Uutiset

Vierasblogi: Sitä mitä muutkin siellä missä muutkin

21.11.2018

Vammaisjärjestöjen tärkeimpiä tehtäviä on toimia yhteiskunnan tuntosarvina, havainnoida sen kehitystä ja tuoda kunkin vammaisjärjestön kohderyhmän ääntä kuuluviin. Yhdistykset kuuluvat keskeisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Ne kokoavat ihmisiä saman asian ääreen, tarjoavat yhteisen alustan toiminnalle, ja toimivat myös tänä päivänä merkittävänä vammaispalveluiden kehittäjänä, myös tuottajana.

Sivistysvaltion yksi tunnusmerkeistä on se, miten pidetään huolta heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. Yhteiskunnan kehittymistä voidaan mitata bruttokansantuotteella, erilaisilla onnellisuuden mittareilla tai kansalaisten koulutuksen tasolla. Kansainvälinen kilpailukyky on tärkeää, sillä tarvitsemme pienenä avoimena taloutena vientituloja maahamme. Ilman tuloja on vaikeaa toteuttaa lakisääteisiäkin välttämättömiä palveluita.

Yhdenvertaisempi mahdollisuus toimia aktiivisena kansalaisena ja elää omanlaista elämää vaatii rohkeutta ja tukitoimia. Kokeilimme tänä vuonna uudenlaista tapaa järjestää syyspäivät ja jalkauduimme Vantaalla Flamingon ja Jumbon sisäympäristöihin. Keilasimme, kävimme ostoksilla ja innostuimme puheenvuoroista ja keskusteluista. Rohkeimmat uskaltautuivat kylpylämaailmaankin. Päätimme syyskokouksessa järjestön tulevaisuudesta ja valitsimme vastuunkantajia liiton hallitukseen.

Olimme siellä missä muutkin tehden sitä mitä muutkin. Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni hienolla tavalla mistä vammaisten oikeuksien ajamisessa ja järjestötoiminnassa on pohjimmiltaan kyse. Mahdollisuutta mennä, osallistua ja elää sosiaalisissa suhteissa.

Nykyisessä kilpailuttamisen ja tehokkuuden keskusteluilmapiirissä mietin välillä, että tuommeko riittävästi edustamiemme vammaisten ihmisten ja heidän läheisten ääntä kuuluviin? Olemme mukana taistelemassa ”kuunteluajasta” ilmastonmuutoksen, talouskasvuhaasteiden ja Euroopan unionin tulevaisuudesta. Riittääkö yhteistyö muiden vammaisalan järjestöjen kanssa? Uskon, että meillä on edelleen mahdollisuus kuulua ja vaikuttaa, kun teemme määrätietoisesti työtä asian eteen. Näen samalla, että hartioita täytyy myös laajentaa yhteistyössä, samoin kuin terveydenhuollon kustannusten kantamisessa.

Tähtäin pidetään siinä, että osallistuminen on mahdollista jokaisen oman elämän mukaan.

Marju Silander

Kirjoittaja on Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja, nuoren cp-vammaisen äiti ja omaishoitaja ja aktiivinen vaikuttaja vammaissektorilla.

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteseen: kati.savela(at)vates.fi . Kiitos!

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: