Siirry pääsisältöön

Kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen on yhdenvertaisuuskysymys

26.01.2021

Sanapilvi jossa mm. sanoja kehitysvammaiset ihmiset, työhönvalmentajan tuki, palkkatyöhön ja työelämää. 25 000 työikäisestä kehitysvammaisista ihmisistä vain noin 600 tekee työtä palkallisessa työsuhteessa. Sen sijaan suurin osa työkykyisistä kehitysvammaisista ihmistä osallistuu työelämään olematta työsuhteessa, saamatta palkkaa. Työelämään osallistutaan sosiaalipalveluna kuntien kehitysvammaisille ihmisille järjestämässä työtoiminnassa toimintakeskuksissa tai tavallisilla työpaikoilla, niin kutsutussa avotyötoiminnassa.

Avotyötoiminnan alkuperäinen tarkoitus on ollut toimia väylänä palkkatyöhön, mutta käytännössä avotyötoiminta on hyvin usein kuitenkin muotoutunut pysyväksi toistaiseksi voimassa olevaksi työnteon muodoksi. Aktiivista otetta työllistymisen tukemiseen on hyvin harvassa toimintakeskuksessa. Useimmat kehitysvammaiset ihmiset - vammansa takia - kuitenkin tarvitsevat tukea työllistymiseensä. Koska tukea ei ole tarjolla, jää ainoaksi vaihtoehdoksi osallistuminen työtoimintaan ja tyytyä työntekemisen iloihin palkatta.

Kehitysvammaisella ihmisellä vamma on ymmärryksen ja oppimisen alueella. Vamma on yksilön pysyvä ominaisuus. Vammaisuus sen sijaan on ympäristön ja yksilön suhde. Toisin sanoen se, miten vamma rajoittaa ihmisen elämää yhteiskunnassa ja sosiaalisissa tilanteissa. Siihen, kuinka vammainen ihminen niin sanotusti on, voimme siis toiminnallamme ja valinnoillamme vaikuttaa. Yhteiskunnassa, jossa arvostetaan ihmisten yhdenvertaisuutta, tehdään valintoja, jossa vamman tuottama vaje ei rajoita ihmisen mahdollisuuksia toimia. Tämä tarkoittaa muun muassa esteettömyyttä, saavutettavuutta ja tarvittavan tuen saamista.

Kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuus työllistyä ja saada tekemästään työstään palkkaa on yhdenvertaisuuskysymys. Pohjimmiltaan se on asennekysymys. Näemmekö kehitysvammaisen ihmisen hoivan kohteena vai näemmekö hänet yhteiskunnan kansalaisena, joka voi kantaa oman kortensa kekoon? On totta, että kaikki kehitysvammaiset ihmiset eivät ole työkykyisiä, mutta huomattavasti suurempi osa on kuin nykyisellään Suomessa palkkatyöhön on työllistynyt.

Kansainvälisesti vertaillen työllistymisprosenttimme on varsin matala. Esimerkiksi Kanadassa työskentelee työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä joka neljäs. Kanada on panostanut työllistymisen tukeen, kuten tuetun työn työhönvalmennukseen. Työhönvalmentajan tuki onkin tutkitusti toimiva ja tehokas tukimuoto kehitysvammaisten ihmisten työllistymisessä.

Myös kotimaassamme niissä kunnissa, joissa on avotyötoiminnan sijaan suunnattu resursseja työhönvalmennukseen, on saatu hyvää tulosta aikaiseksi. Toimivan tukimuodon ollessa olemassa jäljelle jää kysymys tahdosta, asenteesta ja arvovalinnoista.

Mari Hakolan mustavalkokuva, Marilla silmälasit ja pitkät tummat hiukset.Mari Hakola
Työelämän asiantuntija
Kehitysvammaisten Tukiliitto

Artikkeli on tiivistelmä esityksestä, jonka Hakola piti Työmaailman parannusviikolla elokuussa 2020. 

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen: annemaria.ojanpera(at)vates.fi . Kiitos!