Siirry pääsisältöön

Yllin kyllin osaamista ja motivaatiota

01.06.2020

Susanna Luukka vaaleanpunaisessa kisa-asussa pyörätuolitanssikisoissa.Hei, Olen Susanna, Suski. Olen 39-vuotias ja liikun pyörä- tuolilla. Mulla on harvinainen geenivirhe, joka tuli ilmi 7-vuotiaana ja olin pari vuotta vuodepotilas. Nykyään suoriudun melko haastavistakin tilanteista itse.

Asun yksin kaksiossa Helsingissä. Avustajan kanssa arkipäivisin ja joskus viikonloppuisin puuhastelen kaikenlaista, mutta olen usein viikonloppuina vanhempienikin luona. Olen sosiaalinen introvertti, eli olen puhelias, mutta viihdyn hyvin itsekseni. Harrastan pyörätuolitanssia ja olen Uudenmaan pyörätuolitanssijat ry:n aktiivijäsen. Kuuntelen myös musiikkia, luen kirjallisuutta, käyn konserteissa, teattereissa, ”shoppailemassa” ja tapaan kavereita sekä somessa että myös kasvokkain. Otan terapiatkin harrastuksena: käyn mm. ratsastamassa. Koen, että monipuolinen kiinnostukseni harrastusasioissa loisi pohjaa myös työhön. Olen matkustellut paljon ulkomailla vanhempieni kanssa ja kotimaassa itsekseni.

Peruskouluaikana minulla oli mielessä muitakin ammattitoiveita, mutta tulin siihen tulokseen, että tietokonetyö on minun juttuni. Ennen merkonomiksi opiskeluani suoritin mm. kaupan- ja hallinnon valmentavan koulutuksen.

Minulla on kaksi ammatillista loppututkintoa: valmistuin merkonomiksi v. 2004 ja datanomiksi v. 2009. Olen avoin uusillekin koulutuksille, jos se vain on mielekästä minulle ja tuo esimerkiksi työmahdollisuuksia.

Olen ollut kesätyössä Vatesissa 2010, olisi ollut kiva olla pidempäänkin. Olisin saanut työpaikan löytötavaratoimistosta, mutta en valitettavasti voinut ottaa paikkaa vastaan, koska rakennuksessa oli lähes mahdotonta liikkua pyörätuolilla. Olen ollut kyllä monessa paikassa ns. työharjoitteluissa ja kesätöissä. Olen hakenut oman alani avoimia työpaikkoja. Haluaisin tehdä tuntitöitä ja osittain vaikka kotoa käsin.

Olen yleensä hakenut töitä yleisten työnhakuilmoitusten kautta. Lihastautiliiton Sisäänheitto työelämään -sivustoa olen myös käyttänyt. Kun kuulin Invalidiliiton Sopivaa työtä kaikille -toimintamallista, olin ensimmäisten joukossa mukana!

Työnantajien asenteetkin ovat voineet muuttua noin kymmenen vuoden aikana, kun he ovat tulleet tietoisemmiksi vammaisten oikeuksista ja siitä, miten voi tehdä työtilan esteettömäksi ja mistä toimenpiteisiin saa rahoitusta. Jotkut työllistämiskursseilla eivät ole suositelleet ilmoittamaan pyörätuolin käytöstä, etten karsiutuisi sen takia heti hakijoista, sillä osaan tietokonealan töitä melko hyvin. Olen kuitenkin kertonut rehellisesti.

Toisaalta työnantajat myös ymmärtävät, ettei liikuntaesteisyys estä työntekoa ja osaamista. Uskon, että päinvastoin liikuntaesteinen voi olla innostuneempi ja keskittyneempi työhönsä! Jos olen päässyt haastatteluun, haastattelijat ovat olleet kiinnostuneita minusta ja työpanoksestani, mutta minulta ei ole ikinä kysytty haastattelussa suoriutumiskyvystäni. Kannattaisi kysyä!

Susanna Luukka