Uutiset

Selkokieli puhutti Vatesissa

07.09.2017

Kuva koulutuksestaSelkokielen kirjoittamisen koulutus antoi perustietoa ja valmiuksia, kuinka selkotekstejä tuotetaan. Koulutuksessa opittiin, mitä selkokieli on ja miten selkokieltä kirjoitetaan. Lisäksi koulutuspäivien välissä oli aikaa kirjoittaa oma selkotekstinen harjoitus.

Selkokielen kolme tärkeintä asiaa ovat teksti, sanat ja rakenne. Tekstiä kirjoittaessa meidän pitää päättää, kuka on tekstin lukija eli kohderyhmä. Se voi olla esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt tai maahanmuuttajat, jolloin teksti on hieman erilaista. Tärkeää on myös valita näkökulma ja pohtia tekstissä kerrottavaa tiedon määrää.

Selkokielessä olennaista ovat myös sanat. On hyvä käyttää paljon ns. tavallisia sanoja. Vaikeat sanat, käsitteet ja termit on tarpeen selittää. Kielen selkeyteen vaikuttaa myös tekstin rakenne.

Tekstissä pitää varoa esimerkiksi pitkiä määriteketjuja, kuten "suuri, punainen ja suloinen talo". Selkokielessä pitkien määriteketjujen sijaan suositaan relatiivilauseita. Verbirakenteet kannattaa olla myös yksinkertaisia ja passiivin sijaan kannattaa käyttää esimerkiksi sinä-muotoa. Lauseiden pituudet vaikuttavat myös luettavuuteen.

Teksti on luettavampaa, kun rivi on sopivan pituinen eikä yhdellä rivillä ole liian monta asiaa. Fontti on yleensä normaalia suurempaa. Tekstin luettavuuteen vaikuttaa myös se, miten teksti ja kuvat on sijoitettu esimerkiksi esitteeseen.

Vaikka kahden päivän koulutus ei tehnyt vielä osallistujasta selkokielen mestaria, antoi koulutus hyvät eväät jatkaa selkokielen lisäämistä oman organisaation viestinnässä. Kouluttaja korosti, että vaikka heti ei osaisi kirjoittaa täydellistä selkokieltä, on pienikin parannus kohti selkeämpää kieltä hyvä asia.

Koulutuksen järjesti Vates-säätiön Tiedolla vaikuttaminen -hanke yhdessä Selkokeskuksen kanssa, josta kouluttajana toimi suunnittelija Eliisa Uotila. Koulutus sai hyvät arvosanat ja koettiin tarpeellisena.

Lisätietoa selkokielestä ja koulutuksista löytyy Selkokeskuksen verkkosivuilta http://selkokeskus.fi/

Teksti ja kuva: Tiina Jäppinen