Siirry pääsisältöön

Ratkaisuja haussa työllistymispolun eri vaiheisiin

30.05.2018

Jukka Lindberg.Työllistymistä tukevien toimijoiden – olivat ne yrityksiä tai järjestöjä – pitää huomioida kaksi asiakasryhmää: toisaalta työllistymistä tai työelämäosallisuutta tavoittelevat henkilöt ja toisaalta työpaikat. Järjestöt ovat perinteisesti tunteneet henkilöasiakkaat (erityisesti erilaista tukea tarvitsevat) ja heidän tarpeensa paremmin, kun taas yritykset ovat olleet vahvempia työpaikkojen ja sieltä tulevien tarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Päättäjätasolla joudutaan arvioimaan molempien asiakasryhmien tarpeita ja niiden priorisointia. Viime vuosina priorisointi on näyttäytynyt järjestösektorin palvelutuottajille melko työnantaja- ja työpaikkalähtöisenä. Työpaikat täyttyvät nopeasti välittämällä niihin helpommin työllistyviä sen sijaan että satsattaisiin vaikkapa välityömarkkinoilla olevien, vaikeammin työllistyvien työllistymiseen. Tätä toki voidaan myös perustella kasvua ja hyvinvointia tuottavien yritysten toimintamahdollisuuksien turvaamisella. Jo nykyisessä tilanteessa, mahdollisesta tulevasta kasvupalvelumallista puhumattakaan, tällainen priorisointi ja resurssien allokointi johtaa kuitenkin kahteen merkittävään ongelmaan.

Yksi ongelmista on työelämän ulkopuolella olevien ryhmän polarisoituminen. Palveluja tarjotaan niille, jotka pärjäävät minimaalisella tuella tai joiden tukeminen on niin helposti konseptoitavissa, että sitä pystyy tekemään kannattavasti kohtuullisen pienellä korvauksella. Muiden osalle jää lähinnä osallisuutta tukevia palveluita, joissa pahimmillaan käydään läpi samoja palveluvaiheita yhä uudelleen varsinaisten työpaikkojen karatessa yhä kauemmaksi.

Toinen, edelliseen kytkeytyvä ongelma on aikaa myöten myös yleisempi osallisuutta ja työllistymistä tukevan palvelupolun typistyminen loppupäästä. Järjestöt ovat omien verkostojensa kautta tarjonneet tukea kasvulle ja kehittymiselle kynnyksettömästä toiminnasta aina työmarkkinoille siirtymiseen. Kansainvälisiä esimerkkejä tarkastelemalla on melko helppo vakuuttua siitä, että työmarkkinoilla tukea tarvitsevien työllistymisen kannalta optimiratkaisu olisi sellainen, missä erilaiset ohjaavat ja valmentavat palvelut täydentyvät työmarkkinoille tapahtuvia siirtymiä tukeviin palveluihin sekä monipuoliseen ja monimuotoiseen työpaikkatarjontaan.

Tuolla viimeisellä tarkoitan sellaista työpaikkatarjontaa, jossa löytyy työpaikkoja – palkallista työtä – kaikille niille, joiden työkyky antaa siihen mahdollisuuden, tarvittaessa räätälöitynä, tuettuna tai osa-aikaisena. Tällaisen työpaikkatarjonnan luomisen kannalta keskeistä on luonnollisesti avoimen työmarkkinan kynnyksen madaltaminen ja työelämän yleinen kehittäminen, mikä edellyttää siirtymiä tukevien palveluiden ohella erityisesti tietotasoon ja asenteisiin vaikuttamista. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös työyhteisöjä, joissa työskentely on räätälöidympää, ohjatumpaa ja tuetumpaa kuin mihin ”perusyrityksissä” taivutaan. Sosiaalisten yritysten lailla pyrittiin tällaisten mukautuvampien yritysten syntymiseen, mutta lupaavan alun jälkeen toimintamalli hyytyi pahasti.

Syitä ainakin osittaiseen epäonnistumiseen voi hakea ehkä yhtäaikaisesti liian laajoista tavoitteista ja suppeasta mallista. Uutta nousua pitäisikin tavoitella oleellisesti kattavammalla toimintamallilla, jossa yhdistetään erilaisia toimivia ratkaisuja kokonaisvaltaiseen osallisuuden ja työllistymisen kokonaisuuteen. Työtä tällaisen toimintamallin rakentamiseksi tehdään monella rintamalla. Mallin perustaa voidaan kutsua Iso-Britannian ja Ruotsin tavoin työelämäintegroiviksi yhteiskunnallisiksi yrityksiksi, ja liittymäkohdat yhteiskunnallisen yrittämisen malliin ovatkin selkeät. Kysymys on kuitenkin myös paljon laajemman tarkastelun tarpeesta, jossa katetaan kokonaisuus tuetusta asumisesta voimavarojen luomisen ja työhönvalmennuksen kautta yrityksiin – niin niihin yhteiskunnallisia ongelmia ratkomaan pyrkiviin kuin niihin jotka löytävät oman yhteiskuntavastuun kantamisen muotonsa monimuotoisen työyhteisön kehittämisestä.

Jukka Lindberg
kehittämispäällikkö
Vates-säätiö

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!