Siirry pääsisältöön

Uusi normaali

20.05.2020

Kuvassa kirjoittaja Marianne Pentikäinen.Aamulla toimistolle, illalla kotiin, kerran viikossa etätyöskentelyä. Tätähän se vanha normaali oli. Sitten kaikki muuttui salamannopeasti - alkoi uusi normaali ja kotona työskentely.

Etätyöskentelyn alkaessa Vatesissa koottiin ohjeita ja huomioita etätyön erityispiirteistä. Moni varmasti tunnisti viimeistään parin viikon jälkeen omalla kohdallaan monta koosteesta löytyvää hyöty- ja haittatekijää.

Etätyöskentelyä on nyt jatkunut noin 2 kuukautta. Se alkaa tuntua, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ensimmäinen tunne varmaan kaikilla oli, että hieno juttu, kun voi jäädä kotikonttorille. Aikaa säästyy työmatkoista ja työpäivänkin voi rytmittää: työntekoa, ulkoilua, keskittymisrauhaa. Mutta mikä on totuus? Moniko on muistanut pitää taukoja vai onko jämähdetty tietokoneiden ääreen? Työmuistin kuormittumista on tutkittu ja saadun tiedon perusteella onkin hyvä muistaa, ettei etätyössäkään tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa kaikilla kanavilla.

Tietotekniikan kehitys on mahdollistanut etätyön asiantuntija- ja toimistotöissä. Joku voisi sanoa, että olemme etuoikeutetussa asemassa, kun voimme suojautua tartunnalta tekemällä töitä kotona. Tuolta ei kyllä aina tunnu, kun puurrat yksin ja mietit, saatko tarpeeksi aikaan, pitäisikö tehdä enemmän. Monella on lisäksi haasteena työn ja perheen yhteensovittaminen, kun lapset ovat kotona etäkoulussa.

Tunne työyhteisöön kuulumisesta on tärkeää. Työyhteisön sosiaalinen vuorovaikutus on nyt muuttunut. On itsestä kiinni, miten aktiivisesti on yhteydessä muihin. Vaarana onkin, että poikkeusoloissa joku putoaa työyhteisön ulkokehälle. On helppo jättäytyä kiireeseen vedoten pois esim. yhteisistä virtuaalisista päiväkahvihetkistä.

Alun ”kuherruskuukauden” jälkeen Teams-palaverien raskaus alkaa tuntua. Ne vaativat ihan erilaista keskittymistä ja läsnäoloa kuin kasvokkain, saman pöydän ääressä käydyt keskustelut. Kuin huomaamatta tauot keskustelun välissä lisääntyvät, kaikki odottavat, että joku aloittaa. Kiusallinen hiljaisuus. Kuulet vain äänen ja näet liikkumattoman kuvan tai pahimmassa tapauksessa vain nimikirjaimet ruudulla. Kehonkieli ja ilmeet, reaktiot sanomaasi jäävät näkemättä. Kuuleeko mua kukaan? Puhunko itselleni? Tulee tunne, ettei paikalla ole ketään muuta.

Etätyöpiste ei myöskään yleensä ole kovin ergonominen. Harvalla on kotona sähköpöytää, isoa näyttöä, säädettävää työtuolia, satulatuolista puhumattakaan. Säätiön henkilökunta arvioi muutama viikko sitten etätyötä Työturvallisuuskeskuksen kysymyslomakkeella. Moni olikin keksinyt luovia ratkaisuja hyvän työskentelyasennon löytämiseksi, kuten silityslaudan sähköpöydän korvikkeeksi. Vastauksista kävi ilmi, että esim. myös valaistus voi olla haaste. Lisäksi kodin ulkopuoliset äänet voivat häiritä; naapurin remontti tai muusikon harjoittelu, liikenteen melu – äänten kakofonia voi olla suuri. Näihin ei itse voi edes juuri vaikuttaa.

Tietotekniikan toimivuus on myös ajoittain ongelma. Ongelmiin törmää tietysti aina silloin, kun on pahin hetki, palaveri tai webinaari alkamassa ja netti pätkii. Onneksi etäyhteydet mahdollistavat myös avun saannin. Yhteys tukeen, ja ongelma on luultavasti nopeasti ratkaistu.

Joskus ehkä palataan normaaliin, mutta se voi kestää pahimman ennustuksen mukaan jopa pari vuotta. Sittenkin saatetaan palata ns. uuteen normaaliin, jossa toimitaan täysin toisin kuin ennen.

Jaksamista kaikille!

Marianne Pentikäinen
johdon sihteeri
työsuojeluvaltuutettu

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!