Vierasblogi: Nuoren tulevaisuus ei ole putki eikä polku

27.06.2017

Teksti: Kristiina Aho

Vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan suurin osa nuorista suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteensa, mutta ei erityisen toiveikkaasti maailman tulevaisuuteen. Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset tietävät, että lisäksi on iso joukko nuoria, jotka eivät suhtaudu toiveikkaasti edes omaan tulevaisuuteensa.

Nuorten kanssa työskentelevälle toivon pitää olla valinta. Toivo ei ole kauniita sanoja, vaan sitkeää työtä. Erityisesti toi- von pitää olla valinta siellä, missä asiakkaiksi tulevat nuoret eivät itse näe tulevaisuudessaan mitään. Olen esimiehenä tällaisessa moniammatillisessa tiimissä. Suuntana pitäisi silti olla koulutus ja työelämä. Nuoret ovat usein elämänsä aikana asioineet virastoissa, olleet palveluissa ja tavanneet lukuisia viranomaisia saamatta sellaista apua, joka olisi vahvistanut heitä uskomaan mahdollisuuksiinsa.

Nuorten luottamus oman elämänsä ihmisiin ja järjestelmään on heikko. Me olemme taas uusi viranomaistaho, jonka tehtävänä on patistaa ja velvoittaa. Ei kaikkein hedelmällisin lähtökohta herättää nuoressa luottamusta siihen, että joku välittää ja tukee! Pääkaupunkiseudulla työpaikkojakin löytyy, palveluja ja muita mahdollisuuksia on runsaasti, mutta miten valita palvelu tai toiminta, joka ei olisi taas pettymys aiempien pettymysten joukossa?

Elämä tapahtuu enimmäkseen palvelujen ulkopuolella. Silti palveluilla ja nuoren omalla työntekijällä voi olla ratkaiseva merkitys siinä, miten nuori elämässään pärjää.

Kannattaa kokeilla aina vain uudestaan

Koska viranomaistyölläkin on siis merkitystä, olemme sanottaneet työmme tausta-ajatukset: Meillä herätetään nuoren luottamus ja ollaan sen arvoisia, suunnitellaan yhdessä nuoren kanssa. Annetaan nuorelle tunne, että hän on tärkeä eikä hänessä ole mitään vikaa, vaikka ongelmia riittäisi. Nuoren kiukuttelua kestetään, pidetään hänestä kiinni, soitellaan ja viestitellään perään. Yritetään löytää nuorelle yhteisö, johon kuulua ja jossa on mielekästä tekemistä. Aina ei osata, mutta aina yritetään. Toivo on sitkeää työtä.

Asiakasnuorillamme ei välttämättä ole kokemusta työelämästä, koulutusta tai tietoa siitä, mihin oma osaaminen riittää. Siksi on tärkeää päästä kokeilemaan, olipa kyse kouluttautumisesta tai muusta tekemisestä. Järjestelmä ei tee kokeilemisesta aina helppoa. Monet palvelut on sidottu siihen, onko nuori oikealla tavalla työtön, periaatteessa opiskelija, kuntoutustuella jne. eikä lähtökohtana ole nuoren tai edes työmarkkinoilta tuleva tarve. Epäonnistuminen voi sulkea ovia. Taloudellinen tilanne voi mennä sekaisin.

Järjestelmä on rakentunut niin kuin nuoren elämä olisi suoraviivainen putki, jossa edetään odotetusti vakaaseen työelämään. Kaikille nuorille elämä ei ole koskaan ollut sellaista eikä se enää ole sellaista niin sanotuille hyväosaisillekaan. Järjestelmässä selviäminen muuttuu sitä monimutkaisemmaksi, mitä heikommassa tilanteessa on. Siksi työntekijältä vaaditaan laajaa osaamista esim. sosiaaliturvasta ja palvelujärjestelmän kokonaisuudesta asioiden ennakoimiseksi. Tätä me ja muut ammattilaiset teemme parhaamme mukaan.

Eteenpäin tukijaa tarvitaan

Vaikeuksista huolimatta kokeileminen on tärkeää ja siihen on mahdollisuuksia. Kerta toisensa jälkeen näemme miten työpajalla, kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa nuori löytää osaamistaan ja uskaltautuu yrittämään. Löytää työpaikan, oppii hoitamaan asiansa. Takapakkejakin tulee. Yrittämisestä ja epäonnistumisesta voi oppia, kunhan ei jää yksin. Siksi on tärkeää, että nuorella on oma työntekijä, joka auttaa yrittämään uudelleen.

Tällaiseen omaan tukijaan kaikilla nuorilla pitäisi olla oikeus. Työmalleja voi olla monenlaisia, mutta se yksi luotettu ihminen nuoren kumppanina on keskeinen onnistumisen tae, kun erityistä tukea tarvitsevia nuoria luotsataan kohti työelämää. Ihmeitä ei tapahdu, ne tehdään yhdessä.

Kirjoittaja on johtava sosiaalityöntekijä Helsingin työllistymistä edistävässä monialaisessa yhteispalvelussa Nuorten tiimissä, joka on osa Helsingin nuorten työllisyyspalvelua. Tiimissä työskentelee sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijoita ja terveydenhoitajia. Asiakkaina on nuoria pitkään työttöminä olleita helsinkiläisiä, jotka tarvitsevat monia palveluja päästäkseen työelämään.

Artikkeli on julkaistu Kyvyt käyttöön -lehdessä 1/2017