Siirry pääsisältöön

Ikääntyvä työvoima - rasite vai voimavara?

07.06.2016

Ikääntyvän työvoiman jaksaminen ja työurien jatkuminen on nykyään paljon esillä. Mietitään, miten ikääntyvät työntekijät jaksavat yhä kiihtyvässä työtahdissa. Myös heidän kykynsä omaksua uutta tietoa ja työtapoja askarruttaa. Ovatko he jarru kehityksen tiellä, josta on päästävä eroon?

Itse järkytyin tajutessani, että kun puhutaan ikääntyvistä henkilöistä, puhutaankin itse asiassa juuri minusta. En ole tuntenut itseäni ikääntyväksi tai vanhaksi, vaan lähinnä nuoreksi tytönheilakaksi, joka mielellään oppii uutta. Mutta kun alan miettiä asiaa tarkemmin, tajuan, että eläkkeelle jäänti taitaakin olla ihan nurkan takana, 6-7 vuoden päässä.

Minulla oli tilaisuus osallistua Työturvallisuuskeskus TTK:n järjestämään Kaikenikäisten työkykyyn kierroksia -tilaisuuteen ja siellä tulikin esille muutama todella mielenkiintoinen näkökulma. Varhaisen mallin olin aiemmin ajatellut olevan lähinnä tarkoitettu päihdeongelmien tms. varalle. Puhujia kuunnellessani tajusin, sinne kannattaisi lisätä omaksi osiokseen myös se, miten toimitaan, kun työntekijän työkyky alenee, oli sitten syynä ikääntyminen tai jokin pitkäaikaissairaus. Ikääntymisen tuomat muutokset työkykyyn kannattaa ottaa aktiivisesti esille työurakeskusteluissa / kehityskeskusteluissa. Eläkkeelle jäännistäkin kannattaisi puhua esimiehen kanssa jo hyvissä ajoin, jotta ns. hiljainen tieto saadaan siirrettyä muille.

Aalto yliopiston tutkimuksen mukaan yli 45-vuotiaat asiantuntijatehtävissä toimivat työntekijät ovat parhaimmillaan. He tuntevat enemmän innostusta työstään kuin nuoremmat kollegansa. He ovat tarmokkaita, sitoutuneita ja tarvitsevat vähemmän tukea työpaikoilla. He joustavat ja venyvät enemmän kuin nuoremmat kollegansa, mutta eivät koe sitä kuormittavaksi. He ovat myös taitavampia johtamaan omaa työaikaansa. Yli 45-vuotiaat ovatkin työvoimaa, josta yritysten kannattaisi viimeiseksi vähentää ja jota kannattaisi rekrytoida. Tutkimustuloksista huolimatta näinhän ei tällä hetkellä toimita.

Työkyky muuttuu ikääntyessä ja yksilölliset erot työkyvyssä alkavat lisääntyä 45 ikävuodesta lähtien. On muistettava, että vanhempi elimistö tarvitsee palautumiseen enemmän aikaa kuin nuorempi ja että pitkäaikaissairaudet yleistyvät iän myötä. On kuitenkin syytä huomata, että sairauspoissaolot eivät lisäänny suoraviivaisesti iän myötä. Myös lähimuistissa ja älykkyyden muodossa tapahtuu muutoksia: joustava älykkyys (havaintojen tekeminen, uuden tiedon omaksuminen) heikkenee, mutta kiteytynyt älykkyys (tietotaito) paranee oppimisen myötä (Jan Schugk, EK).

Työkyvyn muutoksiin tulisikin puuttua ajoissa. Olisi hyvä valmistautua ennakkoon siihen, mitä tehdään, kun huomataan työkyvyn madaltuneen eli on tultu osatyökykyiseksi suorittamaan aiempia tehtäviä. Tulisikin miettiä, miten tehtävänkuvaa voitaisiin muuttaa, jotta työn jatkaminen olisi mahdollista. Käyttökelpoisia keinoja ovat mm. ennaltaehkäisy, voimavarojen vahvistaminen, varhaiset työn muutokset, korvaava työ sekä työhön paluun tuki.

Marianne Pentikäinen
Johdon sihteeri, viestintä

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!