Uutiset

Mikä on kuntouttavan työtoiminnan merkitys toiminnan parissa oleville henkilöille?

07.03.2018

Päivi Mäntyneva ja Heikki Hiilamo tarkastelevat vastikään julkaistussa artikkelissaan (Yhteiskuntapolitiikka 1/2018) työtoimintaan osallistujien kokemusten avulla, minkälaista osallisuutta työtoiminta mahdollistaa tai mitä se poissulkee.

Tutkijat jäsentävät osallisuuden dynaamiseksi prosessiksi, jonka myötä yksilöiden ja ryhmien osallisuus yhteisöihin ja yhteiskuntaan vahvistuvat. Kuntouttava työtoiminta on työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavalle henkilölle tarkoitettu lakisääteinen aktivointitoimi, jonka tavoitteena on vahvistaa osallistujien elämänhallintaa ja työllistymismahdollisuuksia (STM 2017). Osallistumisesta ei makseta palkkaa eikä siinä muodostu työsuhdetta.

Aiempien tutkimusten perusteella on todettu, että kuntouttavalla työtoiminnalla on myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. Sen sijaa työllisyyttä edistävä merkitys on jäänyt laihaksi. Hyvinvointivaikutuksia ovat säännöllinen elämänrytmi ja mielekäs sosiaalinen tuki, itsetunnon vahvistuminen ja aktivoituminen.

Mäntyneva ja Hiilamo tekivät selvitykseensä myös kyselyjä työtoiminnassa oleville henkilöille. Osallistujien mielestä myönteistä työtoiminnassa on arjen jäsentyminen ja päivärytmi. Osallisuutta vahvistaa mielekäs tekeminen, sen sijaan kokemukset toimettomuudesta, penkinlämmittämisestä ja ajantappamisesta turhauttavat monia.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien saamat palkkatukityöpaikat tai palkkatyöt ovat harvassa, vaikka ensisijaisena tavoitteena on työllistyminen. Työtoiminnan mahdollistama osallisuus on merkityksellistä ja mielekästä tekemistä, uuden oppimista ja arjen jäsentymistä. Osallisuuden näkökulmasta kuntouttava työtoiminta on kuitenkin ristiriitainen sosiaalipolitiikan väline. Toimettomuus, ulkopuolisuus ja kokemus työtoiminnasta pitkäaikaistyöttömän kontrollointina ovat osa osattomuuden kehää eikä työtoiminnassa oteta huomioon ihmisten yksilöllisiä elämäntilanteita, todellisia työllistymisen mahdollisuuksia tai yhteiskunnallisten kokemusten eroja.

Enemmistölle kuntouttava työtoiminta on pääasiassa palkkatyön korvike, eikä heillä ole koettuja kuntoutuksellisia tarpeita. Artikkelissa todetaan, että on ilmeistä, että kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuu enenevässä määrin pitkäaikaistyöttömiä, joille esimerkiksi palkkatuettu työ ja avoimet työmarkkinat olisi oikeampi osoite.

Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen näkökulmasta voikin artikkelin luettuaan pohtia, riittääkö kuntouttavan työtoiminnan paikkoja niille henkilöille, joilla on todellinen ja koettu kuntoutuksellinen tarve?

Tutkimus osoitti myös kuvan, joka on näkynyt TEM:n työnvälitystilastoissa. Kuntouttava työtoiminta on osa pyöröovi-ilmiötä, jossa työttömyysjaksot ja aktivointitoimet vuorottelevat ja pitkäaikaistyötöntä pallotellaan paikasta toiseen.

Mäntyneva & Hiilamo toteavat, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuu henkilöitä, joille siihen pääsyllä on todellista merkitystä. Heillä on koettu kuntoutuksellinen tarve, eikä työmarkkinoille pääsy nykyisellään ole realistinen välitön vaihtoehto. Tähän kokonaisuuteen he aikovat syventyä tutkimuksen jatkohankkeissa. Kyseistä jatkohanketta ei voi muuta kuin lämpimästi kannattaa!

Kommentoitu artikkeli on kirjoitettu ennen HE työelämäkokeilusta (51/2017), eikä näin ollen ota kantaa kokeiluissa toteutettaviin pilotteihin.

Jaana Pakarinen
Johtaja

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteseen: kati.savela(at)vates.fi . Kiitos!

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: