Klubitalomenetelmä on tuottava sijoitus rahoittajille

27.02.2017

Teksti Esko Hänninen

Terveydenhuollon mielenterveyspalvelut eivät yksin riitä kuntoutujille. Niiden lisäksi on tuettava kokonaisvaltaista voimaantumista yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Mielenterveyskuntoutujien klubitalot ovat olleet edelläkävijöitä tässä. Toimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset, standardit, koulutukset ja laadunvarmistusjärjestelmät. Arviointitutkimuksissa on voitu osoittaa toimintamallin hyödyllisyys ja vaikuttavuus. Esimerkiksi psykiatristen sairaalapalveluiden käyttö väheni keskimäärin 75 prosenttia Suomessa vuoden 2009 tutkimuksen mukaan.

Mediassa levisi 18.7.2014 uutinen, jonka mukaan Fountain House New Yorkissa – mikä on ollut mielenterveyskuntoutujien klubitalojen kehto vuodesta 1948 lähtien – sekä kansainvälinen klubitalojen kehittämisjärjestö Clubhouse International vastaanottivat yhteisesti merkittävän 1,5 miljoonan dollarin tunnustuspalkinnon yhdysvaltalaiselta Conrad N. Hilton -säätiöltä. Kunniapalkinto on rahallisesti maailman suurin humanitaarinen palkinto ja se jaetaan vuosittain ansioituneelle yleishyödylliselle järjestölle, joka tekee poikkeuksellisen arvokasta työtä inhimillisten kärsimysten lievittämiseksi.

Perusteluina todettiin muun muassa, että molemmat palkitut organisaatiot ovat pioneereja mielenterveyskuntoutujien toipumista ja yhteiskunnallista osallisuutta tukevan kuntoutumismenetelmän kehittäjinä ja tunnetuksi tekijöinä maailmanlaajuisesti. Vuosittain klubitalotoimintaan osallistuu enemmän kuin 100 000 henkilöä järjestön 340 jäsenklubitalossa 32 maassa. Euroopassa toimii lähes 90 klubitaloa 20 maassa. Suomi on suhteessa väkilukuun Euroopan johtava klubitalomaa 25 klubitalon verkostolla.

Arviointitutkimuksissa laadukkaasti organisoidut klubitalot ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja vaikuttaviksi sekä kuntoutujille, heidän läheisilleen, rahoittajille että yhteiskunnan muille instituutioille – ”winwin-win” -toimintamalliksi, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Klubitalomenetelmä on viime vuosina saanut kasvavaa kansainvälistä huomiota ja tunnustusta myös tieteellisissä julkaisuissa ja lukuisissa mielenterveyspalvelujen kehittämisraporteissa sekä kansainvälisissä konferensseissa.

Klubitalojen on osoitettu ottavan huomioon jäsentensä yksilölliset kehitystarpeet ja toiveet laajemmin kuin mihin nykyiset psykiatriset terveydenhuollon palvelut pystyvät. Useat viime vuosien tutkimukset osoittavat, että mielenterveyskuntoutujat ja heidän perheensä kokevat saavansa lähinnä lääketieteellisiä lääke- ja terapiahoitoja, mutta muut kehitystarpeet useimmiten sivuutetaan. Erityisesti odotetaan enemmän tukea opintoihin, työllistymiseen, sosiaaliturvaan ja asumistarpeisiin sekä syrjintäkokemusten hallintaan liittyvissä asioissa. Klubitaloissa ei järjestä kliinisiä palveluja, vaan ne keskittyvät kokonaan tukemaan kuntoutujajäsentensä mainittuja yhteiskunnallista osallisuutta koskevia toiveita ja odotuksia.

OECD: Suomessa kehitettävä mielenterveyspalveluja

Heinäkuussa 2014 kansainvälinen talous- ja kehitysjärjestö OECD julkisti arviointiraporttinsa Suomen mielenterveyspolitiikasta. Keskeisiä huomioita olivat mm. yhä korkea sairaalapalvelujen käyttöaste sekä palvelujen saatavuudessa vallitsevat alueelliset erot sekä avopalvelujen riittämättömyys.

Myönteisiäkin kehityspolkuja raportissa mainittiin, mm. pitkäkestoiset ennaltaehkäisyohjelmat ja laajenevat internetpalvelut. Korkea psykiatrisen sairaalahoidon käyttö verrattuna OECD:n ”parhaisiin” maihin – kuten Italiaan, Chileen ja Kanadaan merkitsee sitä, että valtaosa Suomen mielenterveysalan voimavaroista (henkilöstö, toimitilat, muut resurssit) on sitoutunut sairaaloihin. Voimavarat eivät ole käytettävissä tehokkaasti avohuollon yhteistyöhakuisten palvelukäytäntöjen kehittämiseen ja uusien toimintamallien käyttöönottoon.

Tämä tosiasia todennettiin myös vuonna 2008 julkaistussa Euroopan komission ja Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston yhteisessä ns. lähtötason (baseline) arviointiraportissa. Raportti on tehty vuonna 2005 Helsingissä hyväksytyn WHO:n Euroopan alueen mielenterveysalan toimintasuunnitelman toimeenpanon arvioinnin perustaksi.

Suomen kuntien ja sosiaali- ja terveyspiirien tulisi tehostaa voimavarojen vahvistamista seudullisissa ja paikallisissa mielenterveysalan palveluissa, joihin klubitalomenetelmä tulee sisällyttää – kuten vuonna 2009 hyväksytty valtakunnallinen MIELI-ohjelma suosittelee. Tietoisuus tästä tavoitteesta ei kuitenkaan ole levinnyt odotetulla tavalla.

Klubitalomenetelmä osaksi kuntien mielenterveyspolitiikkaa

Arviointitutkimusten perusteella klubitalomenetelmä on hyväksytty mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Suomessa näyttöön perustuvaksi hyväksi kuntoutumiskäytännöksi. Myös kaikissa pohjoismaissa sekä Irlannissa, Puolassa ja Skotlannissa klubitalotoiminta on osa mielenterveyspalvelujen kansallista kehittämistä, kuten myös Saksan Baijerin ja Itävallan Ylä-Itävallan osavaltioissa. Myös monissa muissa maissa paikalliset ja alueviranomaiset tukevat klubitalotoimintaa.

Miksi? Vastaus on vahva tieteellinen näyttö klubitalomenetelmän tuottamista hyödyistä ja positiivisista vaikutuksista eri osapuolille: kuntoutujille, heidän läheisilleen, rahoittajille sekä muille yhteiskunnallisten palvelujen osapuolille (kuntien sosiaali- ja terveystoimi, sosiaaliturvajärjestelmä, opetustoimi, työllisyyspalvelut jne.).

Kansainväliset tutkimukset osoittavat merkittävää vaikuttavuutta: Säännöllinen osallistuminen klubitalon toimintaan edistää jäsenten toipumista, parantaa heidän yleistä hyvinvointiaan ja motivaatiotaan oman tulevaisuuden pohtimiseen. Lisäksi psykiatristen sairaala- ja avopalvelujen käyttö vähenee osallistumisen ansiosta merkittävästi; USA:ssa 45 – 75 prosenttia jäsenyyttä edeltävään aikaan verrattuna, Tanskassa vastaava väheneminen on noin 50 prosenttia, ja Suomessa sairaalakäyttö väheni vuoden 2009 tutkimuksen mukaan keskimäärin 75 prosenttia. Vastaava alenema on havaittu myös Japanissa, Etelä-Koreassa ja Australiassa.

Myös mielenterveys- ja sosiaalialan avopalvelujen käyttö on vähentynyt seuranta-aikana eri tutkimuksissa 25 – 40 prosenttia. Lisäksi on osoitettu että osa-aikainenkin työllistyminen tuottaa kunnille ja valtiolle lisää verotuloja ja vähentää sosiaaliturvaetuuksien tarvetta sekä voimaannuttaa kuntoutujia omatoimiseen ja mielekkääseen elämään. Verrattuna muihin mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukimuotoihin klubitalojen siirtymätyökokeilut ja tuetun työllistymisen käytännöt johtavat useammin ja pitkäkestoisempaan ja paremmin palkattuun työllistymiseen.

Kansainvälisten järjestöjen (YK, WHO, ILO, Council of Europe, EU) suositusten mukaan paikallisen ja alueellisen mielenterveyspolitiikan tulisi perustua Maailman terveysjärjestön ns. pyramidimallin sekä yhteisölähtöisen kuntoutuksen suuntaviivojen yhdistelmälle (CBR Guidelines). Niiden mukaan kuntoutujien voimaantumista vahvistetaan vertaistuella, yksilöllisellä ohjauksella sekä monialaisella yhteistyöllä. Klubitalotoiminnalle ja muille vastaaville palveluille tulisi määritellä selkeä rooli kuntien ja alueiden mielenterveyspolitiikassa.

Suomen päihde- ja mielenterveyspalvelujen MIELI-ohjelman (2009) yhtenä tavoitteena on klubitalomenetelmän käyttöönotto koko maassa. Tavoitteen toteuttaminen vaatisi kuitenkin tehostettuja toimenpiteitä kunnissa. Vuonna 2014 toimiva 25 klubitalon verkosto ei riitä toteuttamaan asetettua tavoitetta. Suomeen tarvitaan koko maan kattava seudullisten klubitalojen verkosto, mikä edellyttää nykyisen klubitalomäärän kaksin tai kolminkertaistamista.

Päättäjiltä tarvitaan ymmärrystä kustannusten ja vaikutusten suhteesta

Vuoden 2014 sairaanhoitopiirien kuntalaskutustietojen mukaan keskimäärin 1,5–2 psykiatrisen sairaalapaikan vuotuisilla kustannuksilla voidaan kattaa uuden klubitalon yhden vuoden toimintamenot 25 – 30 päivittäiselle kuntoutujalle, vuokrata toimitilat, hankkia työvälineet sekä palkata tarvittavat tukihenkilöt.

Yleisimmän hintaluokan mukaan yksi hoitovuorokausi psykiatrisella sairaalaosastolla maksaa noin 500 euroa vuorokausi. Vuoden 2013 tilastojen mukaan keskimääräinen hoitojakso oli 34 vuorokautta, joten yhden sairaansijan vuotuiset kustannukset ovat vähintään 10 kertaa 34 vuorokauden menot eli noin 180 000 euroa. Tehostetun psykiatrisen hoitovuorokauden hinta on kaksinkertainen, samoin vuotuiset kulut. Näin ollen klubitalojen perustaminen on rahoittajilleen sijoitus, ei kustannuserä.

Kuntien ja tulevien uusien SOTE-alueiden päättäjien tulisi tiedostaa mielenterveysalan palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa klubitalojen näyttöön perustuva hyvä kustannustehokkuus verrattuna muihin perinteisiin päivätoimintamuotoihin, jotka enimmäkseen tuottavat yhdessäolo- ja virkistyspalveluja. Klubitalojen perusidea on saattaa jäseniään uusien taitojen oppimisen, omatoimisen opiskelun, ammatillisen koulutuksen ja työkokeilujen ja tuetun työllistymisen kautta ”normaalin elämän urapoluille”.

Tuloksellisuus edellyttää sitoutumista laatusuosituksiin

Klubitalotoimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset (standardit) sisältävät perusperiaatteiden lisäksi myös ne jäsenten tarvealueet ja yhteistyösuunnat, joiden vaaliminen on jokaisen klubitalon perustehtävä. Tähän kuuluu klubitalon velvollisuus rakentaa toimivat yhteistyösuhteet yritysten ja muiden työnantajien, oppilaitosten, asuntoviranomaisten, sosiaaliturva- ja eläkeviranomaisten, terveydenhuollon, mielenterveyspalvelujen ja muiden vastaavien tahojen kanssa jäsenten yksilöllisten etujen turvaamiseksi.

Klubitalotoiminta on kansainvälisesti koordinoitu kuntoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta tukeva menetelmä, jonka toimintaperiaatteet ja arvot on määritelty klubitalojen kansainvälisissä laatusuosituksissa, joita kehitetään jäsenkokemusten ja henkilöstöaloitteiden pohjalta joka toinen vuosi järjestettävissä kansainvälisissä klubitaloseminaareissa. Kansainvälinen koulutus on toinen klubitalojen toimintaa ohjaava ja kehittävä instrumentti. Laadunvarmistusjärjestelmä, eli sertifiointi ja akreditointi, on kolmas keskeinen klubitalojen kehittämistä ohjaava väline. Lisäksi kaikkea klubitalojen toimintaa seurataan ja arvioidaan kansainvälisen tutkimusohjelman puitteissa.

Parhaisiin tuloksiin yltävät seurantatutkimusten mukaan sellaiset klubitalot, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan laatusuosituksia ja jotka toteuttavat säännöllisesti, 3 – 4 vuoden välein, toimintojensa laadunarviointi- ja sertifiointiprosessin. Laadunvarmistustodistus merkitsee kuntoutujille, rahoittaville kunnille, Raha-automaattiyhdistykselle, sosiaali- ja terveysministeriölle ja muille tahoille takuuta klubitalon tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Klubitalon perustaminen on poikkeuksellisen edullinen kunnille, mikäli klubitalon ylläpitäjä on joko jo toimiva kansalaisjärjestö tai klubitaloa varten perustettava uusi yhdistys. Tällöin klubitalon taloutta tuetaan Raha-automaattiyhdistyksen voittovaroista keskimäärin 50 prosenttia vuodessa sillä ehdolla, että kuntoutujien kotikunnat maksavat loput.


Kirjoittaja Esko Hänninen on sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija, Clubhouse Internationalin hallituksen jäsen, Clubhouse Europen tutkimustyöryhmän puheenjohtaja sekä Suomen klubitalot ry:n vapaaehtoistyöntekijä.


Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön Työllistämisinvestointi eXtra -lehdessä 1.12.2014

Lähteet:
Etelä-Pohjanmaan, Helsingin ja Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Satakunnan sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien palveluhinnastot 1.1.2014 alkaen.
Hänninen, E. (2012): Choices for recovery – Community-based rehabilitation and the Clubhouse model as means to mental health reforms. THL raportteja 50/2012.
Patana, P. (2014): Mental health analysis profiles (MhAPs): Finland, OECD health working papers,No. 72, OECD Publishing.
PatientView (2013): Schizophrenia and social inclusion - a patient survey undertaken for Roche. European Health Forum Gastein, October 2013.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014): Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2012, THL/SVT:n yhteinen tilastoraportti 5/2014.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2009): Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. MIELI 2009 – työryhmän ehdotukset vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2014): OECD: Suomen parannettava mielenterveyspalvelujen tasapuolista saatavuutta. Tiedote 158/2014, 8.7.2014.
WHO – Europe (2008): Policies and practices for mental health in Europe – meeting the challenges. WHO – Europe and European Commission. Baseline report on the 2005
Helsinki Declaration Assessment