Osaamisen kehittäminen: Miten vammaiset ja osatyökykyiset huomioidaan?

19.08.2021

Vates-säätiö järjesti 7.6. Osaamisen kehittämisen työpajan, joka oli suunnattu vammaisjärjestöille, ammatillisille erityisoppilaitoksille sekä muille jatkuvan oppimisen ja tuetun työllistymisen parissa työskenteleville. Työpajan punainen lanka oli, miten osaamisen kehittäminen ja työelämän muutokset voidaan turvata yhdenvertaisesti kaikille. Työpajan esitysten johdolla paneuduttiin vaikuttamisen tapoihin ja ratkaisuihin.

Työpajassa alustivat opetusneuvos Tiina Polo Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, kehittämispäällikkö Kaija Ray Vates-säätiöstä sekä suunnittelija Annina Heini Kynnys ry:ltä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli opetusneuvos Tiina Polon esitys Jatkuvan oppimisen ohjelmasta.

Jatkuvan oppimisen uudistuksessa on kysymys useasta eri tekijästä: työuran jatkuvuudesta, toimeentulosta sekä työelämän laadusta.

- Jatkuvan oppimisen ylläpidon tarve näkyy etenkin siinä, miten teknologia muuttaa joka kolmatta työtehtävää merkittävästi: osa työtehtävistä on kokonaan uusia ja osa häviää, kertoo opetusneuvos Polo.

Polo toteaa, että haasteita jatkuvalle oppimiselle ovat muun muassa koulutustason kasautuminen: korkeasti koulutetut sekä hyvässä työmarkkina-asemassa olevat osallistuvat aktiivisemmin aikuiskoulutukseen. Kaikilla ei ole työelämän muutosten edellyttämää osaamista, eikä elinikäinen ohjaus toteudu.

- Ne, joilla olisi oppimisen tarve, eivät koe osallistumismahdollisuuksia yhtä hyviksi. Esimerkiksi toimeentulo opiskelun aikana on yksi merkittävä syy kouluttamattomuuteen.

Yhdenvertaisuutta edistäviä tekijöitä

Seuraavaksi kehittämispäällikkö Kaija Ray toi puheenvuorossaan esille kysymyksen, miten voisimme nostaa vammaiset ja osatyökykyiset kohderyhmänä paremmin esille. Tärkeimmiksi osaamisen kehittämiseen vaikuttamisessa koettiin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineet, joustavien opintokokonaisuuksien kehittäminen sekä siirtymät.

Oppilaitoksilla tulisi olla hyvää työelämäyhteistyötä, jonka avulla voidaan tuoda esille tietoa osatyökykyisten mahdollisuuksista työelämässä. Uuden työllisyyden ja oppimisen palvelukeskuksen tulisi olla käytettävissä myös vammaisille ja osatyökykyisille.

- Esimerkiksi työttömyysetuuden parempi hyödyntäminen lisäisi jatkuvan oppimisen mahdollisuutta. Fyysinen ja digitaalinen saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä yhdenvertaisuutta edistäviä tekijöitä. Lisäksi vammaisten henkilöiden tulisi olla esillä omana ryhmänään, etteivät he hukkuisi laajojen käsitteiden, kuten aliedustetut ryhmät, alle, kommentoivat osallistujat.

Tiedon puute esteenä korkeakoulutukselle

Viimeisenä Kynnys ry:n suunnittelija Annina Heini piti puheenvuoronsa korkeakoulujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä esitteli aiheisiin liittyviä tutkimuksia.

Keskustelu nosti esille tiedon puutteen, jonka ajateltiin olevan suurin este vammaisten korkeakoulutukselle. Esille tuotiin konkreettinen esimerkki korkeakouluissa käytettävästä Sisu-järjestelmästä, joka ei ole saavutettava.

- Huonon digitaalisen saavutettavuuden lisäksi on myös muita saavutettavuusongelmia, mm. rakennusten esteellisyys sekä ohjauksen epäonnistuminen tai sen puute, joihin tulisi löytää ratkaisu. Vammaisissa henkilöissä ei nähdä potentiaalia, jonka seurauksena henkilöitä ei ohjata jatkokoulutuksiin. Tämä ajatus puolestaan liittyy negatiivisiin asenteisiin, kommentoi yksi työpajan osallistujista.

Lopuksi keskustelimme siitä, miten vammaisten ja tukea tarvitsevien henkilöiden korkeakoulutusta voitaisiin edistää. Tärkeäksi koettiin, etteivät yksilöt saisi jäädä yksin eikä kehittäminen saisi olla hajanaista.

- Tulisi aina löytyä henkilö, joka voisi ohjata ja pohtia yksilön osaamisen kehittämistä ja koulutuksen parempaa saavutettavuutta, sekä tukea koko matkan varrella, yksi osallistujista kiteyttää.

Teksti: Essi Tervonen