Siirry pääsisältöön

Ammatin vaihtaminen ei ole koskaan liian myöhäistä

pe 29. toukokuuta 2015 11.06.00

Teksti: Tiina Jäppinen
Kuva: Markus Aspegren

Vain harvoin työelämässä riittää enää yksi ammatti. Jotta työpaikka olisi turvattu, tarvitaan lisäopintoja tai kokonaan uusi ammatti. Tuulamaria Toivasella niitä on jo neljä.

Ensin Tuulamaria opiskeli farmaseutiksi, sitten ravitsemustiedettä, lääkäriksi ja sen jälkeen psykoterapeutiksi. Ravitsemustieteestä ei ole tutkintoa, mutta sitäkin hän ehti opiskella 3 vuotta, ennen kuin vaihtoi lääketieteelliseen tiedekuntaan. Psykoterapeuttina hän aloittaa omassa yrityksessään vielä 51-vuotiaana.

Tällainen työura on vastoin tilastoja etenkin, koska Tuulamaria näkövammautui. Siitä huolimatta hän jaksoi opiskella lääkäriksi ja sen jälkeen vielä psykoterapeutiksi.

Tuulamaria ihmettelee, miten paljon hänen elämässään on tapahtunut. Hän näyttää silti odottavan rauhallisesti, mitä se tuo seuraavaksi.

Farmaseutista terapeutiksi

Lukion jälkeen Tuulamaria opiskeli farmaseutiksi. Opintojen aikana hän toimi apteekissa teknisenä apulaisena eli harjoittelijana. Valmistuttuaan hän jatkoi kolme vuotta farmaseuttina.
– Työ ei tuntunut omalta työltä, koska halusin keskustella enemmän ihmisten kanssa. Lopulta päätin, etten halua olla apteekissa loppuelämääni.

Tuulamaria halusi lääkäriksi. Koska hän ei ollut lukenut fysiikkaa ja kemiaa lukiossa, hän ei voinut hakea suoraan lääketieteelliseen tiedekuntaan.

– Sain työkaverini mukaani opiskelemaan niitä iltalukioon. Pääsimme lopulta molemmat opiskelemaan aloille, jonne olimme halunneetkin. Ystäväni toimii nykyisin apteekkarina.
– Itse toimin opiskelujen ohessa ja sitten valmistumisen jälkeen kolmen vuoden ajan unelmieni ammatissa lääkärissä.
– Lääkäritkään eivät tajunneet, mitä pitäisi tehdä. Toisaalta näytti siltä, että pystyn opiskelemaan, mutta ei se onnistunut.

Työ tyssäsi tekniikkaan

Tuulamaria teki lääketieteen opintojen aikana koko ajan lääkärin työtä. Puolitoista vuotta töissä kävi raskaaksi. Jopa kolleegojen, jotka olivat myös lääkäreitä, oli vaikea ymmärtää tilannetta.
– Näkövamman ja sen vuoksi, että näkövammaisten ohjelmat pyörivät tosi huonosti potilastietojärjestelmissä, työ kävi uuvuttavaksi. Mietin, miten voisin jatkaa työelämässä kaikkea oppimaani hyödyntäen. En halunnut jäädä eläkkeelle vain sen takia, etten näe.
– Löysin psykoterapian ja vielä suuntauksen, joka tuntui heti omalta, sanoo Tuulamaria, joka päätyi opiskelemaan ratkaisukeskeistä psykoterapiaa Helsinkiin.

Miksi yritys?

– Tunnen, että olen tullut kotiini, Tuulamaria huokaa pitkää uratietään.

Nykyisin hän toimii psykoterapeuttina, mutta tekee ajoittain myös lääkärin töitä.
– Perustin yrityksen sen takia, että voin määrittää, miten ja kuinka paljon sekä missä olosuhteissa teen työtäni. Oma yritys mahdollistaa minulle sopivan työtahdin ja työolot, sanoo Tuulamaria ja jatkaa iloisena:
Psykoterapiapalvelu Mielen Asema on aloittanut toiminnan virallisesti tänään.
– Sairaus on opettanut sen, etten pysty samaan tahtiin kuin muut. Alussa se tuntui pahalta. Sitten olen hyväksynyt sen. Teen sen vain paremmin kuin ne toiset, sanoo Tuulamaria veitikkamaisesti.

Artikkeli julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2015