Uutiset

Klubitalotoiminnassa voittaa niin yksilö kuin yhteiskunta

21.05.2015

Klubitalotoiminta ja mielenterveyskuntoutujiin investoidut aktivointitoimenpiteet ovat usein kannattavia niin yksilön kuin julkisen talouden kannalta. Tämä selviää ekonomisti Harri Hietalan Vates-säätiössä vuonna 2014 tekemistä taloudellisista laskelmista, jotka tehtiin yhteistyössä Suomen Klubitalot ry:n ja ARTO-hankkeen kanssa.

Selvitys osoittaa, miten suuri merkitys etenkin pidemmällä aikavälillä on siitä, että kuntoutujille on tarjolla mielekästä toimintaa ja kuntoutusta sekä mahdollisuus osallistua työelämään. Aktivointitoimet sisältävät mm. Klubitalojen toiminnan ja siirtymätyön, työvoimahallinnon palvelut, kuntien työtoiminnan sekä ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen.

Kunnalle klubitalotoiminnan myönteinen taloudellinen vaikutus näkyy mm. kuntoutujan muiden palvelutarpeiden vähenemisenä. Klubitalojen jäsenille etsitään työtä avoimilta työmarkkinoilta siirtymäohjelman avulla. Siirtymätyöhön osallistuminen on kuntoutujalle tärkeä osa kuntoutumista ja tuo samalla hänelle lisäansioita. Lisäksi yhteiskunta saa tehdystä työstä verotuloja ja yritykset hyvää taattua työpanosta. Tehty työ kasvattaa myös kuntoutujan myöhempää eläkettä.

Klubitalotoiminta on asiakaslähtöistä ja tasa-arvoista, mikä lisää kuntoutujien osallisuutta yhteiskunnan toimintaan ja auttaa kuntoutujaa löytämään voimavaroja. Klubitalot tarjoavatkin monipuolista arkielämään, ihmissuhteisiin ja työllistymiseen liittyvää tukea. Toiminta rakentuu työpainotteisen päivän ympärille.

Klubitoimintaa rahoittavat pääasiassa Raha-automaattiyhdistys ja kunnat. Rahoittajien kannalta on merkittävää se, että toiminta perustuu laatusuosituksille, joiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Klubitalot ylläpitävät tarkkoja toimintatilastoja.

Näin vaikutukset arvioitiin

"Klubitalot – neljä case-elinkaarilaskelmaa kustannuksista ja hyödyistä" -selvityksessä tehtiin neljästä henkilöstä esimerkkilaskelmat klubitalotoiminnan potentiaalisista vaikutuksista yksilölle ja julkiselle taloudelle. Laskelmat perustuvat todellisiin henkilöprofiileihin, jotka saatiin haastattelemalla Klubitalojen jäseniä.

Laskelmassa otettiin huomioon kunkin henkilön toteutunut työ- ja palveluhistoria ja hänen tulevaisuutta arvioitiin kolmella eri kehityskulkuvaihtoehdolla:

1) todennäköinen kehityskulku, jolloin kuntoutujaa tuetaan tavanomaisimmilla palveluilla ja toiminnalla

2) passiivinen kehityskulku eli kuntoutujaa ei tueta työllistymisessä juuri mitenkään, vaan henkilö siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle

3) aktiivinen kehityskulku eli kuntoutujaan investoidaan enemmän ja varhaisemmin palveluita, kuten kuntoutustukea ja TE-hallinnon palkkatukea, ja hän osallistuu Klubitalon toimintaan jne.

Vaihtoehtoisissa poluissa (jatkuu tavanomaisin toimenpitein sekä passiivinen ja aktiivinen kehityskulku) laskelmissa on otettu huomioon klubitalolaisen työhön ja työttömyyteen liittyvät seikat. Sen sijaan lapsuus, kouluikä, ammattikoulutus, vanhuus (eläkettä lukuun ottamatta), perhe-elämä sekä työhön ja työttömyyteen "liittymätön" sairastaminen ja muu julkisten palveluiden käyttö on jätetty laskelmista pois.

Julkisen sektorin tuloina on otettu huomioon tuloverot, kulutusverot ja ns. sova-maksut eli sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu, päivärahamaksu sekä työeläke- ja työttömyysmaksu.

Julkisen sektorin menoja ovat esimerkkilaskelmissa puolestaan työttömyyteen ja työllistymisen edistämiseen liittyvät palvelut sekä työhön ja työttömyyteen liittyvät sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi menoja aiheutuu työttömyys- ja toimeentuloturvasta, asumistuesta, työkyvyttömyyseläkkeestä ja vanhuuseläkkeestä.

Laskelmissa on otettu huomioon myös työllistymistä edistäviin palveluihin liittyvät korvaukset ja tuet, kuten palkkatuki, työosuusraha, toimintaraha tai ylläpitokorvaukset.

Henkilöprofiilit

Esimerkkilaskelmat tehtiin neljästä todellisesta henkilöstä, joiden historiansa kartoitettiin ja sen pohjalta jokaiselle luotiin kolme vaihtoehtoista elämänpolkua eteenpäin.

Nainen 34 vuotta

Tässä esimerkissä naishenkilö on syntynyt vuonna 1980. Lapsuuden sekä peruskoulun jälkeen henkilö on työskennellyt vajaan vuoden jakson hampurilaisravintolassa. Toimeentulo on tullut sairauspäivärahoista, kuntoutustuesta ja työkyvyttömyyseläkkeestä sekä asumistuesta. Henkilö on lähes valmistunut lähihoitajaksi.

Henkilö on kärsinyt mielenterveysongelmista 18-vuotiaasta alkaen koulukiusaamisen seurauksena ja saanut hoitoa. Hoitoihin on sisältynyt hoitokäyntejä ja -puheluita omahoitajan kanssa että hoitojaksoja psykiatrisilla osastoilla. Klubitalotoimintaan henkilö on osallistunut nyt 33-vuotiaasta alkaen.

Mies 31 vuotta

Mieshenkilö on syntynyt vuonna 1983. Lapsuuden sekä peruskoulun jälkeen henkilö on työskennellyt vain vuoden jakson valmistuttuaan ammattikoulutuksesta kokiksi. Toimeentulo on tullut sairauspäivärahoista, kuntoutustuesta ja työkyvyttömyyseläkkeestä sekä asumistuesta. Kymmenisen vuoden ajan henkilö on ollut mukana klubitalotoiminnassa. Lisäksi hän on osallistunut työkokeiluun kerran.

Henkilö on kärsinyt mielenterveysongelmista 20-vuotiaasta alkaen, jolloin oli ensimmäisen kerran työssä, ja saanut hoitoa. Hoitoihin on sisältynyt noin joka neljäs vuosi pidempiä jaksoa psykiatrisilla hoito-osastoilla. Muutoin henkilö on selvinnyt hoitokäynneillä ja -puheluilla.

Nainen 44 vuotta

Naishenkilö on syntynyt vuonna 1970. Peruskoulun ja lukion jälkeen henkilö on työskennellyt vajaan kolmen vuoden ajan hoitotehtävissä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa ja vanhainkodissa. Ensimmäinen lapsi on syntynyt 21-vuotiaana. 23–26 -vuotiaana henkilö on toiminut siivoojana. 27- ja 29-vuotiaana hän on saanut toisen ja kolmannen lapsen. Toimeentulo on tullut vanhempainetuuksista ja palkkatulosta.

Lasten vartuttua  henkilö on 31–32-vuotiaana ollut työttömänä työnhakijana ja osallistunut mm. työvoimakursseille. Tätä kautta henkilö on työllistynyt kirjastonhoitajaksi 33-vuotiaana, mutta kouluttautunut myös myynnissä. 35–36-vuotiaana henkilö onkin toiminut myyjänä kaupassa. Henkilöstövähennysten myötä hän on hakeutunut kuitenkin takaisin siivousalalle, jossa hän on toiminut myös kohdevastaavana 37–38-vuotiaana.

Henkilö on sairastunut 39-vuotiaana aivorungon autoimmuuniseen tulehdukseen ja saanut MS-tautidiagnoosin. Myös sydän on oireillut. Mahdollisesti vahvan lääkityksen seurauksena henkilö on sairastunut vajaan parin vuoden päästä myös masennukseen. Oikean lääkityksen löydyttyä henkilön elämänhallinta on palannut. Henkilö on hakenut kuntoutusta, mutta tämä on evätty häneltä ja sen sijaan hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke.

Nainen 53 vuotta

Naishenkilö on syntynyt vuonna 1961. Lapsuuden sekä peruskoulun jälkeen henkilö on työskennellyt muutaman kerran lyhyesti suksitehtaalla, makkaratehtaalla ja kaupassa täytettyään 30 vuotta. Opinnot ja kurssitus keittäjäksi on suoritettu. Pidempiä työsuhteita ei kuitenkaan ole ollut. Pääsääntöisesti toimeentulo on tullut työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta.

Alkoholilla on ollut merkittävä rooli elämässä nuoruudesta viime vuosiin asti. Henkilö on saanut päihdehoitoja ja päässyt nyt viimein irti alkoholista. Mielenterveysongelmia on ollut ilmeisesti aiemminkin, mutta diagnosoitu ja saanut hoitoja vasta 42-vuotiaasta. Hoitoon ohjautuminen tapahtui vajaan neljän vankilassa vietetyn vuoden aikana. Hoidoista on voitu luopua vuosi sitten.

Klubitalotoimintaan henkilö on osallistunut 51-vuotiaasta alkaen. Kuntouttavaan työtoimintaan henkilö osallistuu parin vuoden ajan 57–58-vuotiaana. Kuntouttavasta työtoiminnasta henkilö saa korvausta työmarkkina- ja asumistuen rinnalla. Henkilö työskentelee keittiötehtävissä neljän vuoden ajan ennen vanhuuseläkkeelle jääntiä 63-vuotiaana. Lyhyen työhistorian vuoksi eläke jää takuueläkkeen suuruiseksi, mitä täydentää eläkeläisen asumistuki.

Tulokset

Kaikissa esimerkeissä sekä julkisen että henkilökohtaisen talouden kannalta aktivointitoimenpiteet, jotka johtavat työllistymiseen, on luonnollisesti paras vaihtoehto.

Yhteiskunta saa kuitenkin suuren hyödyn myös siitä, kun mielenterveyskuntoutujaan investoidaan kuntoutus- ja aktivointipalveluita vähentäen muiden palveluiden tarvetta, vaikka pidempää työllistymistä ei tapahtuisikaan.

Esimerkiksi 34-vuotiaan naisen elinkaarilaskelmassa, jossa on oletettu naisella olevan 30 vuotta työuraa jäljellä, yhteiskunnan saama säästö aktiivisessa kehityskulussa verrattuna passiiviseen on jopa puoli miljoonaa euroa. Säästöä tulee mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden kysynnän laskusta, sosiaalitukien pienentymisestä, eläkemaksujen noususta ja verotulojen kasvusta. Kunnalle tulevat säästö on yli 100 000 euroa. Toisaalta sosiaaliturva jää alle neljäsosaan passiiviseen ja todennäköiseen kehityskulkuun verrattuna. Naisen käteen jäävä nettotulokin on 120 000–130 000 euroa suurempi työhistorian aikana. Vanhuuseläke on 1,4-kertainen nykyarvoltaan verrattuna muihin kehityskulkuihin.

Tavanomainenkin työllistymistoimintakin tuottaa säästöä, mutta tavanomaista aktiivisemman ja ennakovammankuntoutujan auttamisen, Klubitalojen toiminta mukaan lukien, vaikutus on paljon suurempi.

Heikoin vaihtoehto riippuu siitä, kuinka paljon aktivointitoimenpiteiden ulkopuolelle jättäminen lisää julkisten palveluiden kysyntää ja minkä palveluiden kysyntä lisääntyy. Palveluista kalliimpia yhteiskunnalle ovat vankeinhuolto ja erikoissairaanhoito.

Mikäli henkilön palvelujen kysyntä kasvaa vähänkään voimakkaammin, pidempikin aktivointi on kannattavaa, jos sillä saadaan elämänhallinta säilytettyä ja kalleimpien julkisten palveluiden tarvetta laskettua.

Selvityksessä tehtiin yhteenvetona seuraavat havainnot:

Yksilön talouden kannalta on ratkaisevaa työuran pituus. Merkitystä korostaa ansiosidonnainen sosiaaliturva – erityisesti vanhuuseläke.

Koko julkisen talouden kannalta on kannattavaa pyrkiä pitämään työttömyysjaksot mahdollisimman lyhyenä ja panostaa aktivointiin – vaikka työllistymistä ei aina edes tapahtuisi. Yhteiskunnalle myönteinen taloudellinen vaikutus on sitä suurempi, mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse. Luonnollisesti aikaiset – jopa ennakoivat – ja tuloksekkaat toimenpiteet korostuvat. Aktivointipanostukset voisivat usein olla kymmeniä- ja jopa satojatuhansia enemmän ja silti kannattavia.

Kunnan talouden kannalta ei välttämättä kannata pyrkiä ”työntämään” työkyvyttömyyseläkkeelle vaan aktivoimaan esimerkiksi juuri kuntouttavan työtoiminnan kautta sekä estämään mm. syrjäytymistä ja päihderiippuvuutta. Tämä vaatii konkreettisia – tosin ei aina välttämättä ”totaalisia” – tuloksia aktivoinnin osalta niin, että terveyden-, mielenterveys- ja päihdehuollossa syntyy säästöjä pidemmällä aikavälillä vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin verrattuna.

Puhtaasti valtion talouden kannalta voisi joskus olla kannattavampaa aktivoinnin sijaan siirtää ansiosidonnaisen turvan piiriin. Tämä edellyttää kuitenkin riittävän pitkää työuraa tätä ennen. Aktivointi on sitä todennäköisemmin kannattavaa mitä pidempi terveydenhuoltopalveluiden kysyntä on edessä ja etenkin mitä todennäköisemmin kehitys johtaa vankeinhoidon tarpeeseen.

"Klubitalot – neljä case-elinkaarilaskelmaa kustannuksista ja hyödyistä" –selvitys on saatavissa tarkemmin laskelmin ja tiedoin Suomen Klubitalot ry:stä ja Vates-säätiöstä.

Klubitalot -caselaskelmat