Verkostot ja riittävä tuki opiskelijalle tärkeitä tulevaisuuden ammatillisessa koulutuksessa
26.06.2017
Teksti: Kati Savela
Kuvat: Kati Savela, Niina Mero
Hallituksen yksi kärkihanke, Ammatillisen koulutuksen reformi, on uudistamassa ammatillisen koulutuksen läpikotaisin. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta annettiin huhtikuussa 2017. Uudistuksella tavoitellaan sitä, että koulutus vastaisi entistä joustavammin työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin. Tulevat osaamisen tarpeet pitäisi huomioida nykyistä paremmin.
Erityisopetuksen piirissä toimivat ammattilaiset ovat osoittaneet huolta joistakin uudistuksen kohdista. He pitävät niitä 
riskinä erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden näkökulmasta. Toisaalta tavoite lisätä työelämälähtöisyyttä ja uusi palkaton oppimisen muoto, koulutussopimus, voivat olla myönteinenkin asia. Jos nämä tavoitteet eivät toteudu suunnitellusti, ne saattavat kuitenkin lisätä opintojen kelkasta tipahtamista.
Kolme koulutuksen ammattilaista kertoo, mitä he ajattelevat uudistukseen sisältyvistä kohdista, jotka voivat vaikuttaa erityisnuorten opinnoissa pärjäämiseen ja työelämään pääsyyn.
– Ammatillisten opintojen yhteys työelämään tulisi olla oikeus jokaisella opiskelijalla. Työllistymistä opintojen jälkeen tulee tukea alusta lähtien, sanoo lehtori Päivi Pynnönen Hämeen ammattikorkeakoulusta.
1. LISÄÄ TYÖPAIKOILLA OPPIMISTA
Turun ammatti-instituutin Emma Nylund toimii opinto-ohjaajana opiskelijoiden nivelvaiheissa ja maahanmuuttajien parissa. Yksi uudistuksen tavoite on lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Nylund sanoo, että kaikki nuoret eivät ole tästä kovin innostuneita.
– Esimerkiksi VALMAssa (ammattiopintoihin valmentava koulutus) voi suorittaa koulutusta enemmän työpaikoilla, mutta moni ei halua. Koulussa opiskelu koetaan turvallisemmaksi, jos nuori ei vielä luota omiin taitoihin, Nylund sanoo.
Koulutuskeskus Salpauksen erityisopettaja Harri Aaltonen lisää, että on puhuttu vain vähän siitä, kuinka valmiita ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat työssäoppimiseen. Osa aloittavista opiskelijoista on niin fyysiseltä kuin psyykkiseltäkin kehitykseltään siinä vaiheessa, että he eivät välttämättä ole valmiita raskasta kuormitusta vaativiin työtehtäviin.
Päivi Pynnösen mukaan tulevina vuosina ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhä kiinteämpi yhteistyö lisääntyy. Yhteistyöhön haetaan uusia työvaltaisia toiminta- muotoja opiskelijoille.
– Erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja aikuiset työllistyvät koulutuksen päätyttyä muita opiskelijoita heikommin, joten työllistymisen edistäminen vaatii uusia yksilöllisiä toimintatapoja ja laajoja yhteistyöverkostoja. Siksi Hämeen ammattikorkeakoulun erityisopettajakoulutuksen opintoihin kuuluu yhtenä osana opettajan toimintaympäristöosaaminen.
2. KOULUTUSSOPIMUS
Uudistukseen kuuluu muun muassa koulutussopimus. Se on työpaikalla tapahtuvaa oppimista, josta ei makseta opiskelijalle palkkaa tai korvausta. Harri Aaltosen mukaan osa työnantajista olisi halukas maksamaan 
palkkaa jo työssäoppimisesta, jos osaamista on riittävästi. He kokevat moraalisesti oikeaksi edellyttää kunnon työpanosta, jos opiskelija saa palkkaa. Toisaalta tarvitaan myös alhaisemman vaatimustason työssäoppimispaikkoja, jotta ylipäänsä saa tuntumaa oikeaan työhön.
– Niistä, jotka edistyvät nopeasti ja tekevät muita enemmän työssäoppimisjaksoja, voi tuntua epäreilulta tehdä ilmaista työtä, vaikka osaaminen olisi jo oikean työn vaatimaa tasoa, Aaltonen huomauttaa.
– Urapolkuja rakennettaessa pitäisi olla rohkeutta tehdä yksilöllisiä ratkaisuja esimerkiksi oppimistavoitteiden, tukimuotojen tai koulutussopimuksen keston suhteen. Opiskelijan tulee saada tarvittava pedagoginen tuki niin oppilaitoksessa kuin työelämässäkin opintojen aikana, lehtori Päivi Pynnönen painottaa.
3. AIKUISET JA NUORET YHTEEN, YKSILÖLLISET URAPOLUT
Harri Aaltonen sanoo, ettei reformiin sisältyy ennakkopeloista huolimatta myös myönteisiä puolia.
– Mallit yksinkertaistuvat, kun tutkinnon perusteet ovat samanlaisia aikuisille ja nuorille. Tämä näkyy etenkin siinä, että näytöistä tulee molemmille samanlaisia, erityisopettaja Aaltonen uskoo.
Pynnönen korostaa, että yksilöllisissä urapoluissa on tärkeää, että opiskelijan vahvuuksia, tuen tarpeita ja työtehtäviä voidaan sovittaa yhteen jo etukäteen ennen työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Joskus tarvitaan työn räätälöintiä tai työympäristön muokkaamista. Erilaisiin oppimisympäristöihin sopeutuminen on opiskelijoilla yksilöllistä ja eri tavalla aikaa ja tukea vaativaa. Tämä tulisi huomioida tukitoimia suunniteltaessa.
Ammatilliset erityisopettajat toimivat oppilaitoksissaan yhä enemmän konsultoivassa roolissa kollegoidensa ja työelämän kanssa. Tärkeää on, että oppilaitosten opettajat saavat tietoa ammattialansa työllistymisen mahdollisuuksista ja tukea yksilöllisten urapolkujen rakentamiseen erilaisille oppijoille.
Päivi Pynnönen sanoo, että erilaisiin oppimisympäristöihin sopeutuminen on opiskelijoilla yksilöllistä ja eri tavalla aikaa ja tukea vaativaa. Tämä tulisi huomioida ennakoivasti suunniteltaessa työelämässä oppimisen tukitoimia.
4. YHTEISTYÖ VERKOSTOJEN KANSSA JA TYÖELÄMÄLÄHEISYYS
Ammattioppilaitosten toimivat kumppanuudet ovat monen mielestä ainoa tapa saada reformi onnistumaan koulutuksen laadun kärsimättä. Emma Nylund pohtii, että jos osa TE-toimistojen työntekijöistä siirtyy kaupungille töihin, yhteistyömahdollisuudet todennäköisesti parantuvat.
Pynnönen korostaa, että tarvitaan yhä enemmän vuoropuhelua ammatillisten oppilaitosten ja työpaikkojen välillä. Yhteisiä näköaloja ja toimintatapoja pitää luoda mm. koulutussopimuksen tavoitteista, yhteisistä arviointitavoista ja ohjauksesta. Opettajilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia työelämäjaksoihin.
– Pedagogisia ratkaisuja ei pitäisi tehdä vain työelämälähtöisesti, vaan työelämäläheisesti, jolloin koulutuksen avulla voidaan rakentaa parempaa tulevaisuutta esimerkiksi työelämän yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden kehittymiseksi, Päivi Pynnönen toteaa.