Uutiset

Pitää mennä välillä kauas, että näkee lähelle

10.12.2018

Kuvassa Mari ToivonenPitää mennä välillä kauas, että näkee lähelle. Kuinka totta tuo ajatus onkaan kohdallani. Itsenäisyyspäivän alla suljen takanani Vates-säätiön oven ja avaan uuden työpaikan oven Tampereella, ihan lähellä kotiani. Olen ollut etuoikeutettu saadessani työskennellä puolitoista vuotta Vates-säätiön KeKo -kehittämisen koordinaatiohankkeessa. Olen päässyt rakentamaan uusia verkostoja ja päässyt mukaan jo olemassa oleviin verkostoihin eri puolilla Suomea. Olen päässyt olemaan mukana valtakunnallisessa säätiössä, jonka asiantuntijuutta arvostetaan eri puolilla Suomea. Haluan lyhyesti tiivistää mitä olen saanut mukaani tältä reissultani.

Olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, kohdannut ja keskustellut. Voin todeta, että eri puolilla Suomea järjestötoimijat tekevät tärkeää työtä työllistymisen tuen palveluissa. Järjestöt kohtaavat niitä henkilöitä, jotka saattaisivat muuten jäädä kohtamaatta. Järjestöissä on iloa ja energiaa kehittää ja olla muutoksessa mukana. Olen toki kohdannut paljon myös huolta. Huolta tulevaisuudesta ja siitä, että huomioidaanko järjestöjen asiantuntijuus riittävästi tulevaisuuden palveluissa. Olen uskaltanut sanoa, että ei tarvitse olla huolissaan, jos muistetaan pitää riittävästi meteliä ja sanoittaa omaa osaamista. Tehdään järjestöistä riittävän tarpeellisia ja esitetään kysymys, että millainen palveluvaje yhteiskuntaamme jäisi, jos meitä ei olisi.

Olen oppinut paljon uutta. Osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistyminen on edelleen haaste ja sen eteen tehdään eri puolilla paljon töitä. Vaikuttamista asenteisiin ja rakenteisiin täytyy tehdä. Yhteistyön voima ja mahdollisuus on tässäkin asiassa tärkeä. Olen oppinut hyödyntämään omaa asiantuntemustani työllisyydenhoidossa taas vähän eri näkökulmasta ja olen pystynyt hyödyntämään olemassa olevia verkostojani eri puolilla Suomea. Olen oppinut, että kehittämistyö edellyttää aina tietynlaista nöyrää asennetta. Et voi lähteä ulkopuolisena toimijana sanelemaan miten asiat pitäisi tehdä. Kuunnella herkällä korvalla toimijoita ja tehdään rohkeita valintoja. Olen oppinut Suomen maamme erilaisuutta ja alueiden erityisyyttä. Emme ole sama kansa vaan eri puolilla Suomea omaamme mm. erilaiset yhteistyön tavat ja erilaisen tavan sanoittaa asiamme. Juha Hurme tiivistää tämän hyvin ”Niemen historian isä, turkulainen Henrik Gabriel Porthan arvioi 1700-luvulla Kuopion torilla poikettuaan, varmalla vaistollaan, että savolaiset ja turkulaiset ovat kaksi eri kansaa.” Pidetään kiinni tästä kansojemme erityisyydestä ja rakennetaan maakunnalliset palvelut omille vahvuuksillemme.

Haluan nostaa tähän loppuun vielä muutaman palautteen, joita olen saanut.

Ei-vaasalainen henkilö oli todella aktiivinen ja sisällä Vaasan tilanteessa.

Toit hyviä ajatuksia oman työni tekemiseen ja verkostoyhteistyöhön, joita olen ottanut innolla käyttöön.

Harvoin yhteistyö on niin sujuvaa ja mutkatonta kuin Keko-hankkeen kanssa on.

Toivottavasti voidaan tehdä yhteistyötä tulevaisuudessakin!

Kiitos kuuluu myös Vatesin työyhteisölle, kollegoilleni ja esimiehelleni Jaanalle. Olen saanut osakseni luottamusta, tukea ja suuntaviivoja, joiden avulla olemme saaneet yhdessä Keko-hankkeen oikeille raiteille. Jatketaan yhteistyötä!

Mukavaa ja rauhallista Joulun aikaa!

Mari Toivonen