Siirry pääsisältöön

SIB-RAHASTOT työllistämisen tueksi?

21.09.2018

Vaikuttavuusinvestoimisen yksi muoto on SIB (Social Impact Bond) eli tulosperusteinen rahoitussopimus. Julkisen sektorin tueksi kehitettyä rahoitusmallia kokeillaan myös Suomessa. Mistä vaikuttavuusinvestoimisessa on kysymys, ketkä siitä hyötyvät ja miten sitä mitataan? Voisiko osatyökykyisten työllistämistä edistää samalla mallilla?

Työtä tavoitteellisesti

Timo Lindholm istuu puiston penkillä syksyisten puiden alla.Pitkittyvä työttömyys on yksilön kannalta sekä inhimillisesti että taloudellisesti erittäin raskas tilanne. Se johtaa tulojen ja verokertymien menetyksiin, maksettavien tulonsiirtojen kasvuun ja vaikeasti korjattaviin pitkän ajan ongelmiin.

Työttömyyden taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ovat suuret, ja siksi niiden alentamiseksi kannattaa kokeilla myös uusia keinoja.

Vaikuttavuusinvestoiminen (impact investing) tarkoittaa yksityisen pääoman suuntaamista niin, että tavoitellaan sekä mitattavaa yhteistä hyvää että taloudellista tuottoa. Se voi siis tarkoittaa myös investoimista, joka tähtää yksilön toimintakyvyn ja inhimillisen pääoman lisäämiseen.

Nopeasti ajateltuna voi tuntua oudolta kytkeä yhteen työttömyyden kaltaisten ongelmien torjuminen ja taloudellinen hyöty tai tuotto. Kaikkea ei voi eikä pidä mitata rahassa, mutta oikein paketoituna kytkös voi olla kaikkien osapuolten etu. Juuri siihen vaikuttavuusinvestoiminen tähtää.

SIB-malli (Social Impact Bond) on yksi vaikuttavuusinvestoimisen käytännön sovellus. Mallissa on neljä osapuolta: (1) tilaajana toimiva julkisen sektorin edustaja, kuten ministeriö tai kunta, (2) palvelujen johtamisesta ja rahoituksen hankinnasta vastaava hankehallinnoija, (3) varsinaiset palveluntuottajat ja (4) toiminnan rahoittavat sijoittajat.

Mallin rakentaminen lähtee siitä, että tilaaja nimeää ongelman, jonka korjaamiseen SIB-mallia halutaan käyttää sekä kilpailuttaa ja valitsee hankehallinnoijan. Seuraavaksi tilaaja tekee hankehallinnoijan kanssa sopimuksen SIB-projektin aikataulusta, tulosmittareista ja mitattavien taloudellisten hyötyjen jaosta. Vasta tämän jälkeen alkaa käytännön toteutus. Hankehallinnoija kerää sijoittajilta varoja tarvittavien palveluiden tuottamiseksi. Samaan aikaan hankehallinnoija valitsee palveluntuottajat ja tekee niiden kanssa sopimukset palvelujen tarjonnasta ja toteuttamisesta.

Hankehallinnoijalla on SIB-mallissa varsin itsenäinen rooli. Tilaajana oleva organisaatio ei itse osallistu palvelujen tuottamiseen, vaan maksaa hankehallinnoijalle vain todennetuista tuloksista. Hankehallinnoija puolestaan kanavoi sijoittajien varat palvelutuotantoon ja asettaa palveluntuottajille omat tavoitteet. Taloudellinen riski siitä, saavutetaanko valittujen palveluntuottajien toiminnalla tavoitellut tulokset, jää tavallisesti ainakin pääosin sijoittajien ja palvelutuottajien kannettavaksi.

Työllisyys-SIB

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmisteltavan ns. Työllisyys-SIB-hankkeen tavoitteena on vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä (eri puolilla Suomea) tavoitteellisella usean vuoden mittaisella ohjelmalla. Sijoittajat rahoittavat työllistymistä edistävät palvelut ja kantavat taloudellisen riskin siitä, saavutetaanko palveluilla tavoiteltavaa työllisyyttä kohderyhmissä.

Palveluissa ei keskitytä pelkästään työttömien valmennukseen, vaan potentiaalisten työpaikkojen etsiminen on oleellinen osa palvelukokonaisuutta. Työttömien ohjaaminen hankkeeseen on TE-toimistojen työtä.

TEM sitoutuu maksamaan vuosittain ja jälkeen päin vain todennetuista tuloksista. Tuloksia on tarkoitus mitata bruttotuloilla, joita kertyy, kun työttömät työllistyvät.

Mitä korkeammat tulot ja mitä pitemmät työsuhteet, sitä suuremmat ovat TEM:n maksamat palkkiot. Ellei tuloksia tule, ei TEM maksa mitään, vaan palvelujen kulut jäävät sijoittajien tappioiksi ja palvelutuottajien taloudellinen kate heikoksi.

Haetaan kokemuksia – ei ihmelääke

Mallilla haetaan kokemuksia julkisen ja yksityisen sektorin tavoitteellisesta yhteistyöstä työllisyyspalveluissa. Samalla testataan sitä, miten palveluntuottajien aidot taloudelliset kannusteet voivat vaikuttaa erilaisen taustan omaavien työttömien pysyvämpään työllistymiseen.

Koska kyse on pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisestä, ei Työllisyys-SIB täytä kaikkia vaikuttavuusinvestoimisen peri- aatteita. Yksi niistä on se, että SIB-mallia käytetään ongelmien ennalta torjumiseen. Työttömyyden pitkittyminen on taas merkki siitä, että ongelma on jo syntynyt ja sen kustannukset kasvussa. Työllisyys-SIB:issä toteutuu kuitenkin mallin oleellisimmat piirteet: työttömyyttä vähennetään tavoitteellisesti, työllisyyspalvelujen onnistumista mitataan suhteessa ennalta asetettuihin tavoitteisiin ja tilaaja maksaa vain tuloksista, ei palvelusuoritteiden määristä.

SIB-malli ei ole ihmelääke työttömyyden tai minkään muunkaan sosiaalisen ongelman hoidossa. Se on kuitenkin työkalu, jolla saadaan ongelmien torjuntaan uusia varoja, tavoitteellisuutta ja mitattavuutta. Perimmäisenä tavoitteena on aina laajasti ymmärretyn hyvinvoinnin lisääminen. Raha ja sen ympärille rakennetut palvelut ja mittarit ovat vain keino yksilöiden hyvin- voinnin tavoittelussa.

Timo Lindholm, erityisasiantuntija Työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys ja toimivat markkinat -osasto

Alla olevat linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Lue myös artikkelit

Maahanmuuttajia työllistynyt SIB-mallilla (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)

Suomen Työhyvinvointi-SIB maailman ensimmäinen  (linkki artikkeliin Vatesin sivuilla)