Työikäinen cp-vammainen ei pääse helpolla - Yrittäjästä palkansaajaksi

25.09.2018

TEKSTI: Tiina Jäppinen
KUVAT: Meeri Riihelä

– Kun on synnynnäinen vamma, on ollut aikaa tulla sinuiksi asian kanssa. Se on kasvattanut luonnetta, ongelmanratkaisukykyä ja sitkeyttä, kertoo 39-vuotias projektipäällikkö Jarno Leinonen.

Leinonen käynnistää autonsa ja painaa kaasua. Auto rullaa sulavasti eteenpäin, automaattivaihteita tuskin huomaa. Etupaneelin suuri näyttö toimii puhelimen jatkeena ja ”herra Google” kertoo ajo-ohjeita. Auton takana heilahtaa lastenistuin.

Kahden pienen lapsen isä toteaa, että vaikka aina ei voi mennä siitä kohtaa mistä muut, on hän päässyt perille yleensä toista kautta. Cp-vamma ei ole estänyt työuran luomista, vaikka on vaatinut ehkä enemmän kuin ei-vammaiselta henkilöltä.

Leinosella on kaksi ammattikorkeakoulututkintoa. Hän valmistui ensin ohjelmistotekniikan insinööriksi ja myöhemmin taloushallinnon tradenomiksi.

– Opiskeluaikana kirjoitin artikkeleita tietokonepelaamisesta eri nettiportaaleihin. Valmistumisen jälkeen en saanut silti töitä. 23-vuotiaana tuntui, että ulkoinen olemukseni ja kyynärsauvat asettivat minut heti alkumetreillä heikompaan asemaan suhteessa muihin työnhakijoihin, muistelee Leinonen.

Hän ei lannistunut, vaan perusti vuonna 2004 yrityksen, joka oli erikoistunut nettisivuihin ja verkkokauppojen tekniseen toteutukseen. Yritys menestyi hyvin ja työllisti hänen itsensä lisäksi myös muita. Kilpailutilanne muuttui, kun markkinoille alkoi ilmestyä erilaisia nettisivujen ilmaisalustoja, kuten Wordpress.

– Aloin tehdä töitä alihankkijana mainos- ja viestintätoimistoille, mutta en ehtinyt sopeutua tilanteeseen. Samasta työstä, josta aiemmin sain 2 000 euroa, sain muutaman vuoden kuluttua enää 500 euroa. Toiminta muuttui kannattamattomaksi ja yritys meni konkurssiin.

Alan vaihto

10 vuotta aiemmin opiskellut it-taidot olivat vanhentuneet, eikä Leinonen kokenut olevansa enää pätevä ohjelmistotalojen töihin. Hän päätti vaihtaa alaa ja aloitti tradenomin opinnot.

Jarno Leinonen sai pätkätöitä harjoittelijana Kouvolan kaupungin teknisellä puolella. Myöhemmin hän teki heille myös opinnäytetyönsä kaupungin sisäisistä laskutusprosesseista. Vakituista työtä ei silti herunut.

Leinonen aloitti jälleen työnhaun. Samalla hän aloitti mustalla huumorilla höystettyjen blogien kirjoittamisen työnhaun kokemuksistaan.

– Kirjoitin tuntemuksistani niin ennen kuin jälkeen työhaastatteluiden. Työnantajien nimiä en tietenkään kertonut. Kirjoitin blogeja huumorimielellä, mutta toisaalta vakavissani. Jarno töihin -blogisivuston huomasi myös Kouvolan Sanomat.

Suomessa oli alettu puhua siitä, että tulisiko työvoimatoimiston asiakkaita velvoittaa aktiivisempaan työnhakuun ja lehden toimittaja halusi tietää, mitä mieltä olin asiasta.

– Työnhaussa harmitti se, että olisi pitänyt olla kokemusta ihan kaikesta. Kävi kuitenkin niin, että Kouvolan Sanomien kirjoitus ja blogini huomattiin Pohjois-Kymen Kasvu ry:ssä, jonne tarjouduin töihin. He kehottivat minua hakemaan myöhemmin avautuvaa Paikallista kasvua kyliin ja yrityksiin -hankkeen projektipäällikön paikkaa. Olin ihmeissäni. En tiennyt mitään Leader-toiminnasta tai yhdistyksestä, kertoo Leinonen.

Hän oli kuitenkin onnistunut näyttämään asenteensa, luovuutensa ja pitkäjänteisyytensä. Olihan takana kaksi tutkintoa, yrittäjäkokemus ja lukuisa määrä työnhakua. Hän sai paikan ja aloitti projektipäällikkönä kesäkuussa 2016.

Nykyinen määräaikainen työ hankkeessa päättyy tämän vuoden lopussa.

– Kyllähän sitä toivoo, että työ jatkuisi jollain tapaa, mutta olen myös varautunut uuteen työnhakuun. Verrattuna aiempaan, on minulla nyt jo ihan eri kokemus ja osaaminen, sanoo Leinonen luottavaisesti.

Ennakointi auttaa jaksamaan

Synnynnäisen cp-vamman vuoksi Jarno Leinosen tasapaino ei ole kovin hyvä ja jäsenissä on heikkoutta.

– Kävelylenkit ovat minulle tärkein kuntoilun muoto. Pystyn liikkumaan kyynärsauvoilla pitkään ja kunto kestää noin neljään kilometriin asti, sanoo Leinonen pilke silmäkulmassa. Lomilla hän käyttää pyörätuolia, koska pysyy silloin paremmin muiden vauhdissa mukana.

Omatoimisen liikunnan mahdollistaa fysioterapia, jossa hän käy kahdesti viikossa.

– Tunnen itseni paljon kankeammaksi jo parin viikon tauon jälkeen.

Omaehtoinen liikkuminen ja fysioterapia ylläpitävät työkykyä, mutta työn tekemisessä tärkeintä on riittävä ennakointi.

– Pystyn liikkumaan itsenäisesti ja kulkemaan esimerkiksi myös portaita. Ennakkosuunnittelu auttaa välttämään sellaisia paikkoja, joihin en pääsisi. Myös raskaiden tavaroiden kantaminen kyynärsauvojen kanssa on haastavaa, kuvaa Leinonen.

Viime vuonna hankkeessa toteutettiin eri puolilla toimialuetta yhdistyksille ja yrityksille suunnattu rahoituksista kertova infokiertue. Leinonen järjesti 22 tilaisuutta ja taiteili talvipakkasilla jäisillä pihoilla ja portailla.

– Olin ihan varma, että joku kolmesta – mies, läppäri tai videotykki – hajoavat kierroksen aikana. Kaikki säilyivät kuitenkin ehjänä, nauraa Leinonen.

Ei jalustalle, muttei maahankaan

– Jos eläisin ilman vammaa, olisin varmasti paljon itsekeskeisempi. Osaan ottaa ihmisen huomioon ja toisaalta olen aina joutunut ajattelemaan ennen kuin toimin. Vamma on opettanut oikeanlaista nöyryyttä, sanoo Leinonen.

Hän painottaa, ettei kenenkään pidä nostaa vammaista henkilöä jalustalle.

– Haluan elää keskivertoisesti muiden kanssa. Olen myös sanonut, että älkää helvetissä antako kenenkään painaa teitä myöskään lattianrajaan. Mieluimmin istumme tuolilla pöydän vieressä samalla tasolla kuin muutkin.

Katso vamman taakse ihmiseen

Leinosen neuvo esimerkiksi työhönvalmentajille, TE-toimistojen asiantuntijoille ja työnantajille on, että toimikaa vammaisen työnhakijan kanssa avoimin mielin.

– Älkää tuijottako vammaa tai diagnoosia, vaan rakentakaa kuva henkilöstä sen mukaan, millainen hänen tahtotilansa ja kykynsä tehdä asioita on.

– Erityisesti vammaiselle henkilölle on tärkeää, että hän tunnistaa omat vahvuutensa. Töihin pääsyn esteenä voi olla pelkästään uskottavuusongelma.

– Kun ei liiku kunnolla tai on puheentuottamisen ongelmia, voidaan epäillä, että toimiikohan järkikään normaalisti, toteaa Leinonen.

Hän silti huomauttaa, että myös vammaiselta henkilöltä tulee osata ja uskaltaa vaatia asioita.

Mikä ärsyttää?

Jarno Leinonen vaikuttaa pitkäpinnaiselta mieheltä, mutta silloin ärsytyskynnys nousee, kun apua tuputetaan liian hätäisesti.

– Välillä joku panikoituu heti siitä, kun toinen ei liiku normaalisti. On toki ystävällistä kysyä, tarvitsetko apua, mutta voihan sitä hetken odottaa. Yritän toimia niin, etteivät minusta näy ensimmäisenä nuo kävelykepit vaan minä.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 2/2018


Cp-vamma ja työelämä

Cp-vamma johtuu sikiön tai pienen lapsen aivoille tapahtuneesta kertaluonteisesta vauriosta liikettä säätelevällä alueella. Vauriosta johtuen cp-vammainen ei pysty käyttämään joitain lihasryhmiään normaalisti.

Cp-vamma vaikuttaa ensisijaisesti kehon liiketoimintoihin eikä sellaisenaan vaikuta kognitiivisiin taitoihin, kuten oppimiseen, muistamiseen tai ajattelemiseen. Jos cp-vamma vaikeuttaa työn fyysisistä vaatimuksista selviytymistä, esteitä voidaan poistaa erilaisin apuvälinein ja mukautuksin.

Joillakin cp-vammaisilla ihmisillä on aivovaurion aiheuttamia liitännäisoireita tai vammoja, jotka saattavat vaikeuttaa työllistymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi näkö- ja kuulovauriot ja puhevamma.

Työikäisiä cp-vammaisia ihmisiä on työelämässä valtaväestöön suhteutettuna vähemmän. Cp-vammaisia saatetaan esimerkiksi ohjata kouluttautumaan liian kapea-alaisesti tietyille aloille. Monesti työllistymisen esteenä ovat asenteet ja ennakkoluulot. Suomen CP-liitto voi auttaa työnhakijaa esimerkiksi antamalla työnantajalle tietoa cp-vammasta.

Joillekin cp-vammaisille ihmisille yrittäjyys on ollut toimiva keino työllistyä.

LISÄTIETOJA: www.cp-liitto.fi