Uutiset

Järjestöjen roolia pohdittiin eri kanteilta Vates-päivillä

17.05.2018

Vates-päivillä 15. - 16.5. pohdittiin, miten sote- ja maakuntauudistuksiin voidaan varautua omaksumalla asenne, että yhteistyötä on edelleen tehtävä eri toimijoiden kanssa, mutta yhteistyön muodot ja kumppanitkin voivat muuttua. Näin varmistetaan se, että vaikeimmin työllistyvien henkilöiden työllisyydenhoito ei huonone. Voisiko se jopa parantua, jos järjestöt saavat tuotua moninaiset roolinsa työllistämisen edistämisessä tehokkaasti esiin?

Vatesin johtaja Jaana Pakarinen korosti avauspuheenvuorossaan, että yhteistyötä tarvitaan ja koetellaan eniten silloin, kun ollaan hankalan tilanteen keskellä. Mistä ihmiskunta olisi paremmin oppinut kuin huonoista päätöksistä?

Pakarisen puheenvuoro uudenlaisen yhteistyön rakentamisesta on Vatesin blogissa.

Kansanedustaja, professori Martti Taljan aiheena oli yhteistyön rakentaminen ja vahvistaminen rakenteiden murroksessa. Hän nosti esiin hallituksen OTE-kärkihankkeen, jossa myös Vates on mukana.

- Askelmerkkejä osatyökykyisten työllistymisen parantamiseksi on jo olemassa, nyt on päästävä sanoista tekoihin ja tuotava esiin toimivia ratkaisuja esimerkkinä muualle Suomeen, Martti Talja totesi.

Aktiivimallista kansanedustaja mainitsi, että pian arvioidaan kolmen ensimmäisen kuukauden tuloksia. Analyysi aktiivimallin vaikutuksista kestää kesän yli, ja lakia tullaan hänen mukaansa korjaamaan.

Martti Talja puhui myös sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta, joka on vaalikauden 2019-23 keskeisiä tavoitteita. Ratkaisua toivotaan hartaasti mm. siihen, miten saataisiin työnteko aina kannattavaksi.


Työllisyyspoliittinen malli - mikä ja miksi?


SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas esitteli välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmän kehittelemää tarvelähtöistä työllisyyspoliittista mallia, jonka kehikko on valmis. Sitä täydennetään ja hiotaan vielä lukuisten verkostojen kanssa. Ahokas perusteli mallin tarpeellisuutta.

- Välityömarkkinoilla on paljon erilaisia toimintamalleja, palveluita ja tukimuotoja työttöminä tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleville. Selkeää kokonaiskuvaa palveluiden ja toimenpiteiden kirjoista ei kuitenkaan ole – mitä, missä, kenelle ja kuinka paljon, hän sanoi.

Päätöksentekijöillä on heikko ymmärrys välityömarkkinoista ja siellä olevien ihmisten tarpeista. Esimerkiksi työpajatoiminnassa ja työkokeilussa oleminen voidaan lukea välityömarkkinoilla toimimiseksi. Toisena motiivina mallin luomiselle on toimintaympäristön muutos.

Lähtökohtana oli selvittää tarpeet, joita välityömarkkinoilla olevilla on, puhuttiinpa heistä ”tukea työmarkkinoilla tarvitsevina”, ”heikossa työmarkkina-asemassa olevina” tai ”osatyökykyisinä” henkilöinä. Termillä ei ole väliä, vaan ihmisellä ja hänen tilanteensa ymmärtämisellä.

Vaikka jokainen välityömarkkinoilla oleva on tietysti yksilönsä senhetkisine tarpeineen ja toiveineen, yhteistyöryhmässä on luokiteltu tarpeet muutamaan kategoriaan. Samoin on jaoteltu palvelut viiteen toimintamalliin alkaen kynnyksettömistä palveluista pitkäkestoiseen tukeen.

- Jos edes kolmasosa välityömarkkinoilla olevista saadaan työllistymään, se nostaa työllisyysastetta 3-5 prosenttiyksikköä, Jussi Ahokas lisäsi inhimillisen näkökulman ohelle talouspoliittisen näkemyksen.

Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä julkistaa mallin virallisesti syksyllä 2019 eduskuntavaalien ja maakuntien järjestäytymisen vaikuttamistyön tueksi.

Sininauhaliiton järjestösuunnittelija Anne Hyyrynen kertoi liiton toiminnasta käytännön esimerkkejä näistä toimintamalleista, joilla ihmisiä voidaan tukea joskus mutkikkaallakin työelämäpolulla.

- Asumispalvelut, työllisyystoiminnassa mm. vertaistuki, VALO-valmennushanke, jossa voi suorittaa ammatillisen tutkinnon osia näytöillä ovat esimerkkejä tällaisesta toiminnasta. Lisäksi meillä on hankkeita, joissa on työtoimintaa tai etsitään työkokeilupaikkoja, Anne Hyyrynen nosti muutaman toimintatavan esiin.


Työllisyydenhoitoon maakunnissa pitäisi jo saada sisältöä


Työllisyysasiantuntija, tutkimusyrittäjä Mikko Kesä puhui tulevaisuuden kunnasta työllisyystoimijana. Maakuntauudistus muuttaa kunnan rooleja ja toimintaympäristöä. Siksi kunnat tarvitsevat lisää tukea ja uutta näkökulmaa asiakaslähtöisten palveluiden kehittämiseen sekä työllisyysasteen nostamiseen.

Kesä esitteli kokemuksia työllistymistä edistävistä kokeiluista, joissa kuntien toimivaltaa laajennettiin koskemaan asiakaskohderyhmän eli vaikeasti työllistyvien palveluprosessia. Ne saivat myös tarjota julkisia työvoima- ja yrityspalveluita. Kokeilujen tarkoituksena olivat asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen sekä tuki maakuntamalliin siirtymisessä.

- Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä omia tarpeita vastaavaan ja henkilökohtaiseen palveluun, Kesä sanoo.

Toisen asteen koulutuksen merkitys on noussut työllisyystilanteiden parantamisessa entistä enemmän esiin.

- Tämä on tehokas alueellinen väline kiinnittää nuoria omalle paikkakunnalle ja niihin tehtäviin, joita omalla kunnalla on tarjota, hän tarkensi.

Kesä korosti, että hiljalleen pitäisi saada sisältöä työllisyydenhoidon järjestämisestä maakunnissa, sillä aikaa on noin 1,5 vuotta.

-Esimerkiksi ns. allianssimallin sisältö on vielä auki, hän huomautti.


Työkykyyn vaikuttaa niin johtaminen kuin oman jaksamisen seuranta


Erityisasiantuntija Marjo Riitta Tervosen (SOSTE) esitteli sosiaali- ja terveysjärjestöjen jakaumaa vaikuttavine lukuineen: niissä työskentelee 50 000 ammattilaista, 4800 työllistettyä ja palveluja tuottavien järjestöjen työntekijöitä on 37 500. 10 000 yhdistyksestä 200 on valtakunnallista.

- Nyt on järjestö‐kunta‐maakunta -kumppanuuden kohtalonhetki. Kuntien ja maakunnan tehtävänä on jatkossakin kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Parhaita hyvinvointia edistäviä toimintamalleja syntyy, kun niitä kehitetään kohderyhmälähtöisesti eri toimijoiden kesken, Tervonen sanoi.

Muutaman vuoden takaisen järjestöbarometrin mukaan kunnat ovat järjestöjen tärkein kumppani. SOSTEn erityisasiantuntija listasi eri maakuntien hyviä käytäntöjä resurssien varmistamiseksi ja ihmisten järjestötoimintaan osallistumisen vahvistamiseksi. Esimerkiksi Oulussa kaupunki on kerännyt järjestöiltä työllisyyteen liittyvää kokemustietoa.

Työssä pysyminen ja työhön paluu ja yhteistyö näissä työeläkevakuuttajan silmin oli Ilmarisen johtavan asiantuntija Timo Aron puheenvuoron aiheena. Hän nosti esiin mm. sen, että vuonna 2017 lähes 40 % työkyvyttömyyseläkemenoista johtui mielenterveyden häiriöistä. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien osuus oli vähän pienempi. Aron mukaan hyvä johtaminen alentaa sairauspoissaoloja ja lisää tuottavuutta.

- Työntekijän kannattaa itsekin olla aktiivinen ja valvoa omaa työpanostaan. Jos on työskennellyt jonkin aikaa pitkiä päiviä, voi tietoisesti pitää vähemmän kuormittavan jakson, kun se on mahdollista.

Timo Aron mukaan osatyökykyisten henkilöiden työkyvyn tukemiseksi on käytettävissä keinoja, kuten terveyskyselyt, varhainen välittäminen, työterveyshuollon kanssa tehtävä yhteistyö ja työeläkekuntoutus.

- Kun työntekijä hakeutuu ammatilliseen kuntoutukseen, yhteistyö työterveyshuollon, työnantaja ja kuntoutujan välillä on todella tärkeää. Näiden kolmen tahon lisäksi mukana on palveluntuottaja, joka auttaa mm. kuntoutussuunnitelman laadinnassa tai tarvittaessa kartoittamaan uudelleenkoulutusvaihtoehtoja.


Rohkeita yhteydenottoja ja muiden kuuntelu avaimia yhteistyöhön


STM:n OTE-kärkihankkeen (Osatyökykyisille tie työelämään) hankepäällikkö Päivi Mattila-Wiro. Hän kertoi, miten monella tasolla OTEssa tehdään yhteistyötä. Mukana ovat koko valtioneuvosto, sote- ja maakuntauudistusten vastuuhenkilöt, tutkimuslaitokset, tutkijat, ETK, oppilaiotkset, yritykset, maakunnat ja vielä yksittäisiä ammattilaisia. Oivalluksina onnistuneen yhteistyön periaatteista Mattila-Wiro summasi mm. seuraavaa:

- On suostuttava siihen, että yhteistyön piirit laajenevat, ja suunniteltava toimintaa sen mukaisesti. Ei ole ”meitä” ja ”teitä”, vaan me yhdessä. Myös yhteistyön keinot laajenevat. Tärkeää on osattava todella kuunnella muita ja heidän asiantuntemustaan. Kasvokkain tapaamisen merkitys ei ole vähentynyt, vaikka kommunikaatiota tehdään paljon sähköisesti, hän listasi hankkeessa tehtyjä havaintoja.

Hankepäällikkö esitteli myös syitä, miksi yhteistyö on heillä toiminut.

- Kannattaa tehdä myös rohkeita yhteydenottoja avauksia uusien kumppanuuksien löytämiseksi. Oma asia ja tavoitteet kannattaa normalisoida, jolloin muiden on helppo liittyä mukaan, hän vinkkasi.

Aamupäivällä julkistettiin Tulisielu-kunniakirjan saaja. Se annettiin tällä kertaa Kemin kaupungille. Kunniamaininnan sai Regina Saari Tampereen kaupungilta.


Linkki Tulisielu-uutiseen


Yhteistyörakenne järjestöjen kanssa puuttuu suurelta osalta maakuntia


Keskiviikon ohjelman aloitti SOSTEn erityisasiantuntija Tarja Bergström, joka puhui Suomi 100 -ohjelmista ja Järjestö 2.0 -ohjelman toiminnasta. Yleisenä huomiona oli, että järjestöjen tulisi organisoitua keskenään. Eri puolilla maata hyvinvointi- ja terveyskierroksella tehdyissä kyselyissä on käynyt ilmi, että paikallisjärjestöt eivät tunteneet kovin hyvin, mitä palveluita on tarjolla ja miten tehtävät kannattaisi roolittaa. Maakuntien pitäisi huomioida valmistelutyössään järjestöpalveluntuottajien moninaisuus.

- Muut kuin palvelutuottajan roolit tulisi myös ottaa mukaan aktiivisemmin. Järjestöjen rooli näyttäytyi kyselyn perusteella vielä epäselvänä, Tarja Bergström tiivisti hyte-kierroksen tuloksia.

- Aktiivista maakunnissa viestimistä ja työn näkyväksi tekemistä tarvitaan!

Maakunnallinen sote- ja hyvinvointistrategia on keväällä tehdyn kyselyn mukaan olemassa muutamassa maakunnassa. Suuressa osassa sellainen on valmisteilla.

Järjestöjen ja maakuntien yhteistyörakenne puolestaan oli olemassa ja käytössä neljässä maakunnassa (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kanta-Häme ja Pohjois-Karjala). Enemmistössä maakuntia sellainen on valmisteilla.

Yhden maakunnan osalta saatiinkin kuulla, miten yhteistyörakenteet oikeasti toimivat. Järjestökehittäjä Hanna Kääriäinen Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksestä teki selkoa maakunnassa tehdystä osallisuuskyselystä, jota hyödynnetään osallisuussuunnitelman laadinnassa.

Maakunnassa on yli 3700 rekisteröityä yhdistystä, joissa on vuosien mittaan tehty niin hanketyötä, yhteisiä strategioita, kyselyitä, oppaita kuin perustettu osallisuustyöryhmäkin. Työryhmässä ovat kunnat, TE-toimistot, järjestöt ja Siun sote eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä.

- Kunnassa on oltava ainakin järjestöyhteyshenkilö. Meillä toimii ns. paikallisJANE (järjestöasioiden neuvottelukunta), joka tekee mm. yhteistyötä tapahtumissa ja järjestää yhdistysiltoja sekä kehittää järjestötiedottamista.

Kysymyksiä on yhä ilmassa, esim. säilyykö järjestöyhteyshenkilö tulevassa maakunnassa ja miten ja missä päätetään hyte-toiminnan ja -toimijoiden rahoituksesta.


KeKo kokoaa toimijoita vaikeasti työllistyvien tilanteen turvaamiseksi


Vatesin KeKo - kehittämisen koordinaatiohankkeen Mari Toivonen kertoi hankkeessa kerätyistä alueellisista yhteistyötavoista ja niiden kehittämisestä yhdessä. Hän totesi olevan riski, että vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt jäävät tulevissa uudistuksissa syrjään, ellei kukaan vastaa heidän eduistaan ja palveluistaan.

KeKolla (2017-19) on tavoite luoda tai vahvistaa 10-15 alueverkostoa eri puolilla Suomea. Yhteistyötä pyritään avaamaan tai tiivistämään ns. kumppanuuspöydän ääressä. Mukana voi olla niin paikalliset järjestöt, kunta tai kunnat, TE-toimistot kuin muutkin toimijat, joita vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistyminen koskettaa.

- Järjestöjen rooli työllisyyspalveluissa ja välityömarkkinoilla on moninainen aina palveluntuottajasta matalalla kynnyksellä tehtävään vapaaehtoistoimintaan. Järjestöjen vahvuuksia ovat mm. joustavuus, verkostot ja kehittämismyönteisyys.

Yhteistyö koetaan silti joskus vaikeaksi. Syinä ovat mm. epävarmuus, luottamuksen puute ja koordinoijan puuttuminen.
Juuri tähän koordinoinnin pulmaan KeKo on tarttunut. Toivonen ja kesätyöntekijä Tuuli Riisalo ovat kiertäneet kymmeniä tahoja Lappia myöten, ja löytäneet paljon hyviä toimintamalleja ja alueellista yhteistyötä. Osassa se on vasta aluillaan ja kaipaa rohkaisua.

Päivän loppupuolella neljän Vates-säätiön perustajayhteisön edustajat kertoivat, miten niissä tehdään yhteistyötä eri tahojen kanssa sekä toiminnastaan ja vaikuttamistyöstään. Tänä vuonna on säätiön 25-vuotisjuhlavuosi, ja säätiötä perustamassa olleet yhteisöt esittäytyvät eri tilaisuuksissa. Niistä kerätään myös esittelyitä Vatesin nettisivuille.

Työllisyyspäällikkö Taru Tammi kertoi, että Näkövammaisten liitossa työllisyys on ollut vahvasti mukana alusta asti. Nykyisin Työelämäpalveluissa työskentelee kolme työllisyys- ja kaksi yrittäjyysneuvojaa sekä työelämän digitalisaatioasiantuntija ja työllisyyspäällikkö. Palvelut kattavat työelämä- ja opiskeluasiat 13 -63-vuotiaille näkövammaisille ja näköongelmaisille.

Kuntoutussäätiön yhteyspäällikkö Mika Ala-Kauhaluoma ja hankejohtaja Olli Laasanen korostivat KUTU-hanketta esitellessään yhteistyöverkostojen roolia pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.

- Ei ole olemassa kaksi tai kolme työllistymisen mallia, jotka toimisivat kaikille. Tarvitaan erilaisia keinoja eri tarpeisiin, Olli Laasanen sanoi.

Mielenterveyden keskusliiton työ- ja koulutusvalmentaja Jyrki Rinta-Jouppi sanoi, että liitto on tehnyt yhteistyötä Vatesin kanssa mm. esitteissä ja tilaisuuksien järjestämisessä. Hän kertoi sisäisen motivaation merkityksestä työllistymisessä ja kuntoutumisessa.

- Yksi prosessi, yksi vastuutaho ja tieto palveluista tärkeitä. Sen jälkeen ihminen itse jatkaa prosessia ja kantaa siitä vastuun.

Kuurojen Palvelusäätiön esittelemässä POVERI-hankkeessa työvalmentajat tekevät viittomakielistä yksilöllistä työvalmennusta ja opintosuunnittelua sekä välittävät tietoa oppilaitoksille ja työnantajille. Palvelusäätiö


YK:n vammaissopimuksen toteuttamisessa eri aikavälien tavoitteita


Vammaisten oikeuksien neuvottelukunta VANEn pääsihteeri, STM:n Merja Heikkonen avasi lopuksi YK:n vammaissopimuksen toteutumisen reunaehtoja ja kertoi omista kokemuksistaan näkövammaisena.
Heikkonen muistutti, että vammaisen henkilön työllistyminen ei ole vain työnantajan ja työntekijän asia, vaan monen asian summa. Esim. kuljetuspalvelut vaikuttavat työpaikalle pääsemiseen, it-teknologia muuttaa työympäristöä ja niin edelleen. Kaikilla asiaan kytkeytyvillä tahoilla tulisi olla yhteinen tahtotila työllistymiseen ja työpaikkojen säilyttämiseen.

- Esimerkiksi minulla on usein ongelmia työtietokoneeni kanssa näkövamman takia. Minulta menee 1,5-kertainen aika asiakirjojen tekemiseen verrattuna siihen, että olisi toimivat välineet.

Merja Heikkonen tähdensi, että sopimus ei ole suositus, vaan sen noudattamatta jättämisestä seuraa sopimusrikkomus. Heikkonen kertoi, että Suomen raportti vammaissopimuksen toteutumisesta vuosina 2016-17 tulee YK:ssa käsittelyyn vasta noin 3,5 vuoden kuluttua.

-Sopimuksen toteuttamiseksi on tehty tavoitteita lyhyelle ja pitkälle aikavälille. Siellä on kohtia esimerkiksi avotyöstä ja lineaarimallista eli ns. kannustinloukkujen poistamisesta, hän kertoi.

Heikkonen korostaa, että sopimuksen toteuttaminen vaatii monen tahon sitoutumista, jaettua näkemystä, että saadaan aikaan muutoksia.

Kooste ja kuvat: Kati Savela, Meeri Riihelä