Työllistämisen kehittämispäivät työelämän oppimisympäristöjen parissa
26.11.2019
Vates-säätiön syksyn Työllistämisen kehittämispäivien teemana oli Työelämä oppimisympäristönä. Aihetta käsiteltiin sekä yhteisesti että asiantuntityöryhmissä, joissa tehtiin erilaisia käytännönläheisiä harjoituksia ja jaettiin kokemuksia toimintatavoista. Saimme uutta tietoa mm. opinnollistamisesta työpajoissa, monialaisen yhteistyön onnistumisen edellytyksistä ja IPS- eli Sijoita ja valmenna! -mallin hyödyistä.
Vates-säätiön toimitusjohtaja Jaana Pakarinen (kuva vasemmalla) pohti avauspuheenvuorossaan työn murrosta. Keskeinen muutos on tapahtunut työn ennakoitavuudessa, joka on vähentynyt rajusti viime vuosina. Tulevaisuuden keskeisinä työelämätaitoina Pakarinen nosti esiin mm. itsetuntemuksen, sallivan ilmapiirin ja luottamuksen, työn itsenäisyyden – johon sisältyy sekä lupa että vastuu toimia – ja vuorovaikutuksen.
- Oppiminen syntyy aina dialogista, ei koskaan monologista, Pakarinen painotti.
Oppisopimuskoulutus työelämäosallisuuden mahdollistajana Suomessa ja Saksassa
Järjestöneuvos Marja Irjala (oikealla) on vertaillut väitöskirjassaan Suomen ja Saksan oppisopimusmalleja, ja hän avasi puheenvuorossaan tutkimuksensa keskeisiä havaintoja.
Irjala kertoi, että oppisopimuskoulutus on keino lisätä vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten työelämäosallisuutta. Saksa on oppisopimuskoulutuksen eturivin maita maailmanlaajuisesti; oppisopimuskoulutus kattaa noin 90 % ammatillisesta koulutuksesta. Saksan mallissa opiskelija on opiskelija – eli ei työsuhteessa – ja korvauksen hänelle maksaa yhteiskunta, ei työnantaja. Tämä alentaa kynnystä työllistää opiskelija.
- Saksassa oppisopimuskoulutus on enemmän työpaikka- ja työelämälähtöistä kuin meillä. Siellä vetureina toimivat kauppa- ja teollisuuskamarit, Suomessa taas oppisopimustoimistot ja -keskukset. Yhteistyö työnantajien, ammattiliittojen ja valtiovallan kesken on järjestelmän vahvuus, ja sitä tulisi lisätä myös Suomessa, Irjala kuvasi eroja maiden välillä.
- Onnistunut oppisopimuskoulutus tarvitsee myös enemmän tukipalveluresursseja kuin Suomessa on tällä hetkellä. Esimerkiksi työhönvalmentajan tuki on tärkeä sekä opiskelijalle että työnantajalle.
Saksassa on myös voimassa kiintiölaki: Sekä yksityisten että julkisten työnantajien, jotka työllistävät vähintään 20 työntekijää kuukaudessa, on työllistettävä viisi prosenttia työvoimasta. Työnantajalle maksetaan palkkatukea ensimmäisen vuoden osalta 70% ja sen jälkeen aleneva määrä.
- Asenteet muuttuvat tehokkaimmin silloin, kun on pakko – eli laki velvoittaa työllistämään, Irjala totesi.
Irjalan mukaan erityisesti huomioitavaa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten kohdalla on, että vammainen ei ole yhtä kuin osatyökykyinen tai työkyvytön: ihminen voi olla jompaakumpaa tai molempia. Lisäksi vammoja on monenlaisia – vammainen ei ole yhtä kuin kehitysvammainen.
Jatkuvaa oppimista opinnollistamalla – Case työpajatoiminta
Projektipäällikkö Sinikka Maskonen Valtakunnallisesta työpajayhdistyksestä kertoi 2018-2019 toteutetun Työpajatoiminnan opinnollistaminen -hankkeen tuloksista. Hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa työpajojen ja koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä ja osaamisen tunnistamista työpajaympäristössä.
Hankkeen puitteissa muodostui yhdeksän alueellista työpajojen yhteistyöverkostoa. Tämän lisäksi syntyi mm. tukipalveluja työpajojen oppilaitosyhteistyöhön sekä osaamisen tunnistamisen ja dokumentoinnin työkaluja ja käytäntöjä työpajoille. Hankkeessa julkaistiin myös käsikirja työpajatoiminnan opinnollistajille.
- Työpajalla kertyvän osaamisen tunnistamisesta ja näkyväksi tekemisestä on hyötyä niin ammatillisessa koulutuksessa kuin työllistymisessäkin, ja tämä tukee jatkuvaa oppimista. Suomessa tulisi kehittää toimintaa, ohjausta ja rahoitusta siten, että syntyy kattava tarjonta työelämälähtöisiä, monimuotoisia ja joustavia koulutuspolkuja, Maskonen peräänkuulutti.
Lue lisää hankkeesta: www.tpy.fi/kehittaminen/opinnollistaminen/
Nuorisotutkimuksen näkökulmia työelämään tukemiseen
Nuorisotutkimusseuran tutkimuspäällikkö Lotta Haikkola käsitteli yleisesti nuorten asemaa muuttuvilla työmarkkinoilla. Hän nimesi suurimmaksi ongelmaksi sen, että alle 25-vuotiaiden työttömyys junnaa paikoillaan, ja samanaikaisesti yleinen työllisyysaste on vuosien mittaan laskenut.
- Eri nuorilla on erilaisia haasteita. Pyrittäessä vastaamaan haasteisiin Suomen etuja ovat mm. joustava koulutusjärjestelmä, vahva tuki sosiaalipoliittisin toimin, erilaiset valmentavat koulutusmahdollisuudet sekä uudet siirtymää tukevat palvelut kuten Ohjaamot, Haikkola kuvasi.
THL:n tutkimuksessa noin 14 % toisen asteen opiskelijoista ilmoitti, että hänellä on vähintään yksi vakava toimintarajoite. Haikkola kertoi, että vammaisten nuorten työmarkkinatilannetta ei erityisesti ole tutkittu.
Haikkolan mukaan asennekysymys nousee esiin, puhuttiin sitten nuorista tai aikuisista vammaisista ja osatyökykyisistä - stereotyyppinen kuva NEET-nuorista kaventaa heidän ohjaustaan ja tarjottuja mahdollisuuksia.
Lue THL:n tutkimus Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avustaminen – toteutuuko yhdenvertaisuus? (2017, aukeaa uuteen välilehteen)
Ensimmäisen päivän työryhmien aiheina olivat mm. oppimisympäristöjen tunnistaminen osana valmennustyötä, tutkimushanke Kuntien vaikuttavat työllistämispalvelut, uraohjauksella kohti vaativaa erityistukea tarvitsevan opiskelijan työllistymistä sekä työhön paluu työyhteisön oppimispolkuna.
Sijoita ja valmenna! -malli työllistää tehokkaasti
Toinen koulutuspäivä alkoi työryhmillä. Niissä keskityttiin mm. osatyökykyisille henkilöille kehitettävään tuetun keikkatyön malliin, kokemuspohjaisen tiedon jakamiseen työyhteisössä, nuoren ohjaamiseen työelämään sekä julkisten hankintojen merkitykseen, kun halutaan luoda työmahdollisuuksia osatyökykyisille henkilöille.
Päivän ja tapahtuman päätösteemana oli monialainen yhteistyö ja kansainväliset toimintamallit. Erikoistutkija Helka Raivio THL:stä kertoi selvityksestä IPS- eli Sijoita ja valmenna! -toimintamalli soveltamisen mahdollisuudet Suomessa.
Hän kertoi, että työkyvyn tuen ja palveluiden uudistaminen on keskeinen osa hallituksen työkykyohjelmaa, joten aihe on todella pinnalla. Työkykyohjelmalla on tarkoitus osaltaan vastata 75 % työllisyysasteen tavoitteeseen.
- Inclusive Labor Market eli osallistavien työmarkkinoiden tavoite on ollut Euroopan tasolla mukana 2010-luvulta.
Kotimaisiin suosituksiimme ne nostettiin viime vuonna Tuija Oivon ja Raija Kerättären selvityksen (aukeaa uuteen välilehteen) myötä.
Jo useamman hallituksen ohjelmissa on ollut kirjauksia liittyen osatyökykyisten työllisyyden edistämiseen. Raivio totesi, että tavoitteeseen vaikuttaa kaksi ns. osallistavan työllisyyspolitiikan linjaa/diskurssia, jotka ovat osin ristiriidassa: toinen on sosiaalisia ihmisoikeuksia korostava, ja toinen aktivoinnin ja vastikkeellistamisen linja. Ihmisoikeuksia korostavan linjan pääteesi on, että kaikkien työpanoksella on arvoa. Aktivoinnin linja puolestaan julistaa, että kaikkien täytyy osallistua.
Tuoreen selvityksen mukaan (Raivio & Appelqvist-Schmidlechner) IPS eli Sijoita ja valmenna! -malli jopa kolminkertaistaa mahdollisuuden työllistyä verrattuna muihin työllistämisen ja työhön kuntoutumisen tukipalveluihin. Malli on yksi Tuetun työllistymisen malleista. IPSissä valmennus ja kuntoutus tapahtuvat pääsääntöisesti työpaikalla.
IPS-mallin käyttöönottoon ja seurantaan on kansalliset suositukset ja laatukriteerit, jotka takaavat toimintamallin yhtenäisyyden ja laadun.
- Hallituksen valmistelemassa työkykyohjelmassa on suosituksena lisätä laatukriteereihin perustuvan tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä eri työllistymisen tuen tarpeessa olevilla henkilöillä, Raivio nosti esiin puheenvuoronsa lopussa.
Aidosti toimivan monialaisen yhteistyön rakentaminen
Monialaisen yhteistyön teemaa avasi projektipäällikkö Auli Sesay JAMK ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Sesay toimii TESSU2 - Aitoon monialaiseen yhteistyö- ja ohjausosaamiseen Ohjaamoissa -projektissa.
Sesay kertoi, että kun Ohjaamoja alettiin perustaa, uskottiin että niitä syntyy vain suuriin kasvukeskuksiin. Ohjaamot tukevat alle 30-vuotiaita etenkin nivelvaiheissa, mm. koulutukseen ja työelämään siirtymisen kysymyksissä. Nyt Ohjaamoja on jo noin 70.
Lehtori Päivi Pukkila Hämeen ammattikorkeakoulusta, Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta osallistui seminaariin etäyhteydellä Moskovasta. Hän taustoitti, että 1990-luvulla alettiin kehittää moniammatillista yhteistyötä, joka tehostaisi asiakaspalvelua ja vahvistaisi ammattitaitoa. Pukkila avasi moniammatillisuutta eri esimerkein, ja sen jälkeen pohdittiin, mitä monialaisuus ja monialainen yhteistyö tarkoittaa.
- Ohjaamot ovat hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun pyritään moniammatillisuudesta monialaisuuteen. Monialaista yhteistyötä voi olla saman organisaation sisälläkin, mutta Ohjaamojen verkostoissa se toteutuu myös eri organisaatioiden välillä.
Keskeistä on, että asiakas on itse osa yhteistyötä, ei toimenpiteiden kohde.
Pukkila korosti vielä, että resurssit ovat vain pieni osa niiden tekijöiden joukkoa, jotka tekevät monialaisen yhteistyön mahdolliseksi. Resurssien puutteesta toiminnan ei siis pitäisi jäädä kiinni.
Lopuksi Sesay ja Pukkila antoivat vinkkejä ja kysymyksiä omaan työhön. Omasta osaamisesta ja tekemisestä kannattaa kertoa muille, eivät he välttämättä tiedä siitä tarkkaan. Muiden tavasta tehdä töitä on hyvä olla kiinnostunut ja kysyä. Muilta kannattaa myös pyytää apua, useimmat arvostavat sitä!
Kommentointi
Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!