VATES-säätiö - Etusivu - Työnantajille

Vammoja ja sairauksia tarkasteltaessa on syytä muistaa, että työelämässä diagnoosia merkityksellisempiä ovat yksilön osaaminen ja työkyky työtehtävissään. Vamman tai sairauden aiheuttamaa haittaa voidaan kompensoida esimerkiksi apuvälinein ja työpaikkajärjestelyin.

Tiedot perustuvat vammaisjärjestöjen asiantuntemukseen, jota kehotamme käyttämään, kun on tarpeen saada vammaryhmittäistä erityisosaamista.

CP-vamma on oireyhtymä, jonka haitta-aste vaihtelee vähäisestä liikkumisen häiriöstä monivammaisuuteen. Koska CP-vamma on aina liikuntavamma, henkilön työympäristön liikuntaesteettömyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. CP-vamman aiheuttamat toimintarajoitteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten ihmisiä työskentelee hyvin erilaisissa tehtävissä ja heillä on hyvinkin erilainen koulutus vaihdellen ammatillisesta koulutuksesta yliopistokoulutukseen. Suomessa on CP-vammaisia noin 6 500.

Syynä CP-vammaan on aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskuksien ja niiden yhteistoiminnan vaurio. CP-vammainen henkilö voi liikkua erilaisia apuvälineitä (mm. pyörätuolia tai kyynärsauvoja) käyttäen. Hän voi selvitä liikkumisestaan myös kokonaan ilman apuvälineitä.

CP-vamman vaikutus on hyvin yksilöllinen. Vamma muun muassa hidastaa kehon liiketoiminnan kehitystä, aiheuttaa liikkeiden epäsymmetrisyyttä sekä voi vaikeuttaa puhetta ja hahmottamista. Liikuntavamman lisäksi CP-vammaisuuteen voi liittyä esimerkiksi epilepsiaa ja näkö- tai kuulovammaa tai psyykkistä kehitysvammaa. Vaurion aiheuttajia voivat olla esim. ennen syntymää tai varhaislapsuudessa saatu hapenpuute, aivoverenvuoto synnytyksen yhteydessä tai sen jälkeen, aivokalvontulehdus, aivokuume tai tapaturmainen aivovamma.

Diabetes on aineenvaihdunnan häiriö, jonka johdosta veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi. Avaintekijänä tässä on insuliinihormoni. Diabetesta on kahta päätyyppiä: nuoruusiän diabetes (tyyppi 1) ja aikuisiän diabetes (tyyppi 2). Diabetes ei kuitenkaan periaatteessa estä työntekoa eikä rajoita työtehtäviä. Sairauden huolellinen hoito takaa työkyvyn säilymisen mahdollisimman pitkään.

Diabeetikoita arvioidaan olevan maassamme 200 00, joista tyypin 1 edustajia noin 40 000 ja tyypin 2 edustajia noin 160 000. Tyypin 2 diabeteksen ennustetaan lisääntyvän 70 prosentilla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kaikista diabeetikoista noin 60 000 hoitaa sairauttaan lääkkeettömästi ravinnon ja liikunnan keinoin ja noin 140 000 tarvitsee lisäksi lääkehoitoa.

Nuoruusiän diabeteksessa insuliinia tuottava haiman solukko on vaurioitunut. Puuttuva insuliinineritys on korvattava aina insuliinihoidolla. Liian korkea verensokeri aiheuttaa elinmuutoksia, esimerkiksi silmänpohjan verkkokalvossa, munuaisissa ja hermostossa.

Aikuisiän diabetes on usein osa aineenvaihdunnallista oireyhtymää, johon kuuluu kohonneen verensokerin lisäksi kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja keskivartalolihavuus. Hoitamattomana sairaus johtaa valtimotauteihin. Aikuisiän diabetes puhkeaa yleensä keski-iässä tai vanhuudessa, mutta nykyisin sitä esiintyy myös nuoremmissa ikäluokissa.

Epilepsia on monimuotoinen sairaus, jossa kohtausoireet, sairauden syyt ja ennuste vaihtelevat yksilöllisesti. Kohtaukset ovat yleensä lyhyitä ja menevät ohi itsekseen. Kohtausoireet aiheuttaa ohimenevä aivotoiminnan häiriö, joka johtuu hermosolujen poikkeavasta sähköisestä purkauksesta. Epileptisen kohtauksen oireita ovat mm. eriasteiset tajunnan häiriöt (poissaolo, hämärätila tai tajuttomuus) tai koko vartalon kouristelu. Lääkehoidon ansiosta suurin osa epilepsiaa sairastavista pysyy joko kokonaan tai lähes oireettomina.

Epilepsian vaikutus työllisyyteen liittyviin seikkoihin on aina yksilöllinen. Suurin osa 35 000 työikäisestä epilepsiaa sairastavasta opiskelee tai käy työssä. Epilepsiadiagnoosi on esteenä vain ammattimaisessa liikenteessä työskentelyyn.

Yleisimpiä hengityssairauksia ovat allerginen nuha, astma, keuhkoahtauma ja erilaiset asbestista johtuvat sairaudet. Allerginen nuha on elimistön puolustusreaktion herkistymistä. Muun muassa siitepölyt, eläinpölyt ja pölypunkit sekä ilman epäpuhtaudet, lämpötilavaihtelut ja voimakkaat tuoksut aiheuttavat oireita. Suomessa arvioidaan olevan lähes miljoona hengityssairasta ihmistä.

Astmasta kärsii lähes 300 000 henkilöä. Se on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus, johon liittyy keuhkoputkien ahtautuminen. Astman seurauksena tulehtunut limakalvo on herkkä erilaisille ärsykkeille kuten pölylle, kylmälle, rasituksille, tupakansavulle ja voimakkaille tuoksuille. Ärsykkeet pahentavat tulehdusta ja voimistavat lihassupistusta, jolloin keuhkoputket entisestään ahtautuvat. Säännöllisen lääkityksen ja liikunnan avulla sekä ärsykkeitä välttämällä astmaa sairastava voi elää normaalia elämää.

Pääosin tupakoinnista aiheutuvaa kroonista keuhkoputkentulehdusta sairastaa 400 000. Näistä puolet sairastaa oireista keuhkoahtaumatautia. Keuhkoahtauma ilmenee alkuvaiheessa aamuyskänä ja lisääntyneenä limanerityksenä. Myöhemmin ilmaantuu hengenahdistus, joka esiintyy aluksi voimakkaiden fyysisten rasitusten yhteydessä, mutta myöhemmin myös päivittäisissä askareissa.

Kehitysvammaisuus on toimintakyvyn huomattava rajoite, joka ilmenee eriasteisina ymmärtämis-, käsittämis- ja oppimisvaikeuksina. Rajoitteiden rinnalla kehitysvammaisilla on usein muiden henkilökohtaisten kykyjen vahvuuksia. Oikein suunnattujen, yksilöllisten tukitoimien avulla kehitysvammaisen henkilön toimintakyky paranee. Kehitysvammaisia henkilöitä työskentelee työkeskusten ja työtoimintayksiköiden lisäksi avoimilla työmarkkinoilla henkilökohtaisten työhönvalmentajien tukemina. Kehitysvammaiset työntekijät ovat ahkeran ja tunnollisen työntekijän maineessa suorittaessaan heille yksilöllisesti räätälöityjä tehtäviä. Kehitysvammaisia henkilöitä on Suomessa yhteensä noin 30 000 eli 0,6 prosenttia väestöstä. Suurin osa heistä on lievästi kehitysvammaisia.

Kehitysvammaisuus ilmenee ennen 18 vuoden ikää. Se voi johtua perintötekijöistä, sikiöaikaisista tai synnytyksen yhteydessä tapahtuneista häiriöistä tai syntymän jälkeisten infektioiden tai tapaturmien aiheuttamista aivovaurioista. Kehitysvammaan voi joskus liittyä myös esimerkiksi liikuntavammaisuutta, aistivammaa tai epilepsiaa. Kehitysvammaisen henkilön puhe saattaa olla epäselvää tai se voi puuttua kokonaan.

Kuulovammojen vaikeusaste vaihtelee eritasoisesta huonokuuloisuudesta aina täyskuurouteen asti. Huonokuuloisen työntekijän mahdollisuuksia selviytyä työelämässä voidaan ratkaisevasti parantaa tukimenetelmiä käyttämällä, kuunteluoloja kohentamalla ja työtehtäviä mukauttamalla.
Tukimenetelmiä ovat esim. huuliltaluku, kirjoitusviestintä, viitottu puhe tai viittomakieli. Kuurojen liitto on luonut kuurojen työasiamiesverkoston, jonka kautta kuurot henkilöt saavat alueellisia työvoimapalveluja viittomakielellä. Asiamiehet ovat myös tärkeä linkki työnantajiin päin. Huonokuuloisia arvioidaan maassamme olevan jopa 10 % työikäisistä eli noin 350 000. Syntymäkuuroja ja myöhemmin kuuroutuneita on noin 8 000, joista viittomakielisiä noin 5 000.

Huonokuuloinen henkilö kuulee puhetta kuulokojeella. Kuuroutunut, kuulonsa puheen oppimisen jälkeen menettänyt henkilö, ei sen sijaan kuulokojeesta hyödy. Hän käyttää viestinnässään muita puhetta tukevia menetelmiä. Kuuro henkilö on syntymästään kuuro tai menettänyt kuulonsa ennen puheen oppimista. Hän käyttää äidinkielenään viittomakieltä.

Asiansa osaava viittomakielen tulkki ja / tai mahdollisimman selkeä viestintätilanne, ilman ylimääräistä taustahälyä, tekee kommunikaatiosta kuulovammaisen kanssa vaivattoman. Selkeä keskustelutilanne (hyvä valaistus, puhuminen kasvokkain, rauhallisesti ja selkeästi) antaa huonokuuloiselle mahdollisuuden käyttää hyväkseen näköaistia ja huulilta lukemista.

Erittäin harvinaisia lihastauteja sairastaa Suomessa arviolta 5 000 ihmistä. Mitään yleispätevää on vaikea sanoa, koska erilaisia lihastauteja on toistaiseksi tunnistettu maailmalla yli 800 ja Suomessakin niitä on kymmeniä. Lihassairaus on aina yksilöllinen ja saattaa muuttua ajan myötä. Yleisin virhe on sekoittaa lihassairaudet MS-tautiin, joka on kuitenkin täysin eri sairaus.

Yleensä lihastauteja voidaan hoitaa vain säännöllisellä liikunnalla ja fysioterapialla. Vain joihinkin lihassairauksiin voidaan löytää apua myös lääkkeistä. Lihastauteihin ei ole toistaiseksi olemassa parannuskeinoa.

Lihastautiliiton työllisyyspalvelut ovat lihassairaan, hänen lähipiirinsä sekä työnantajien tukena koulutusvalinnoissa, työnhaussa ja työssä jaksamisessa. Ympäristöön kohdistuvat toimenpiteet, kuten henkilökohtainen avustaja, esteettömyys ja apuvälineet, mahdollistavat lihastautia sairastavalle tasa-arvoisen polun koulutuksesta työelämään.

Mielenterveysongelmat ovat monista eri diagnooseista koostuva sairausryhmä, jotka aiheuttavat pysyvää ja lyhytaikaista työkyvyttömyyttä ja vajaatyökykyisyyttä. Mielenterveysongelmien laatu, vakavuus ja kesto voivat vaihdella paljon, ja ne ovat hyvin yksilöllisiä. Yleisin mielensairaus on masennus. Myös sairastumistapa vaihtelee: jotkut sairastuvat äkillisesti, toisilla oireet jatkuvat pitkään lievinä ja pahenevat vähitellen. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saa runsaat 100 000 henkilöä.

Pitkään jatkuneet vakavat mielenterveysongelmat aiheuttavat usein keskittymiskyvyn ja muistin heikentymistä sekä ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kuntoutumisen edistyessä näitä ongelmia voidaan vähentää. Jokaisella mielenterveyskuntoutujalla tulisi olla kuntoutussuunnitelma, johon on sisällytetty myös ammatillisen kuntoutuksen ja valmentautumisen mahdollisuudet.

Merkittävä osa vakavia mielenterveysongelmia kokeneista henkilöistä voi toipua ja palata työelämään tehokkaan kuntoutuksen keinoin. Väyliä työllistymiseen ovat riittävän pitkäkestoinen ja monipuolinen kuntoutus, työhönvalmennus, kuntouttavat jäsenyhteisöt kuten klubitalot, valmentavat koulutukset sekä työharjoittelu ja työkokeilut.

MS-tauti eli multippeliskleroosi on keskushermostosairaus, jonka oireet ja eteneminen vaihtelevat. Sairastuneiden työssä pysymistä tuetaan erilaisin työjärjestelyin ja liikkumisen apuvälinein. Työllisyyttä tuetaan yksilöohjauksella ja neuvonnalla sekä työpaikkakäynnein. MS-tautiin sairastuneen henkilön työyhteisö voi saada konsultaatioapua esimerkiksi Suomen MS-liitolta.
Suomessa MS-tautia sairastaa noin 6 000 henkeä. Heistä suurin osa on työikäisiä, koska tauti puhkeaa yleensä aikuisiässä.

MS-tautia ei voi pitää perinnöllisenä, eikä sen varsinaista aiheuttajaa ole pystytty selvittämään. Tavallisimpia oireita ovat rasituksensietokyvyn aleneminen, näköongelmat, tuntoaistin herkistyminen, kutina, nipistely, puutuminen, lihasten koordinaation häiriintyminen, eriasteiset lihasheikkoudet, tasapainohäiriöt, muistivaikeudet ja masennus.

Suomen MS-liitto (2004): Palaset paikalleen – työpaikan MS-opas. Suomen MS-liiton julkaisusarja nro 26. Ilmaista opasta voi tilasta Suomen MS-liitosta.

Näkövammaisuus määritellään näöntarkkuuden ja näkökenttäpuutosten perusteella. Näkövammaisten työelämää helpottavat erityisesti moderni tietotekniikka apuvälineineen, tehokas kuntoutus ja koulutus sekä Näkövammaisten Keskusliiton työllisyysosaston palvelut. Työikäisiä näkövammaisia arvioidaan olevan maassamme 15 000, joista ansiotyössä käy 5 000 - 7 000 henkilöä yli sadassa eri ammatissa.

Näkövammaisuus ilmenee myös esimerkiksi kontrastien erotuskyvyn ja värinäön heikkenemisenä, silmälihasten toiminnan poikkeamina ja silmän mukautumiskyvyn hidastumisena muuttuviin valaistusoloihin. Näkövammaisena ei pidetä henkilöä, jonka näkö voidaan korjata laseilla normaaliksi. Tavallisimmat näkövammaisuuden aiheuttajat ovat silmänpohjan ikärappeuma, erilaiset verkkokalvon rappeumat, silmänpainetauti, diabetes sekä näköhermon ja näköratojen viat.

Tuki- ja liikuntaelinsairaus on kudossairaus, joka kohdistuu luustoon, niveliin tai lihaksistoon. Ne lisääntyvät iän myötä. Tuki- ja liikuntavammaisten henkilöiden työllistymistä ja työpaikan säilyttämistä helpottavat ja mahdollistavat muun muassa työympäristön liikuntaesteettömät järjestelyt. Kunnallisesta vammaispalvelusta voi hakea kuljetuspalvelua työmatkoille. Myös tukea oman auton hankintaan on mahdollista saada, jotta liikkuminen helpottuisi. Kelan kustantamat kuntoutuspalvelut voivat joissain tapauksissa tukea toiminta- ja työkykyä. Suomessa kaikkiaan noin miljoonalla arvioidaan olevan jonkinasteinen tuki- ja liikuntaelinvamma tai –sairaus.

Sairauden voivat aiheuttaa mm. synnynnäiset kehityshäiriöt, tapaturmat, polio, erilaiset aivovauriot, aivohalvaus ja selkäydinvamma.