Suuntana työelämä!

24.08.2016

Viimeisinä työpäivinä Vatesissa mieleeni on noussut luonnollisia kysymyksiä: Mitä olen oppinut? Millainen merkitys työharjoittelulla on tulevalle työuralleni?

Käytän usein ajattelun apuna työelämän karttasta. Kartta ei ole mitään fyysistä olemassa olevaa paperia, vaan aineeton ajattelun apuväline. Karttaan voi merkitä monenlaisia asioita: motivoivia tavoitteita, olemassa olevaa osaamista, unelmatyöpaikkoja, kynnyksiä ja sudenkuoppia. Esimerkiksi epäterveelliset lounaseväät kuuluvat sudenkuoppiin. Niitä tulee välttää!

Jokaisen työelämässä suunnistavan kartta on erilainen. Joskus kartan suuntamerkit näyttävät, että nyt on tehtävä jotakin uutta. Vatesissa huomasin, että sosiologian opinnoista oli erityisesti hyötyä projektien kokonaisuuksien ja toimialakentän hahmottamisessa. Parantamisen varaa löysin tekstinkäsittelyn muotoseikoista. Esimerkiksi muotoilusivellin ja sarkaimet tulivat minulle tutuksi vasta täällä, vaikka yliopisto-opiskelun aikana olen kirjoittanut tuhansia sivuja tekstiä.

Kokonaisuudessaan harjoitteluni koostui kolmen kyselyn ja yhden haastatteluselvityksen toteuttamisesta, sekä viestinnällisistä tehtävistä. Monipuolisuutta työstä siis löytyi. Motivoivia tekijöitä työssä olivat havainnot, joita selvityksissä esiintyi. Viestinnässä puolestaan pidin nettisivujen sisällön tuottamisen nopeasti näkyvistä tuloksista.

Harjoittelun aikana pohdin omia tapojani työskennellä. Vatesissa esimerkiksi laatu on hyvin tärkeä prioriteetti ja työprosessit ovat sellaisia jotka kestävät projekteista ja tehtävistä riippuen useista päivistä jopa vuosiin. Hyvin erilaista verrattuna aiempaan kokin työhöni, jossa työasu puettiin aamulla ja riisuttiin illalla.

Jotain saattaisin tehdä toisella tavalla, jos aloittaisin harjoittelun uudelleen nyt. Siitä tiedänkin oppineeni ja oppimisprosessi jatkuu työharjoittelun jälkeenkin. Usein uudet opittavat asiat saavat aikaan pientä kipuilua, mikä on työelämässä suunnistaessa välttämätöntä.

Työelämän ulkopuolelta tulevien onkin ylitettävä monta sellaista kynnystä, mitkä ovat usein korkeampia vammaisille ja osatyökykyisille. Siksi työhönvalmentajalla on tärkeä rooli työnhakijan tukena. Motivaatio on ehkä paras apuväline välttämättömien apuvälineiden jälkeen. Esimerkiksi kiinnostava ja omalta tuntuva harjoittelupaikka sai minut hakemaan työharjoittelupaikkaa oman kotikaupunkini Turun ulkopuolelta ja ylittämään yhden kartalla näkyneen kynnyksen.
Työharjoittelun jälkeen suunta kartalla näyttää nyt selkeältä. Laitan siihen kirkkaan vihreän nuppineulan muistoksi Vatesista.

Petteri Sääskilahti
valtiotieteiden kandidaatti

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!