja nämä tulee usein myös yksin luoda. Yleisön osallistuessa keskusteluun nousikin esiin mahdollistajan ammattinimike, joka kuvastaa hyvin tätä kenttää. "Pyrimme mahdollistamaan tulevaisuuden näkymiä omille asiakkaillemme."

Asiakkaan roolista viranomaisen kanssa asioidessa Malkamäki ja keskustelijat olivat sitä mieltä, että olisi vältettävä tilanteita, joissa keskustellaan asiakkaan elämästä ja ratkaisuista ongelmiin niin, että asianosainen ei ole paikalla. Pahimmillaan keskusteluun osallistuneista osa ei ole tätä koskaan tavannutkaan. Tämä on ollut arkipäivää ja saattaa olla vieläkin jossain.

Keskustelussa tuli ilmi oman työn hyvinä puolina esimerkiksi se, että asiakasta ei enää nähdä palveluiden nöyränä anojana, eri toimijoidenyhteistyö asiakkaan asioissa on parantunut ja asiakkaan toimintakyky nähdään laajemmin kuin diagnoosin tai diagnoosien summana.