Järjestöjen rooli kasvupalveluissa vielä auki
to syysk. 13 14:47:00 2018
Teksti ja kuva: Kristiina Koskiluoma
Huhtikuussa 2018 hallitus esitteli suunnitelmansa kasvupalveluiksi, joiden tarkoitus on lisätä talouskasvua ja työllisten määrää. Suunnitelma uutisointiin työvoimapalveluiden yksityistämisenä, jossa yksityisille toimijoille aukeaisi noin 400 miljoonan euron markkinat. Kyse on kuitenkin laajemmasta sote- ja maakuntauudistukseen liittyvästä muutoksesta, jossa työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy TE-toimistoilta ja ELY-keskuksilta uusille maakunnille.
Työ- ja elinkeinoministeriön alueet ja kasvupalvelut -osaston ylijohtaja Marja-Riitta Pihlman aloittaa selittämällä, että maakunnat käyttävät itsehallintoaan ja harkintaansa siihen, miten järjestämistehtävän hoitavat.
- Ne voivat tuottaa palveluita itse, käyttää entistä enemmän yksityisiä tuottajia tai kolmannen sektorin toimijoita, kehittää uusia palveluinnovaatioita ja yhdistellä palveluita sote-sektorin palveluiden kanssa, avaa Pihlman tulevaisuuden toimintatapaa.
- Kyse ei ole TE-palveluiden yksityistämisestä, sillä järjestämisvastuu säilyy edelleen julkisella toimijalla, maakunnalla, Pihlman painottaa.
Suuria uudistuksia valmistellessa on tavallista, että tutustutaan muiden maiden kokemuksiin. Haasteet ovat kaikilla aika samanlaisia, mutta ratkaisuja haetaan eri tahoilta riippuen siitä, millainen hallinto- ja palvelujärjestelmä kussakin maassa on. Suomen mallin kehittelyssä tietoa on haettu mm. Isosta-Britanniasta ja Australiasta, joissa yksityisten palvelutuottajien käyttäminen on ollut keskeinen elementti.
Lisää vapausasteita
Valtion ohjausmalli löystyy uudistuksen myötä. Nykyisestä valtion sekä TE-toimistojen ja ELY-keskusten tulosohjausmallista siirrytään vähemmän muodolliseen informaatio-ohjaukseen, jossa käytetään kuitenkin samantyyppisiä indikaattoreita kuin nykyisin. Näitä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien määrä, työllisyysprosentti, työttömyysprosentti ja aktivointiaste.
- Tavoitteena on purkaa liian pienipiirteistä lainsäädäntöä ja antaa tilaa maakuntien tarpeista lähteville luoville ja räätälöidyille ratkaisuille. Miten hyvin tässä onnistutaan, riippuu lopullisesta eduskunnan päätöksestä, Pihlman sanoo.
Haasteita on edessä, sillä perustuslakivaliokunta suhtautui lausunnossaan varsin tiukasti maakunnallisiin TE-palveluihin ja vaati, että julkiset minimipalvelut määritellään lainsäädännössä. Valiokunnan mukaan sellaista tilannetta ei saa syntyä, ettei maakunta järjestäisi lainkaan työnvälitystä tai osaamista ja työkykyä parantavaa palvelua.
Perustuslakivaliokunnan lausunto saattoi olla pettymys uudistuksen valmistelijoille, mutta Pihlman myöntää, että voi olla liikkeellelähtövaiheessa oikein, että vastuunkanto tulee selväksi. Tämänhetkisen aikataulun mukaan maakunnat aloittavat vuonna 2021.
Resurssit siirtyvät maakuntiin
Maakunnat saavat yleiskatteelliseen rahoituspottiinsa valtiolta TE-toimistojen ja ELY-keskusten rahoituksen, noin 500 miljoonaa euroa työllisyyden edistämiseen, koulutuspalveluihin ja työttömyydestä yrittäjäksi siirtymisen tukemiseen. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön työttömyysturvamomentilta siirtyy noin 200 miljoonaa palkkatuettuun toimintaan käytettyä rahaa. Myös TE- ja ELY-keskusten työntekijät siirtyvät maakuntien virkamiehiksi. Riittävätkö nämä noin 3 000 työntekijää maakuntien tarpeisiin, jää niiden harkittavaksi. Maakunnat voivat palkata lisää henkilöstöä budjettiensa mukaisesti. Osa virkamiehistä saattaa myös siirtyä yksityisten palveluntuottajien palkkalistoille.
- Siirtymistä on jo tapahtunut, kun asiantuntijat ovat lähteneet hakemaan uutta paikkaa markkinoilta yrityksistä, jotka hoitavat työnvälitystä, rekrytointia ja valmennuspalveluita, Marja-Riitta Pihlman toteaa.
Suomen TE-toimistojen henkilöresurssit ovat niukat verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. TE-toimistojen työntekijämäärä on laskenut viidenneksellä vuodesta 2010 vuoteen 2017. Pihlmanin mukaan resursseja ei voi silti verrata eri maiden kesken suoraviivaisesti, sillä järjestelmät ovat hyvin erilaisia.
Hallituksen suunnitelmissa digitalisaatio ja tekoäly tulevat apuun.
- Digitaaliset palvelut helpottavat niiden palvelua, jotka osaavat itse hakea työtä. Henkilökohtaista ja räätälöityä moniammatillista palvelua pystytään siten antamaan enemmän kauempana työmarkkinoista oleville, Pihlman kuvailee logiikkaa.
- Tekoälyä voidaan käyttää erottelemaan erilaisia asiakasryhmiä ja saamaan ennusteita siitä, miten heitä voitaisiin auttaa työllistymään. Tavoitteena on tukea entistä paremmin ihmisiä, joiden matka työmarkkinoille on keskivertoa mutkikkaampi.
Uuden lainsäädännön ja toimintamallin myötä palvelutuotannon vapausasteet lisääntyvät. Tuottajina voivat olla maakunta, yksityiset yritykset ja kolmas sektori. Uutena toimintatapana suunnitellaan allianssimallia, jossa toimijat järjestävät palveluita yhteistyössä.
- Tekoälyn avulla voidaan esimerkiksi löytää vaikkapa 1000 hengen joukko, joka näyttäisi hyötyvän palvelukombinaatiosta, jossa on tiettyjä sosiaali- ja terveyspalveluja ja työnhakuvalmennusta. Tiettyjen palvelutuottajien allianssi ottaisi vastuun tämän porukan palveluista. Case-manager ohjaisi kunkin asiakkaan prosessin läpi, hahmottelee Pihlman.
Järjestöjen rooli linjataan syksyllä
Kolmasosa palveluntuottajista on nykyisin järjestöjä, säätiöitä ja julkisomisteisia toimijoita. Niitä on huolettanut, mikä niiden rooli on maakunnallisissa kasvupalveluissa. Kysymys on noussut esille TEM:n keväällä järjestämällä kenttäkierroksella ja Sydänliiton pääsihteeri Tuija Braxin selvityksessä koskien järjestöjen roolia sote- ja maakuntauudistuksessa.
- Työ- ja elinkeinoministeriössä linjaamme syksyllä, mitkä ovat kolmannen sektorin mahdollisuudet olla mukana kasvupalveluissa. On toimijoita, jotka ovat lähellä yksityisyrityksen toimintalogiikkaa ja sitten on niitä, joiden työ on lähinnä kansalaisaktivismia. Eri tyyppisillä toimijoilla on erilainen rooli joko tuottamassa palveluita tai muuta lisäarvoa, apua ja tukea. Palveluita tuottavat toimijat ovat varmaan mukana kilpailutettujen palveluiden joukossa, mutta täsmällisempi rajapintojen ja yhteistyön arviointi on vasta tulossa, johtaja Pihlman selventää.
Huomio osatyökykyisiin henkilöihin
Marja-Riitta Pihlman vakuuttaa, että osatyökykyiset henkilöt ovat tärkeä kasvupalveluiden asiakaskohderyhmä.
- Monestakin syystä heitä ei tilastoida tai rekisteröidä. Sen sijaan tarkastellaan pitkittyneesti työttömien ryhmää. Taustalla voi olla osaamisen puute, terveydentila tai elämänhallintaan liittyviä pulmia. Voi myös olla, että kyvykkyys on kunnossa, mutta työtä ei vain ole.
Kevään kehysriihessä hallitus päätti selvittää osatyökykyisten asemaa ja sen helpottamista. Selvitystä tekevät lääketieteen tohtori Raija Kerätär ja johtaja Tuija Oivo työ- ja elinkeinoministeriöstä. Selvityksen on määrä valmistua lokakuun loppuun mennessä.
Kesken kiireisen työrupeaman Kerätär ehtii kertomaan ensituntumaa asiaan.
- Nykyisin osatyökykyisten palvelut ovat enemmän työelämästä syrjäyttäviä kuin sinne auttavia, hän tylyttää.
- Monialaisten palveluiden koordinointi ja terveyspalvelut sakkaavat. Osatyökykyisten ongelmat ovat monialaisia, eikä niiden kokonaisuus hahmotu millään luukulla. Siksi asiakas jää vaille palveluita tai putoaa niiden väliin.
Raija Kerätär on työterveyshuoltoon erikoistunut lääkäri ja väitellyt kaksi vuotta sitten Oulun yliopistossa aiheenaan monialainen pitkäaikaistyöttömien työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi. Työkokemusta on myös työvoiman palvelukeskuksista, joissa hän on kehittänyt paikallisia yhteistyömalleja. Nyt tehtävänä olisi luoda ”Suomen malli” osatyökykyisten aseman järjestämiseksi.
Työllistymisen edellytysten tutkinta vaativaa
Ensimmäiseksi pitäisi selvittää, miten suurta ihmisjoukkoa asia koskee. Kerättären mukaan sekään ei ole helppoa, sillä moni on pudonnut kaikkien palveluiden ja rekisterien ulkopuolelle. Esimerkiksi sairauspäivärahakauden täyteen käyttänyt, jonka eläkehakemus on hylätty, päätyy työttömäksi työnhakijaksi.
- Toiminnan ja työkyvyn arviointi vaatisi toisenlaista otetta kuin nyt. Erityisen kritiikin kohteena ovat lääkärit, joilla ei ole riittävää osaamista varsinkaan monivammaisten toimintakyvyn arvioinnista. On pitkä ja vaativa prosessi selvittää, onko osatyökykyisellä edellytyksiä työllistyä. Se vaatii kokeiluja ja testaamista, Kerätär toteaa.
Toinen keskeinen ongelma on hänen mukaansa siinä, ettei työmarkkinoilla ole rakenteita, jotka tukisivat osatyökykyisten sijoittumista töihin.
- On epärealistista ajatella, että työnantajille voisi sälyttää vastuun osatyökykyisten työllistämisestä. Tarvitaan palkkatukea ja muuta kompensaatiota vajaatyökykyisen palkkaamiseen. Ei voida olettaa, että työnantaja käyttää 2 - 3 ihmisen työpanosta tukemaan vajaakuntoista työssään, Kerätär toteaa ja viittaa Ruotsin Samhäll-ohjelmaan, jossa valtio ohjaa toimintaa.
Kolmas kysymys on, miten turvataan osatyökykyisen henkilön elanto. Kasvupalvelu-uudistus antaa mahdollisuuden osatyökykyisten palveluiden kehittämiseen, mutta Raija Kerätär näkee myös riskejä uudistuksen käytännön toteuttamisessa.
- Jokaisella sektorilla on oma lainsäädäntö ja valvonta, kukin vastaa vain omasta tontistaan. Palvelutuottajia on paljon. Vastaako lopulta kukaan kokonaisuudesta, hän miettii.