Palkkatuella digitoinnin osaajaksi
17.06.2016
Kuvat ja teksti: Kati Savela
Atro Niiniluoto on ollut kahdeksan vuotta palkkatuetussa työssä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa digitointiavustajana. Hänen työnantajansa on oikeutettu palkkatukeen Niiniluodon lievän vamman takia. Hahmotusvaikeuksia kompensoivat kuitenkin poikkeuksellisen hyvä muisti, huolellisuus ja tarkkuus.
36-vuotiaan Atro Niiniluodon arki on koostunut jo vuosia kuuden tunnin työpäivistä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Ulko- ja sisäliikunnan harrastuksiin kuuluvat hiihto, kickbike ja kuntosali, perheen kanssa vietetty aika Helsingin keskustan tuntumassa sekä pyöräily ja verkkokalastus mökillä. Sellaisena hän toivoo elämän jatkuvankin. Niiniluoto on siinä mielessä onnekas, että mieluinen työsuhde on jatkunut vuodesta 2007 saakka, eikä lievä vammaisuus ole vaikuttanut palkkaamiseen tai työn jatkumiseen.
Toisenlaisia esimerkkejä on helppo löytää. Konkreettisimmillaan este työn saannille voi työnantajan puolelta olla se, että työtiloihin ei pääse pyörätuolilla, kuten Niiniluodon eräälle opiskelutoverille kävi. Toisaalta esteellisyyttä on yhä paljon myös asenteissa. Jos työntekijä ei ilman mitään tukitoimia sovellu tehtävään, otetaan sellainen, joka niin sanotusti loksahtaa kuvioon suorin tein.
Toimintaterapia auttoi kuntoutumaan
Atro Niiniluoto syntyi noin kilon painoisena keskosena vuonna 1979. Hänelle jouduttiin kohonneen aivopaineen takia asentamaan shuntti, jonka korjauksen yhteydessä viisi vuotta myöhemmin pojalle tuli lievä vasemman puolen halvaus. Shunttia jouduttiin korjaamaan vielä monta kertaa pojan kasvaessa. Keskosuuden seurauksena Niiniluodolla on todettu suoritusprofiilin epätasaisuutta: toisaalta hahmotusvaikeuksia kommunikaatiossa ja sosiaalisissa tilanteissa sekä arkuutta, toisaalta erittäin hyvä muisti. Hän on myös toimissaan tarkka ja musikaalisesti lahjakas. Poika oppi lukemaan 4-vuotiaana. Niiniluoto on hiljalleen kuntoutunut lievän halvauksen seurauksista niin, etteivät ne haittaa päivittäistä elämää.
Vaikka aivojen toisessa puoliskossa tapahtuisi vakaviakin vaurioita, toinen puolisko voi oppia ottamaan vaurioituneen puolen tehtäviä hoitoon. Näin totesi professori Risto Näätänen Niiniluodon vanhemmille tämän ollessa lapsi.
– Kuntoutusmuotoina kouluikäisenä olivat esimerkiksi toiminta- ja musiikkiterapia. Kehonhallintaa opeteltiin niin sanotussa Futuuri-kerhossa. Minusta tuli siellä myös apuvalmentaja, Atro Niiniluoto kertoo kotonaan Helsingin Töölössä, jossa asuu samassa taloudessa vanhempiensa kanssa. Hän osallistuu kotitöihin ja täysipainoisesti perheen kuluihin.
20-vuotiaana Atro Niiniluodolle tehdyssä psykologin lausunnossa hänen vahvuuksikseen todettiinkin nopea työtapa, silmän ja käden yhteistyö, visuaalinen hahmotuskyky ja visiokonstruktiivinen päättely (näönvaraisen tiedon ja tilasuhteiden hahmottamisen yhdistäminen käsien hienomotoriikkaan). Hänellä on myös hyvä kuulomuisti.
Työllistymissuunnitelma eläkepapereiden sijaan
Peruskoulun jälkeen helsinkiläisnuori suoritti Keskuspuiston ammattiopistossa tietotekniikan perustutkinnon moni- ja vaikeavammaisille. Valmistumisvuonnaan 1999 Niiniluoto oli työharjoittelussa Näkövammaisten keskusliiton tietopalvelussa. Hän kävi myös digitaalisen äänenkäsittelyn kurssin vajaakuntoisille opiskelijoille sekä työhönvalmennuskurssin. Suunta työelämään on siis ollut päättäväinen.
Äiti Ritva Niiniluodon mukaan palkattomia harjoittelupaikkoja on ollut helppo löytää, mutta palkkatyötä ei. Niiniluodolle i ole koskaan esitetty työkyvyttömyyseläkettä vaihtoehtona, kuten monelle vammaiselle esitetään. Koulusta valmistumisen jälkeen hän onkin kuulunut työvoimaan. Sen vuoksi hänelle laadittiin työllistymissuunnitelma TE-toimistossa vuonna 2003.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan Atro Niiniluoto tutustui vuonna 2000, jolloin hän oli työkokeilussa kansanrunousarkistossa digitoimassa aineistoa. Sen jälkeen nuori mies on muun muassa ollut postitus-ja pakkaustehtävissä Invalidiliiton Mäkelän työkeskuksessa ja vammaisia työllistäneessä DIGIPRO-projektissa.
Vuonna 2007 alkoi edelleen jatkuva työ digitointiavustajana SKS:ssa. Viime syksyyn saakka hänelle myönnettiin tukipäätös kahdeksi vuodeksi kerrallaan, mutta palkkatukimäärärahojen niukentumisen takia päätös tehtiin syksyllä vain puoleksi vuodeksi. Nyt palkkatukea on myönnetty vuodeksi, toukokuun 2017 loppuun.
Täsmällisyyttä ja tarkkuutta vailla vertaa
Atro Niiniluodon työtoveri arkistotutkija Risto Blomster sanoo, että palkkatuen ja Niiniluodon työsuhteen jatkoa toivotaan kovasti. Tällä hetkellä työn alla on keruuaineiston digitointi, johon kuuluvat esimerkiksi ihmisten lähettämät myrskykokemukset. Blomster toimii yhteyshenkilönä työsuhde- ja muissa asioissa.
– Atro on todella tarkka työskentelijä. Jos on jotain ongelmaa, hän tulee kysymään. Työn itsenäisyys on jatkuvasti lisääntynyt, Blomster kertoo.
Niiniluodon työnkuva on sama kuin kenellä tahansa vastaavassa tehtävässä SKS:ssa. Täsmällisyys ja tunnollisuus ovat kenen tahansa työnantajan toiveominaisuuksia työntekijöilleen. Lisäksi työtodistusten arvioissa hänet kuvataan sopeutuvaksi, huumorintajuiseksi ja positiiviseksi.
Lisää tietoa ja työllistymisen tukikeinoja
Ritva Niiniluodon kokemuksen mukaan työnantajilla on edelleen epäilevää asennetta, suurelta osin tiedon puutteen takia.
– Pelätään esimerkiksi, että heillä olisi paljon sairauspoissaoloja, mikä ei yleensä ollenkaan pidä paikkaansa. Oppisopimuskoulutuksessa ja sosiaalisissa yrityksissä olisi potentiaalia, kun niitä vain kehitettäisiin ja hyödynnettäisiin oikeasuuntaisesti, hän pohtii.
Muita keinoja parantaa vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä olisi esimerkiksi nykyistä kattavammat työhönvalmentajapalvelut. Työhönvalmentaja voi olla tukena sekä työnhaussa että sinne siirtymisessä. Esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukeen voisi sisältyä työhönvalmentajan tuki. Myöskään työnetsijänpalvelua ei saisi unohtaa.
SKS:ssa ei ole muita palkkatukea saavia työntekijöitä. Monimuotoisen työyhteisön periaatetta ei ole kirjattu strategiaan, vaan henkilöitä palkataan näiden osaamisen ja muun soveltuvuuden mukaan. Työkaveri Risto Blomsterin mukaan Niiniluoto ei ole tarvinnut muita mukautuksia työhönsä kuin selkää tukevan työtuolin – jollaista enemmistö selkävaivaisista suomalaisista tarvitsee joka tapauksessa.
– Lisäksi fysiatri Heikki Levon patisti käymään salilla lihaksiston vahvistamiseksi. Näin olen tehnytkin isän kanssa, Atro Niiniluoto toteaa hymyillen.
Työkyvyn ylläpitäminen voi olla yksinkertaista, kun siihen asennoituu oikein.