Siirry pääsisältöön

Sama sairaus ei tarkoita samanlaista työkyvyn alenemaa – Yksilöllinen kohtaaminen työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa

25.01.2021

Haastattelu: Hanna Ranta-Pitkänen
Teksti: Meeri Riihelä
Graafi: Joni Ulmanen
Kuva: Aki Vuokon albumi

Työkyky tarkoittaa yksilön resurssien, terveyden, toimintakyvyn, taustan, motivaation, tietojen ja taitojen sekä työn, työolosuhteiden ja työyhteisön vuorovaikutuksen summaa. Sitä tulisi tarkastella työkyvyn ja kuntoutumisen tuen toimissa laajasti sekä räätälöidä tukitoimet yksilön tarpeiden mukaisesti. Monialainen yhteistyö arviointiprosessin aikana vahvistaa kokonaisvaltaista tukea.

Aki Vuokko nojaa puuhun syksyisessä puistossa.– Työkyvyn arvioinnin näkökulma voi olla usein liian sairauslähtöistä, toteaa apulaisylilääkäri Aki Vuokko Työterveyslaitokselta.

Sairauslähtöinen näkökulma korostuu terveydenhuollossa työkykyä ja tukitoimia arvioitaessa ja suunniteltaessa. Se ohjaa hoitamaan sairautta ja parantamaan nimenomaan sairaudesta aiheutuvaa työ- ja toimintakyvyn alenemaa. Myös sosiaalietuuksien perusteet usein painottuvat lääketieteellisiin seikkoihin, mikä korostaa sairauslähtöistä näkökulmaa.

Työ- ja toimintakyky kuitenkin rakentuu aina suhteessa henkilön sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja työhön, minkä takia arviointia ei voi tehdä ainoastaan yksittäisen sairauden tai vamman sanelemana. Esimerkiksi psyykkisen ja kognitiivisen työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa tulee Vuokon mukaan huomioida, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Taustalla ei välttämättä ole mitään psykiatrista sairautta, vaan erilaisia kuormitustekijöitä.

– Kun arvioidaan, miten ihminen voi jatkaa työssä, pelkkä sairausnäkökulma ei ole riittävä. Sama sairaus tai vamma asettaa eri tilanteissa erilaisia rajoituksia ja tuen tarpeita. Sama sairaus ei siis tarkoita automaattisesti samanlaista työkyvyn alenemaa, Vuokko summaa.

Näkökulman lisäksi Vuokko kiinnittää huomiota termistöön. Työkyvyn arvioinnin sijaan voitaisiin puhua paremmin esimerkiksi työkyvyn tuen tarpeen arvioinnista osana kuntoutuksen suunnittelua ja etenemistä. Vaikka arvioinnin painopiste on esimerkiksi lääkärillä luonnollisesti terveydentilassa, asiaa tulisi ajatella laajemmin prosessina, jossa laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa monialainen etenemissuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.

Monialainen verkosto asiakkaan tukena

Verkostoyhteistyön rooli korostuu työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmat kasaantuvat tai henkilö on ollut pitkään poissa työelämästä ja pelkkä terveydenhuollon näkökulma ei ole riittävä. Silloin työllistymisen este ei useinkaan ole ainoastaan lääketieteellinen seikka, vaan monen tekijän summa. Siksi myös arviointiprosessissa hyödynnetään monialaista ja moniammatillista yhteistyötä.

– Kentällä on monia hyviä käytäntöjä, joissa lähestytään asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja tarvelähtöisesti sekä monialaisesti ja moniammatillisesti. Tällöin huomioidaan laaja-alaisesti työkykyyn liittyvät tekijät. Pääpaino on niissä tekijöissä, joihin vaikuttamalla henkilön työssä pysymistä voidaan edistää, kertoo Vuokko.

""

Monialaisessa arvioinnissa työkykyä sekä työkyvyn tukitoimia tarkastellaan kattavasti ja lähestymistapa on Vuokon mukaan biopsykososiaalista. Se tarkoittaa, että asiakkaan tilanteessa huomioidaan monet fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset ja sosiaaliset tekijät. Toiminta kuitenkin edellyttää useiden eri tahojen välistä saumatonta yhteistyötä. Se vaatii yhteistä sopimista rooleista sekä selkeän prosessin kohti yhteistä päämäärää.

– Tällöin päästään kiinni laaja-alaisesti työkykyyn liittyviin tekijöihin, jotka tulisi huomioida kuntoutumista ja työllistymistätukevissa toimissa.

Monitoimijaisella yhteistyöllä pyritään välttämään se tilanne, että asiakasta lähetetään palvelusta toiseen ilman, että eri toimijat kommunikoivat keskenään. Asiakkaan työ- ja toimintakyvyn tukitoimissa voivat olla mukana esimerkiksi terveydenhuolto, työllisyys- ja sosiaalipalvelut, kolmannen sektorin toimijat ja Kela.

Yhteistyö ei kuitenkaan synny itsestään, vaan vaatii yhteistä tahtotilaa ja koordinointia asiakkaan kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös tiedonkulun sujuvuuteen on tärkeä kiinnittää huomiota. Verkostoyhteistyö toimii, kun prosessia viedään avoimesti ja läpinäkyvästi eteenpäin asiakkaan etu ja osallisuus keskiössä.

Positiivinen näkökulma tukee työkykyä

Työkyvyn arvioinnin ja tukemisen tavoitteina on vahvistaa henkilön toimijuutta ja työllistymistä. Positiivinen näkökulma työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa ei painota liikaa sairauden tai vamman merkitystä yksilön kokonaiskuvassa.

– Työkyvyn arvioinnissa olisi tärkeää painottaa henkilön vahvuuksia ja jäljellä olevaa työkykyä sekä mahdollisuuksia osallistua ja suoriutua rajoitteista huolimatta. Positiivinen näkökulma tukee työkykyä ja kuntoutumista, Vuokko pohtii.

Lisäksi vammoja ja sairauksia on monenlaisia. Osa on hoidettavissa, osa pitkäaikaisia tai eteneviä. Koska työkyky arvioidaan suhteessa henkilön työhön tai toimintaympäristöön, pysyväkään vamma tai sairaus ei tarkoita suoraan työkyvyttömyyttä, ja erilaisia kuntoutus- tai työn mukautuksen vaihtoehtoja on monia. Työpaikalla voidaan esimerkiksi muokata työympäristöä, -aikaa ja -tehtäviä.""

- Työkyvyn tuen arviointia toki hankaloittaa, jos henkilöltä puuttuu se ympäristö, jota vasten arvioidaan. Esimerkiksi pitkään pois työelämästä olleilla työtehtävää tai -ympäristöä ei ole sillä hetkellä olemassa. Myös työn osaamisvaatimukset ovat voineet muuttua aiemmasta.

Vuokon mukaan kuitenkin monista työtehtävistä tiedetään, minkälaisia osaamisvaatimuksia tai mahdollisia terveydellisiä edellytyksiä niihin liittyy. Sen lisäksi henkilön yksilöllisiä lähtökohtia, osaamista, koulutustaustaa ja arkielämää voidaan peilata työkontekstia vasten.

– Osallistuminen arjen askareihin ja erilaisiin toimintoihin antaa tärkeää tietoa toimintakyvyn edellytyksistä tai rajoitteista sekä yksilöön ja ympäristöön kohdistuvista tuen tarpeista.

Esimerkiksi monissa järjestöissä edistetään työkykyä ja sen arviointia. Muun muassa työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta voi antaa tärkeää tietoa henkilön työ- ja toimintakyvystä sekä tuen tarpeista työelämässä. Kaikki havainnoit ovat tärkeitä, sillä ne edesauttavat oikeanlaisen ja oikea-aikaisen tuen saamista.

– Näissäkin yhteyksissä työ- ja toimintakyvyn edistämisen näkökulmina tarvitaan laajaa työkykyyn liittyvien seikkojen tarkastelua, summaa Vuokko.

Artikkeli on julkaistu Aluetoiminnan Työkyvyn arviointi järjestöissä - Extra -lehdessä joulukuu 2020 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen: kati.savela-vilmari(at)vates.fi . Kiitos!