Blogi

Liisa Päkki: Opintojeni aikana olen ollut kiinnostunut erityisesti maahan muuttaneiden työmarkkina-asemaan liittyvistä kysymyksistä. Työllisyyden ja osallisuuden edistäminen eri väestöryhmien osalta on tärkeää, ja vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen haasteet ja ratkaisut lienevät monilta osin yhteneväisiä, erityisesti saavutettavan työelämän asenteiden edistämisen osalta. Työelämään tarvitaan lisää avoimuutta ja joustavuutta.

Jukka Lindberg: Sosiaalisen yrityksen -mallin taustalla ollut tarve ei ole kadonnut mihinkään, minkä välityömarkkinatoimijat ovat hyvin huomanneet. Yhteydet yhteiskunnallisten yritysten toimintamalliin havaittiin jo reilu vuosikymmen sitten, ja jo yli viiden vuoden ajan on työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten toimintaa kehitetty koko ajan kasvavalla intensiteetillä. Iso merkkipaalu tässä oli yhteiskunnallisten yritysten strategian luominen Suomen edellisen hallituksen puolivälissä ja erityisesti strategian toimeenpanoa toteuttamaan perustetun verkostomuotoisen Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO:n perustaminen.

Kaija Ray: Hallitus on ehdottanut aikuiskoulutustuen lakkauttamista, mikä on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Aikuiskoulutustuki voisi olla erinomainen väline myös osatyökykyisille tai pitkäaikaissairaille joko vaihtaa alaa tai työtehtäviä terveyssyistä tai suunnata uuteen, kun työn ja ammattien muutos on uhkana. Mitä nyt tilalle?

Jaana Pakarinen: Vatesin näkökulmasta hallitusohjelmassa on toki paljon hyvää, mutta kirjauksissa on myös asioita, joiden ei soisi toteutuvan. Ohjelmassa sanotaan, että työttömyysturvaa on tarkoitus uudistaa työhön kannustavammaksi. Silti työssäoloehtoa muutetaan niin, että palkkatuettu työ ei ole työssäoloehtoa kartuttavaa. Mikä järki tässä on?

Janina Porkka: Työmaailman saavutettavuudella ei edistetä ainoastaan vammaisten työllistymistä, vaan siitä hyötyvät kaikki työelämässä olevat ja sinne haluavat. Ollaanko työpaikoilla valmiita luopumaan ennakkoluuloista ja halukkaita ottamaan työyhteisöön tukea tarvitseva työntekijä ja havaitsemaan, mitä hän voi työpaikalle antaa? Ainakin itse toivoisin näin.

Jaana Pakarinen: Ihmisen työkyky muodostuu useasta palasta, joista perustavin on terveys. Terveyden ylläpito rakentavaa pohjan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tasapainolle. Näistä muodostuu vahva tukipilari ihmisen henkilökohtaisille voimavaroille. Vahvalle toimintakyvyn perustalle kerrytetään vuosien varrella sekä työelämän vaatimaa osaamista että muita yhteiskunnan eri osa-alueilla tarvittavia tietoja ja taitoja, kukin valitsemallaan koulutuksella ja tavoilla.

Ruut Uurtimo: Huhtikuussa 2023 julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan työharjoittelulla on merkittävä rooli nuorten kiinnittymisessä työelämään. Tutkimuksen tulokset kirvoittavat ajatuksia suhteessa omiin kokemuksiini korkeakouluharjoittelusta, jonka sain tehdä Vates-säätiön Järjestöt työllisyyden kuntakokeilussa -hankkeessa.

Jaana Pakarinen: Sosiaaliturvakomitea pyrkii löytämään ratkaisuja laajamittaisiin vaatimuksiin ja välimietinnössä on ehdotuksia tilanteiden korjaamiseksi. Yksi ehdotus koskee työkyvyttömyyteen liittyviä etuuksia. Työkyvyttömyysetuudet nykyisellään eivät välttämättä tue olemassa olevan työkyvyn tukemisen, työhön paluun tai työkyvyn palauttamisen ratkaisuja.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiö perustettiin vuonna 1993 edistämään eri tavoin vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työhön pääsyä, työssä pysymistä ja työhön paluuta. Kuten olemme 30-vuotisen toimintamme aikana jo huomanneet, tällä tehtäväkentällä ei työ vähene. Joskus se sanoitetaan uudella tavalla, joskus keksitään pyörä uudelleen, joskus nostetaan vuosia vanhoja keinoja uudelleen toimiviksi ja joskus yritetään ylläpitää hyväksi koettua toimintamallia, jottei uudet tuulet puhalla kehitystyötä kumoon.

Ruut Uurtimo: Vatesissa olen kartuttanut ymmärrystä muun muassa työllisyyspalveluiden kentästä ja sitä kohtaavista muutoksisista, järjestöjen roolista työllisyyden edistämisessä sekä erilaisista yhteistyömuodoista julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Lisäksi olen oppinut uusia tapoja kerätä, analysoida ja paketoida tietoa, kerryttänyt kokemusta esiintymisestä ja saanut ensikosketuksen organisaatioiden kehittämisen kysymyksiin.

Jaana Pakarinen: Valtioneuvosto hyväksyi TE2024-lainsäädännön ja asia siirtyy eduskunnan käsittelyyn. Todennäköisesti eduskunta tulee hyväksymään sen kannustavin, hyväksyvin sekä arvostelevin ja haastavin saatesanoin. Riippuu siitä, onko kannustaja tai arvostelija hallituspuolueesta vai opposition penkist

Kati Savela-Vilmari: Vatesilla on ollut chat-palvelu käytössä nyt kolmisen vuotta. Avasimme sen nähdäksemme, mitä meiltä kysytään ja voidaksemme auttaa kävijöitä löytämään tietoa sivuiltamme. Muistan, miten jännittävältä tuntui nähdä, paljonko viestejä tulee ja mitä niissä kysytään tai kommentoidaan! Nyt voin ainakin omasta puolestani todeta, että chat oli hyvä ratkaisu.

Jukka Lindberg: Vuosi kääntyy hiljalleen kohti syksyä. Samalla meistä useimpien ajatukset suuntaavat paitsi syksyn myös tulevan toimintavuoden suunnitteluun ja vieläkin kauemmas. Omien toimintasuunnitelmien ja rahoitushakujen lisäksi käsittelyyn tulee Sanna Marinin hallituksen viimeinen budjettiesitys, minkä jälkeen siirrytäänkin jo pikkuhiljaa vaalimoodiin ja sitä kautta tuleviin vaaleihin, vaaliohjelmiin ja lopulta hallitusohjelmaan vaikuttamiseen.

Jaana Pakarinen: Keväällä 2020 alkanut koronakriisi pysäytti talouden, mikä tarkoitti myös monien aktiivisen työllisyyspolitiikan keinojen käytön pysähtymisen käytännöllisesti kokonaan. Kun asiakasvirta tyrehtyi, palvelumaksut keskeytyivät ja palkanmaksukyky romahti. Kun epidemian kestoa ei voitu ennustaa, uhkana oli työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, sekä työttömyyskorvausten määrän nopea lisääntyminen.

Anna Päätalo: Työpajalla on aiheena terveellisen ravitsemuksen teema. Keittiöön ja ruokailutilaan saapuu kuusi vähän vielä aamutokkurassa olevaa nuorta aikuista. Herätelläkseni heitä aion tänään käsitellä ravitsemusteemaa kuunnellen erityisesti porukan itse esille nostamia asioita. Otan avukseni tehtävän, joka virittää ruokateemaan lempeällä tavalla; ruokasuhdekollaasin. Alkujutustelun jälkeen syvennymme tehtävään niin intensiivisesti, että voin melkeinpä kuulla pöydän äärellä olevien ajatusten raksutuksen. Tilanne vaikuttaa jopa meditatiiviselta!

Jaana Pakarinen: Ensimmäisenä loman jälkeisenä työpäivänä voi vastaan tulla monta mutkaa, etenkin jos on toimistolla ja huomaa työpuhelimen jääneen kotiin. Se vaikeuttaa yllättävän paljon asioita!

Katja Kuusela: Apuvälineet ovat ja pysyvät näkövammaisen arjessa pikkuoppilaasta opiskeluun ja työhön. Arsenaali vaihtelee näkötilanteen muutosten ja apuvälinekehityksen mukaan.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiö on jo vuosia ollut vaikuttamassa osatyökykyisten henkilöiden työllistymisympäristön kehittämiseen ja parantamiseen. Vuosien mittaan on pinnalle noussut monenlaisia ilmiöitä, joista osa on jäänyt pysyviksi ja osa taas on upotettu unohduksiin uusien ilmiöiden tieltä. Vammaispalvelulain uudistus on taas edennyt lausuntovaiheeseen. Sanon taas, koska samasta laista oli lausuntovaihe vuonna 2018, eikä lainsäädäntö siitä sen enempää edennyt. Toivottavasti tällä kertaa laki etenee voimaanpanoon.

Saara Reiman: Autismiin liitetyt, pitkälti virheelliset, ennakkoluulot ylläpitävät osaltaan mielikuvaa siitä, että autisten ihmisten työllistäminen on työnantajalle vaikea ja hankala prosessi. Vaikka autistien tarvitsemat mukautukset ovat hyvin yksilöllisiä, pelkällä hyvällä tahdolla ja joustavalla asenteella päästään pitkälle. Ne ovat usein myös asioita, joiden huomioiminen parantaa myös neurotyypillisen henkilöstön (joilla ei ole autistisia piirteitä) hyvinvointia

Niina Kilpiäinen: Kuvittele, että seuraavana aamuna heräisit aivan uudessa, sinulle vielä tuntemattomassa tilanteessa. Et tietäisi ikääsi, sukupuoltasi, terveydentilaasi, perhetilannettasi, koulutustaustaasi, työhistoriaasi tai muitakaan elämääsi vaikuttavia taustatekijöitä. Mitä toivot yhteiskunnaltamme tänään, kun huomenna edessäsi olisi hyppy tuntemattomaan?

Jaana Pakarinen: Olisi toivottavaa, että sataprosenttinen tuki säilyy ennen kaikkea järjestötoimijoilla ja että palkkatuen hakuprosessista tehtäisiin työnantajaystävällinen. Yksikin palkkatuella työllistynyt henkilö, joka työjakson aikana löytää polun avoimille työmarkkinoille, on askel kohti työllisyystavoitetta ja askel kohti työllistämistoimien inhimillisyyttä, sekä kestävämpää yhteiskuntaosallisuutta.

Jukka Lindberg: Määritelmän mukaan yhteiskunnalliset yritykset tuottavat yhteiskunnallista hyvää. Hiukan yksinkertaistaen voisi sanoa niiden toteuttavan tätä tavoitetta useimmiten joko tuottamalla hyvinvointia lisääviä palveluja tai ratkaisemalla yhteiskunnallisia ongelmia.

Ruut Uurtimo: Suomessa järjestöjen rooli työllisyydenhoidossa on tunnistettu vahvasti jo usean vuosikymmenen ajan. Eräänlaisena käännekohtana voidaan pitää 1990-luvun lama-aikaa, jolloin hyvinvointipalvelujen tarve kasvoi samanaikaisesti, kun julkinen talous kärsi vakavasta budjettivajeesta. Katseet kohdistuivatkin tuolloin juuri järjestösektoriin, jonka nähtiin voivan kasvattaa rooliaan palveluntarjonnassa.

Hanna Ranta-Pitkänen: Aluetoiminnan vuosi on ollut vilkas. Aluetoiminta on vuoden aikana on järjestänyt yli 20 erilaista tilaisuutta 14 maakunnassa sekä nlejä valtakunnallista tapahtumaa. Tilaisuulsien kautta on tavoitettu 1 400 työllisyystoiimijaa.

Anne Korhonen: Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, Muutos on aina mahdollisuus. Mahdollisuus olla vaikuttamassa, luomassa uutta, rakentamassa toimivampaa mallia.

Johanna Puttonen: Elämänlaatua ruuasta -hankkeessa tunnistetaan, että merkitystä ei ole ainoastaan tiedoilla ja taidoilla - emme pyri siis vain jakamaan ravitsemustietoa ja opettele laittamaan ruokaa yhdessä. Oleellista on jo se, miten puhumme ruuasta arjessa ja suhtaudumme toistemme tapaan olla, toimia ja ajatella ruuasta. Keskeisimpiä suunnitteluvaiheessa meille kirkastuneita asioita onkin ollut se, että hankkeessa kehitettävän toimintakonseptin tulee toiminnan ja tekemisen lisäksi myös havahduttaa pohtimaan ruokaan liittyvää toimintakulttuuria.

Päivi Lepistö: Kaikille Klubitalon jäsenille ei ole itsestäänselvyys, että joka päivä syödään tasapainoinen lämmin ruoka. Myöskään yhdessä syöminen ei ole kaikille helppoa vaan se voi olla myös jännittävä tilanne. Klubitalolla ruokailusta ja ruuan valmistamista pyritään tekemään helppo ja luonnollinen hetki olla yhdessä. Monesti uusi jäsen aloittaa Klubitalolla työskentelyn nimenomaan keittiöstä: keittiötyöskentelyssä on useimmille jotakin tuttua, mitä on ennenkin tehnyt, keittiöön mahtuu pieni ja tiivis porukka työskentelemään ja monelle keskustelu on helpompaa, kun käsillä on jotakin tekemistä.

Jaana Pakarinen: On järjestötoimijoiden edun mukaista, että ne ovat aktiivisesti mukana muutoksessa ja tuovat vahvasti esiin asiantuntemustaan sekä kuntakokeilujen yhteistoiminta-alustoilla että muissa TE-palvelurakenteen muutoksissa. Koska keskiössä on aina ihminen, ei järjestökentän ihmisen näköisiä palveluja voi eikä saa ohittaa. TE-palvelurakenteiden uudistuksen suurin haaste tulee olemaan henkilöresurssien riittävyys. Juuri tässä kohtaa järjestöjen tarjoamat palvelut resursseineen ovat merkittävässä roolissa.

Salla Fagerström: Tulee löytää ratkaisuja, joilla etäkokouksiin osallistuvat viittomakieliset asiantuntijat ja ammattilaiset saavat tehdä työnsä työyhteisön yhdenvertaisina jäseninä. Tekniikkaa tulee kehittää niin, että esteettömyyttä ei ammuta alas tietoturvan kustannuksella.

Yhtiön tavoitteet ovat erinomaiset ja toteutuessaan ne ovat omiaan ehkäisemään syrjäytymistä ja siitä seuraavia negatiivisia vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Riskinä konkurssisuojatun yhtiön perustamisessa ovat kilpailuhäiriöt, kirjoittaa Suomen Yrittäjien Harri Hellstén.

Onni Karttunen: Myönnettäköön, juuri mukava työyhteisö on varmasti parasta Vatesissa. Se on voimavara, joka motivoi ainakin minua jaksamaan työssäni. Esimerkiksi etätyötyöpäivinä ei tarvinnut kokea yksinäisyyttä, koska oli yhteisiä etäkahveja, etäjumppia ja virkistyspäiviä. Toisaalta aina oli mahdollisuus myös omaan työrauhaan. Olen myös kiitollinen, että työskentely junassa oli sallittua, koska se helpotti huomattavasti pendelöintiä Tampereen ja Helsingin välillä.

Anastasia Koskela: Vates-säätiössä työhyvinvoinnin liittyy vahvasti yhteisöllisyyden ulottuvuus, johon kuuluvat esimerkiksi jo mainitut jumpat ja kahvitauot. Lisäksi keväisin ja syksyisin järjestettävät virkistyspäivät ovat osa yhteisöllisyyden luomista tai sen ylläpitoa. Yhteisöllisyydestä mieleeni tulee kuulumisen tunne, joka on ainakin itselleni todella tärkeä asia. Harjoitteluni aikana olen huomannut vateslaisista usean moikkaavan ennen töistä lähtöä. Aamuisin puolestaan työpaikalla näkee viimeistään kahvihuoneeseen saavuttua muita työntekijöitä, joiden kanssa voi jutustella jotakin tai vain kuunnella käynnissä olevaa keskustelua. Moikkaamiset ja aamuiset juttuhetket ovat mielestäni niitä asioita, joiden uskon osaltaan vaikuttaneen siihen, että olen kokenut haluavani tulla työpaikalle.

Meeri Riihelä ja Johanna Puttonen: Elämänlaatua ruuasta -hankkeen tavoitteissa ei mennä sieltä missä aita on matalin, sillä ideana ei ole vain jakaa tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja opettaa siihen liittyviä taitoja. Hankkeessa halutaan parantaa kokonaisvaltaisesti työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuuksia laadukkaaseen ruokaan niin sosiaalisella, psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla sekä hakea rajapintoja ravitsemuksesta työllisyyden ja kuntoutuksen teemoihin.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Hanna Ranta-Pitkänen pohtivat blogissaan, mitä etuja yhdistysten työllistämistoiminnalla on. Blogi on julkaistu Kuntamarkkinoiden sivustolla.

Jonna Lähdemäki: Kuvaisin itseäni luonteeltani generalistiksi, joka on kiinnostunut lähes kaiken mahdollisen ymmärtämisestä ja kehittämisestä. Tämä yleisuteliaisuus on suunnannut opintojani ja vaikuttanut myös työuraani.

Meeri Riihelä: Omiin rutiineihin ja työtapoihin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, kun työtä tehdään sekä kotona että toimistolla. Monipaikkainen työ on pandemiasta riippumatta varmasti tullut jäädäkseen. Nyt, kun aivot ovat levänneet loman aikana, on hyvä tilaisuus pysähtyä miettimään omaa arkea.

Jaana Pakarinen: Etätyösuositus kaikkinensa ei ole kohdellut työntekijöitä yhdenvertaisesti. Kaikki ihmiset eivät voi tehdä töitään etänä, vaikka haluaisivat. Etätyön mahdollistava asiantuntijatyö tekee toisista ihmisistä etuoikeutettuja vaihteleviin työaika- ja työpaikkajärjestelyihin. Miten tämä työtapojen ja -paikkojen eriytyminen näkyy tulevina vuosina nuorten halukkuudessa hakeutua opiskelemaan paikkariippuvaisille aloille? Eriyttääkö paikkariippumattomuus erityistä tukea työssään tarvitsevat ihmiset muusta työyhteisöstä?

Anastasia Koskela: Yhdessä tekeminen on ollut keskeinen osa harjoitteluani. Olen tehnyt muiden kanssa vaikuttamistyön suunnitelmaa ja kysynyt tarvittaessa lisätarkennuksia. Vaikka työpisteeni sijaitsee yli sadan kilometrin päässä toimistolta, yhteys toisiin työntekijöihin on toiminut ja ollut samalla myös tärkeä.

Jukka Lindberg: Toimialan kehittämiseen saadaan kokonaan uudenlaista puhtia, kun asioiden tarkastelutavat avartuvat ja uudenlaisia palveluja sekä toimintatapoja myös aktiivisesti tuetaan.

Teppo Rautjärvi: Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (eli työelämän tietosuojalaki) vaatii, että työnantajan on kerättävä työntekijää koskevat henkilötiedot ensisijaisesti työntekijältä itseltään. Jos tietoja kerätään muualta, tähän on pyydettävä työntekijän suostumus.

Matleena Pekkanen ja Hilkka Pirhonen: Työllisyyshankkeidemme asiakkaat kokevat, että päättäjät ja viranhaltijat eivät tiedä, millaista työttömän ihmisen elämä on, eikä työttömiä kuulla heitä koskevissa palveluissa. Näistä lähtökohdista käynnistyi viime syksynä työllisyysteemainen kokemusosaaja -pilottikoulutus, jonka vastavalmistuneet, työttömyydestä ja työllisyyspalveluista kokemusta omaavat osaajat, aloittavat parhaillaan uudisraivaajan työtään

Joni Ulmanen: Vatesin aluetoiminta kysyi vuoden 2021 alussa maakunnissa toimivilta työllisyystoimijoilta, millaisesta tilastotiedosta he hyötyisivät eniten osatyökykyisten työllistymiseen ja palveluihin liittyen. Tuloksena oli, että valtaosa toimijoista haluaisi enemmän tietoa, miten osatyökykyisten eri tukimuodot ja palvelut vaikuttavat työllistymiseen ja jatkopolkuihin (31 %).

Jukka Lindberg: Välityömarkkina on kokemukseni perusteella viime vuosina voimakkaasti painottunut työkykyä ja työllistymistä edistävien palvejen tarjoamiseen ja kehittämiseen. Työpaikkojen ja -tehtävien luominen on tarkoittanut ennen kaikkea työllistymisessään tukea tarvitsevien henkilöiden työkyvyn ja osaamisen kehitysprosessia sekä avoimelle työmarkkinoille tapahtuvia siirtymiä tukevien, usein lyhytaikaisten työtehtävien ja -paikkojen rakentamista.

Kaija Ray: Meillä on nyt mm. elinikäisen ohjauksen strategia ja korkeakoulujen saavutettavuusstrategia. Kuntoutuksen osaamisen kehittämisessä ydinasioita ovat mm. laaja asiantuntijuus ja kokonaisvaltaisuus. Isoja asioita ja haasteita, olipa kyse opiskelijasta tai opettajasta.

Marianne Pentikäinen: Jatkuva oppiminen on nyt kaikkien puheessa. Tänä vuonna se on myös Vatesin tapahtumien punaisena lankana. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Onko se ihan uusi juttu vai onko vanhalle ilmiölle nyt annettu nimi? Itsestä ainakin tuntuu, että koko työuran ajan on koko ajan pitänyt oppia ja omaksua uutta.

Jukka Lindberg: Selvityshenkilö Hannu Mäkisen selvityksen suurin arvo on silti siinä ehdotettavassa uudessa toimintamallissa. Tältä osin erityisen merkittävinä näen pohdinnat uuden toimijan kohderyhmästä, toimijan roolista edelleen kehitettävän nykyisen välityömarkkinatoiminnan täydentäjänä sekä toiminnan operatiivisen järjestämisen vaihtoehdoista.

Kaija Ray: Tarvitaan uusi luku työllistymisen edistämiseen. Siksi Vates-säätiökin uudistaa työotettaan ja tapahtumien toteutustapoja. Pyrimme kattamaan pöydän, johon teillä on helppo tulla, pureksia kanssamme sovittu aihe ja sopia, kenelle viemme viestiä edelleen.

Jaana Pakarinen: Vuoden aluksi luon katsauksen käynnissä oleviin tai alkaviin toimenpiteisiin, joiden avulla tavoitellaan 80 prosentin työllisyysastetta.

Ohjauksen rakenne etäohjaustilanteessa on jopa tärkeämpää kuin lähikontaktissa. On otettava huomioon, miten ja millaisen kokemuksen ohjattava tilanteessa saa. Helposti ihmiset ”IRL”, kuten nuoret sanovat, elehtivät paljon ja puhuvat nopeasti. Verkon kautta keskusteltaessa tulee olla vähän liioitellunkin rauhallinen, jotta ohjattava ei koe olevansa kiireen aiheuttaja, ja että hänelle todella riittää aikaa. Kuitenkin me yksilöt tarvitsemme myös yhteisöä, ja vaikka yhteisöllisyys on verkossa ehkä haasteellista.

Ruotsinkielisten kehitysvammaisten henkilöiden työllisyyspalveluissa on alueellisia eroja. Joillakin paikkakunnilla avotyökäytännöt ovat olennainen osa aikuisten kehitysvammaisten työllisyystoimia, kun taas toisilla paikkakunnilla on mahdollista saada työhönvalmentajan tukea myös palkkatyön tavoittelemisessa. I dag varierar målet med arbetsfrämjande insatser för personer med intellektuell funktionsnedsättning.

Lasse Ojanen: Sairaudet ja vastoinkäymiset eivät estä minua tekemästä töitä. Koen, että minulla on vahva työkunto noin neljäksi tunniksi päivässä. Olen tosi motivoitunut tekemään hommia. Toivoisin, että se nähtäisiin yhteiskunnassa positiivisena asiana. En ole ikinä luovuttanut missään asiassa, enkä luovuta tässäkään.

Jaana Pakarinen: Nostan hattua kaikille järjestöjohtajille, jotka ovat tässä haastavassa tilanteessa järjestelleet toimintoja organisaatioissaan niin, että asiakkaiden etu on asetettu etusijalle, ja että työntekijät ovat jaksaneet jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa tehdä arvokasta työtään ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi. Näin he ovat myös olleet vaikuttamassa siihen, miten kuntien työllistymisen määrärahat ohjautuvat ja minkälaisilta niiden sakkomaksulistat näyttävät.

Kati Savela-Vilmari: Olemme Vatesissa pohtineet työelämän saavutettavuutta monelta kantilta. Työelämän saavutettavuutta miettiessä voisikin nostaa useammin esiin sen, että vammaisilla ja esimerkiksi käsien motoriikan heikkoutta omaavilla on taatusti kertynyt sellaista osaamista digipalveluista, jota harvalla muuten on.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Hanna Ranta-Pitkänen: Maailmanlaajuisen koronaepidemian vaikutukset alkoivat näkyä myös Suomessa keväällä 2020. Toteutimme aluetoiminnassa työllisyystoimijoille touko-kesäkuussa kyselyn (N=121), jossa yhtenä osana selvitettiin koronaepidemian vaikutuksia työllisyydenhoidon kentän toimintaan.

Tiina Jäppinen: Työuran käsite nähdään yleensä taloudellisesti tai statukseltaan etenevänä. Itse olen nähnyt työuran pikemmin reitin optimointina elämäntilanteen, motiivien ja unelmien mukaan. Siirryn itse loppuvuodeksi viestintävastaavan tehtävästä työvalmentajaksi.

Johanna Seppänen ja Matleena Pekkanen: Etäohjauksessa tutustuminen jää ohuemmaksi ja valmennuksessa ei synny vastaavanlaista luottamuksellista suhdetta kuin kasvokkain. Osa valmennettavista uskoo työmahdoollisuuksiensa kaventuneen entisestään. Myönteisiä puoliakin korona-ajan digiyhteyksien lisääntymisessä silti on, mm. uusien IT-taitojen oppiminen.

Marianne Pentikäinen: Uusi normaali on nyt jatknut yli 2 kk. Joskus ehkä palataan ns, uuteen normaaliin, joka on luultavasti jotain ihan muuta, kuin mihin on aiemmin totuttu.

Riikonen, Sihvonen, Savitie: Potentiaalisesti työllistyvän vammaispalvelujen työhönvalmennuksen asiakkaan työharjoittelu tähtää avoimille työmarkkinoille. Työhönvalmentajan kanssa piirretään yhdessä suuntaviivat kohti työllistymistä.

Jaana Pakarinen: Huolestuttavaa on se, että osatyökykyisten henkilöiden kohdalla erityisen tärkeä palvelu, henkilökohtainen kuntoutus, on jouduttu toistaiseksi lopettamaan. Onneksi etäkuntoutuksen mahdollisuus on olemassa. Tämä soveltuu osalle tarvitsijoista, mutta ei jokaiselle.

Marianne Pentikäinen: Nuorille Job Shadow Day on loistava tilaisuus nähdä, millaista unelmatyö on oikeasti, kun he miettivät ”mikä minusta tulee isona”. Yrityksissä saatetaan huomata, että pienin tukitoimin ja mukautuksin tai jopa niitä työtä seuraava henkilö voisikin olla ihan potentiaalinen työntekijä.

Luc Henau: Suomessa, muualla Euroopassa ja jopa maailmanlaajuisesti on havaittu, että tuettu työllistyminen on yksi tehokkaimmista keinoista pyrittäessä auttamaan vammaisia henkilöitä työllistymään. Mistä tuetussa työllistymisessä on kyse, ja miksi se on niin tehokas keino?

Anne Korhonen: Työnantaja voi tarjota tukea tarvitsevalle opiskelijalle työelämäosallisuutta monella tavoin. Työtehtävään kasvaminen saattaa tapahtua esimerkiksi koulutussopimuspaikan, työkokeilun ja palkkatukityöpaikan kautta sekä työhönvalmentajan tuella.

Teppo Rautjärvi: Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan esimerkiksi vammaisuuden perusteella.

Marjo Jokipii ja Anne Kallio: Sillä, miten ihminen ohjataan työllistämisyksikön palveluihin, on merkitystä. Ohjataanko välinpitämättömästi, "kokeile nyt" -tyylillä vai rohkaisten ja toivoa antaen.

Alli Tiensuu: Palkkatuettu työ on kannustava palvelu esimerkiksi osatyökykyisille työttömille, koska se on oikeaa työtä.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä: Vatesin kolmivuotinen KeKo-hanke loppuu vuodenvaihteeseen. Me hanketyöntekijät pysähdyimme pohtimaan kuluneita vuosia ja hankkeen merkitystä. Meitä ilahdutti erityisesti, että moni kertoi löytäneensä KeKon kautta uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on suunniteltu asiakkaille uusia jatkopolkuja, kehitetty palveluita yhdessä ja muodostettu pienempiä verkostoja.

Jaana Pakarinen: Usein palveluita kehitetään ja tarjotaan kaikille samanlaista palvelua ajatellen, että se on tasa-arvoista ja yhdenvertaista.

Kaija Ray: Arkipäiväistämiseen tarvitaan pieniä arjen askelia. Mallia näyttämällä, käytännön esimerkeillä ja pienillä tarinoilla voimme käydä keskustelua työnantajien kanssa. Esteettömyys ja saavutettavuus on lopulta kaikkien etu. Siis kaikille yhdenvertainen oikeus ja mahdollisuus tehdä työtä.

Jaana Pakarinen: Kansalaisvaikuttamisen päivä on myös Vates-säätiön syntymäpäivä. Säätiön varhais- ja nuoruusvuosiin on mahtunut runsaasti hanke- ja vaikuttamistyötä. Tällä hetkellä Vates tähyilee aikuisuuden haasteisiin luottavaisin mielin.

Anne Kallio: Olen kerännyt Kuntien vaikuttavat työllistämispalvelut -hankkeessa ihmisten käsityksiä siitä, mitä laatu on työllistämispalveluissa. Lähes kaikki tuovat esiin asiakaslähtöisyyden ja kohtaamisen eri muodoissa.

Marianne Pentikäinen: Työtoverilta kannattaa kysyä, onko jokin hätänä, jos huomaa muutoksia hänen käytöksessään. Se ei ole tungettelevaa, vaan välittämistä. Kannattaa rohkaista myös juttelemaan esimiehen ja työterveyshuollon kanssa.

Jaana Pakarinen: Koen valtavaa onnea siitä, että voin tehdä mielekästä työtä myös uudessa tilanteessani, syöpään sairastuneena, mukavien ja motivoituneiden työkavereiden kanssa. Olen myös yhä enemmän alkanut arvostaa ihmisiä, joilla on fyysinen tai psyykkinen erilaisuus vaikkapa syntymästään saakka.

Tuuli Riisalo-Mäntynen ja Meeri Riihelä: Vatesin KeKo – Kehittämisen koordinaatiohankkeen kolmas ja viimeinen toimintavuosi lähti tänä keväänä reippaasti käyntiin. Yksi merkittävimmistä saavutuksista on ollut toukokuussa 2019 käynnistynyt Pirkanmaan TE-toimiston ja Tampereen kaupungin kanssa yhteistyössä toteutettu Pirkanmaan kolmannen sektorin kehittämisohjelma.

Marianna Ohtonen: YK:n vammaisten yleissopimuksen yhtenä kansallisen toimenpideohjelman painopisteenä on vammaisten henkilöiden riittävän elintason, sosiaaliturvan ja työllistymisen parantaminen. Kehitysvammapalveluita käyttävistä ihmisistä silti vain 3 prosenttia on palkkatyössä. Kehitysvammaiset henkilöt elävät kannustinloukussa, joka rajoittaa heidän mahdollisuuttaan ansaita. 

Niini Aalto: Vammaisuus ei saisi olla syrjintäperuste, mutta moni työnantaja voi luulla, ettei vammaisesta ole työhön. Esimerkiksi kuulovamma ei estä tekemästä työtä laadukkaasti. Viittomakielisten kuurojen kirjoitetun kielen taito voi vaihdella, mutta se ei kuitenkaan vaikuta ammattitaitoon.

Kati Kaarlejärvi: Työllistyminen, opiskelu tai kuntoutukseen pääseminen on myös rangaistuksen jälkeen mahdollista ja monin eri tavoin kannattavaa. Se lisää niin rikostaustaisten osallisuutta yhteiskunnassa kuin myös meidän kaikkien hyvinvointia ja turvallisuutta.

Kati Savela: Olemme saaneet vahvistaa yleissivistystämme oppimalla mielenkiintoisia asioita viittomakielestä, kun työtoverina on ollut viittomakielinen henkilö. Ymmärrämme nyt konkreettisemmin, mitä saavutettavuus työpaikalla muun muassa voi tarkoittaa.

Teppo Rautjärvi: Työnantaja saa palkata 15-vuotiaan nuoren vakituiseen työsuhteeseen, jos hän on suorittanut oppivelvollisuutensa. Kuluvan vuoden aikana 14 vuotta täyttävä nuori voi tehdä työtä vain huoltajan luvalla. Työsuojeluviranomainen voi myöntää poikkeusluvan 14-vuotiaan työskentelyyn. Poikkeuslupia myönnetään esimerkiksi elokuvatuotannossa mukana oleville nuorille. Töihin pitää aina olla erityinen syy. Se ei saa vaarantaa lapsen turvallisuutta eikä haitata hänen terveyttään, kehitystään tai koulunkäyntiään.

Jaana Pakarinen: Järjestötoimijat ovat onnistuneet monissa asioissa vaikuttamistyössään osatyökykyisten työllistämiseksi. Esimerkiksi palkkatukien määrärahoja on korotettu. Paikka Auki -ohjelman kautta järjestöt ovat työllistäneet osatyökykyisiä henkilöitä, ja tieto heidän osaamisestaan toivon mukaan leviää.

Mari Toivonen: Itsenäisyyspäivän alla suljen takanani Vates-säätiön oven ja avaan uuden työpaikan oven Tampereella, ihan lähellä kotiani. Olen ollut etuoikeutettu saadessani työskennellä puolitoista vuotta Vates-säätiön Keko-kehittämisen koordinaatiohankkeessa. Olen päässyt rakentamaan uusia verkostoja ja päässyt mukaan jo olemassa oleviin verkostoihin eri puolilla Suomea.

Marju Silander: Olimme siellä missä muutkin tehden sitä mitä muutkin. Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni hienolla tavalla mistä vammaisten oikeuksien ajamisessa ja järjestötoiminnassa on pohjimmiltaan kyse. Mahdollisuutta mennä, osallistua ja elää sosiaalisissa suhteissa.

Meeri Riihelä: Hain maaliskuussa 2018 viestinnän korkeakouluharjoittelijaksi Vates-säätiölle. Halusin kyseisen harjoittelupaikan, koska siinä yhdistyivät suurimmat kiinnostuksen kohteeni: yhdenvertaisuustyö ja viestintä. Pääsin haastatteluun, ja muutaman päivän kuluttua sain kuulla saaneeni paikan. Olin innoissani!

Mari Toivonen: Järjestöillä voi olla monia huolenaiheita tulevaan alueuudistukseen liittyen, mutta onko todella aihetta olla huolissaan? 3. sektorin toimijoilla on runsaasti osaamista ja kykyä mm. työllistymistä tukevista palveluista, niistä on syytä pitää ääntä!

Marianne Pentikäinen: Työhön perehdytyssuunnitelman lisäksi työyhteisössä pitäisi seurata, miten perehdytys on sujunut ja pitäisikö sitä jotenkin muuttaa. On tärkeä huomata, että mikään asia ei välttämättä ole selvä uudelle tulokkaalle, vaikka pitkäaikaisille työntekijöille ne näyttäytyisivät itsestään selvinä.

Marianne Pentikäinen: Loman pituus ei välttämättä ratkaise, onko sen jälkeen levännyt olo vai ei. Loman jälkeen kannattaa antaa itselleen aikaa sopeutua työrytmiin.

Jukka Lindberg: Kesäloman aikana kannattaa pohtia, millaisilla tavoitteilla, reunaehdoilla ja periaatteilla syksyn koittaessa palaa kehiin. Pohdittavia asioita voi olla esim. se, osaako erottaa omassa toiminnassaan kohderyhmien kannalta vaikuttavimmat asiat.

Kaija Ray ja Jukka Lindberg: Suomeen on haettu malleja työllisyydenhoitoon eri puolilta maailmaa. Vates on tehnyt vuosia yhteistyötä useiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ja saanut oppia eri maiden rakenteista ja malleista. Kaikki tällaisen toiminnan tuoma lisäarvo kannattaa nyt hyödyntää.

Teppo Rautjärvi: Työsuhteen ehtojen osalta terveydentila ja vammaisuus on suojattu syrjinnältä yhdenvertaisuuslaissa. Työsopimuslain mukaisesti voimassa on tasapuolisen kohtelun vaatimus. Työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työsuhteen ehtojakaan ilman perusteltua syytä.

Jukka Lindberg: Työllistymistä tukevien toimijoiden – yritysten tai järjestöjen – pitää huomioida sekä työllistymistä tai työelämäosallisuutta tavoittelevat henkilöt että työpaikat. Järjestöjen ja yritysten vahvuudet ovat erilaiset. Resursseja ei riitä kaikille, ja jos niiden jaossa priorisoidaan työpaikkoja, järjestöt ja niiden toimintaan osallistuvat voivat kärsiä.

Jaana Pakarinen: Yhteistyö ja yhdessä tekeminen on toisaalta helppoa, mutta toisaalta se on haastava laji. Yhteistyön on-nistuminen edellyttää vahvaa tahtoa yhdessä tekemiseen ja luottamusta kumppaneihin ja siihen, että jokainen tekee oman osuutensa sovituissa resursseissa ja sovitussa aikataulussa.

Tuuli Riisalo: Verkostotapaamisten parasta antia uudet kontaktit ja yhteistyötilaisuudet. Selkeät tavoitteet ja jatkuvuus antavat tapaamisille ryhtiä.

Kaija Ray: Järjestökenttää huudetaan nyt vaikuttamaan tuleviin uudistuksiin ja näyttämään toteen vahvuutensa yhteistyön tekemisen voimanpesänä. Osaammeko vastata huuteluun?

Jyrki Rinta-Jouppi: Sisäinen motivaatio korostuu prosesseissa, joissa ihmisen oma rooli on vahva, kuten työllistymisessä ja kuntoutumisessa. Pyrkiminen sisäistä motivaatiota kohti huomioiden eri tekijät edistää mielenterveyttä ja luo puitteet vaikuttavalle kohtaamiselle.

Jaana Argillander: Toivon, että vammaisia nuoria kuka tahansa heitä lähellä oleva henkilö ohjaisi, innostaisi ja tukisi ylipäätään liikunnan pariin, mutta myös urheilu-uralle, jos nuorta vähänkin kiinnostaa. Kokemukseni mukaan jo hyvä fyysinen kunto kompensoi vammasta aiheutuvaa rasitusta ja stressiä, jota arjessa joutuu välillä kokemaan.

Jaana Pakarinen: Luettuaan Mäntynevan ja Hiilamon artikkelin kuntouttavasta työtoiminnasta tulee pohtineeksi, riittääkö työtoiminnan paikkoja niille, joilla on todellinen ja koettu kuntoutuksellinen tarve.

Mari Toivonen: Maakunta- ja sote-uudistuksessa on nostettu esille palvelukokonaisuudet. Toive on, että pystyisimme tulevaisuudessa tarjoamaan asiakkaalle aidosti palvelukokonaisuuksia eikä tätä palveluiden ”sillisalaattia”.

Teppo Rautjärvi: Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kannalta asianmukainen käyttäytyminen edistää asioiden sujuvaa etenemistä työpaikalla. Työpaikka ei saa olla hiekkalaatikko, jossa yksittäinen työntekijä sabotoi muita.

Jaana Pakarinen: Vates-säätiön 25 toimintavuoden aikana moni asia tuntuu muuttuneen, mutta asennevaikuttamista ja tiedottamista on edelleen tehtävä. Vain siten vammaiset, osatyökykyiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt otetaan vastaan yhdenvertaisina työnhakijoina.

Mari Toivonen: KeKo-hankkeen tekemissä toimijoiden haastatteluissa on noussut esille palveluiden pirstaleisuus, päällekkäisyys ja siiloutuminen. Siksi tarvitaan tietoa, koordinaatiota ja myös vastuiden jakamista.

Jaana Pakarinen: Keskustelu osa-aikatyön tekemisen mahdollisuuksista on tervetullutta. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon visioita kannattaa ottaa pohdintaan, kun mietitään, miten osatyökykyisten henkilöiden työelämäosallisuutta saataisiin lisättyä.

Antti Kylliäinen: Hyveet eivät työelämässä korvaa arvoja. Toimiakseen hyvin ja oikein organisaatio tarvitsee molempia.

Tuuli Riisalo: KeKo-hankkeen alussa kartoitettiin päättyneitä ja käynnissä olevia hankkeita viimeisen kahden vuoden ajalta. Kartoitukseen löydettiin yhteensä 85 eri hanketta. Päättyneitä hankkeita on yhteensä 22 ja käynnissä olevia hankkeita 63. Hankkeita on tarjolla eniten osatyökykyisille tai erityistä tukea tarvitseville henkilöille (46 %). Toiseksi eniten hankkeita on tarjolla eri tavoin vammaisille henkilöille (21 %).

Sirpa Eklund: Kuulluksi tultua on mahdollista päästä eteenpäin, lähtökohtana ihmisen oma tavoite: minne hän on hakeutumassa ja miten sinne pääsee.

Tuuli Riisalo: KeKo -hankkeessa tehdystä kyselystä kävi ilmi, että alueilla toimii säännöllisesti kokoontuvia järjestöjen yhteistyöverkostoja. Se kuitenkin yllätti, kuinka vähän yhteistyötä tehtiin kehittämis- ja vaikuttamistyön puitteissa.

Outi Virtasalo: Yleinen kysymys työllistämisehtoon liittyen on ollut se, nousevatko hinnat sen myötä. Kansainväliset kokemukset odottavat, että eivät. Tämä on todettu myös Handu-hankkeen aikana Suomessa.

Jaana Pakarinen: Turun Kauppakorkeakoulussa tiedeyhteisön järjestämässä konferenssissa tutkija kertoi, että 2020-luvulla työmarkkinoille tuleva Y-sukupoli tarvitsee uudenlaista ohjaavaa johtajuutta. Työmarkkinoille ohjaaminen ja johtajuus tulevat voimakkaasti muuttumaan siitä, johon olemme tottuneet. Ellei tähän näkymään vastata riittävän varhain, tulee osatyökykyisten henkilöiden, varsinkin osatyökykyisten nuorten henkilöiden, määrä kasvamaan jo siitäkin syystä, että ennakoiva ohjaus puuttuu ja työnantajien johtamistavat ovat auttamattomasti vanhentuneita..

Marianne Kivelä: Monialainen kuntoutuspalvelu edistää työttömän polkua kohti työelämää. Harvalle työttömälle kuntouttava työtoiminta on loppuelämän ratkaisu, mutta toiminta on joillekin opiskelua houkuttelevampaa, koska silloin saa verotonta kannustusrahaa, toisin kuin kouluttautuessa.

Kirsi Lappalainen: Kunnan koko ei määrittele terveyspalvelujen tasoa. Todellinen syy riittämättömiin palveluihin on toinen, kirjoittaa Kirsi Lappalainen Vatesin blogissa.

Marianne Pentikäinen: Heinäkuun 26. päivänä 1997 avasin ensimmäisen kerran työhuoneeni oven Vates-säätiössä tai Vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiössä niin kuin nimi tuolloin kuului. Olin käynyt haastattelussa juuri ennen juhannusta ja saanut tiedon juhannusaaton aattona, että toimitusjohtajan sihteerin paikka on minun, Näiden vuosien aikana olen vaihtanut työhuonetta viisi kertaa - palaten lopulta huoneeseen, jossa työt aloitin. Ympyrä on siis sulkeutunut.

Tuuli Riisalo: Olen pian suorittanut noin puolet korkeakouluharjoittelustani. Harjoitteluaika on ollut sekä hyvin kiinnostavaa että innostavaa, ja koen saaneeni paraatipaikan järjestökenttään tutustumisen suhteen. Harjoittelu on tuonut sosiaalipolitiikan opintoihini konkreettisen näkökulman ja vahvistuksen siitä, että olen todella oikealla alalla. KeKo-hankkeessa tehtävänäni on ollut kartoittaa viimeisen kahden vuoden ajalta vammaisten ja osatyökykyisten työllistämiseen liittyviä hankkeita ja niistä seuranneita hyviä käytäntöjä. Kartoitus on vielä kesken, mutta uskallan hieman avata oppimiani asioita hankkeista ja järjestötyöskentelystä.

Mari Toivonen: Olen tavannut kuluneiden viikkojen aikana monia uusia toimijoita ja olemme käyneet hyviä keskusteluita. Monella alueella toimii ja on jo vuosia toiminut hyviä, vahvoja verkostoja ja monet järjestöt kehittävät jo nyt yhdessä. Olen kiinnostunut löytämään nämä ydinverkostot.

Teppo Rautjärvi: Tänä päivänä työpaikkoihin on paljon hakijoita, joten yrittäjyydestä on tullut varteenotettava vaihtoehto. Monesti vammaisella tai osatyökykyisellä henkilöllä on pelko: mitä jos en pärjääkään yrittäjyyden tiellä? Käyttökelpoisia tukimuotoja on tarjolla, kuten starttiraha ja elinkeinotuki. Näiden tukimuotojen toivoisi alentavan kynnystä lähteä yrittäjyyden tielle.

Walter Fortelius: Vanhemmilleni Suomi oli itsestään selvästi jakautumaton maa. Ei maa, joka on vihaa täynnä, jossa moninaisuus ja ihmisoikeus ovat haukkumasanoja, jossa suomalaisen yhteiskunnan parhaimmat saavutukset ovat uhanalaisia ja jossa sana maanpetos on saamassa kauhistuttavan todellisen merkityksen. On vaikeaa ymmärtää miten Suomesta on tullut näin jakaantunut maa.

Kaija Ray: Otsikon sanassa on varsinaisesti kyse Vates-säätiön järjestämästä koulutuskokonaisuudesta. Sana on osatyökykyisten työllistämisen juridisiin erityiskysymyksiin paneutuvan koulutuksen nimen päivitetty muoto, mutta samalla sanaan liittyy laajempikin viesti.

Jaana Pakarinen: Vatesin asiantuntijuus kohdistuu työllistymisen edistämiseen, sen keinoihin, toimintatapoihin ja yhteistyöverkostojen tunnistamiseen. Asiantuntijana meidän pitää pystyä yhdistämään eri lähteistä saatavaa tietoa ja kokemustietoa. Lisäksi tiedot pitää osata ilmaista tilanteen vaatimassa asiayhteydessä arkijärjellä ymmärrettävästi ja luotettavasti.

Teppo Rautjärvi: Voiko työnantaja irtisanoa työsopimuksen työntekijän sairauden perusteella? Tämä kysymys on tullut monta kertaa esille viimeaikaisissa lakiasioiden neuvonnoissani. Lainsäädännön kanta asiaan on selkeä: Työsopimuslain sekä lain kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaan työnantaja saa irtisanoa työntekijän vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Marianne Pentikäinen: Työsuojelun peruskurssilla silmäni taas avautuivat. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Puhuttiin mm. työkyvystä ja siitä, mikä siihen vaikuttaa. Asiaa ei ehkä ajattele aktiivisesti, mutta onkin olemassa neljä näkökulmaa, jotka määrittävät työkykyisyyttä: terve ja työkykyinen, terve ja työkyvytön, sairas ja työkykyinen ja sairas ja työkyvytön.

Kaija Ray: Opinnoista työhön pyrkiville nuorille tuen ajoituksella on erittäin tärkeä merkitys.Ttyössäoppimisjaksoilla taas on oma, erityinen paikkansa antaa ensimmäisiä työelämäkokemuksia ja sitä kautta onnistumisia erityistä tukea tarvitseville nuorille.

Petteri Ora: Välittömästi opintojensa jälkeen työllistyvistä ammatillisista erityisopiskelijoista iso osa työllistyy samaan paikkaan, jossa on ollut työssäoppimassa. Onnistuvan työvaltaisen opiskelun ja työllistymisen eväät ovat siis aika samanlaiset. Ammatillisessa toisen asteen koulutuksen reformissa ne on säilytettävä.

Jaana Pakarinen: Monimuotoisuutta työelämässä on se, että työntekijöiden välillä on eroja osaamisessa, toimintatavoissa ja työelämäodotuksissa. Monimuotoisuus on sitä, että työntekijöiden välillä ei ole epätasa-arvoista kohtelua, ei syrjintää eikä suosimista.

Jaana Pakarinen: On tärkeää, että henkilöiden tukena työkokeilun aikana on työelämän ammattilainen, työhönvalmentaja tai muu ohjaaja, joka yhdessä henkilön ja työnantajan kanssa voi arvioida osaamisen, tuen tai mukautuksen tarpeen.

Teppo Rautjärvi: Työnantajan oikeutta kerätä työntekijän henkilötietoja tulisi tarkastella siitä työtehtävästä lähtien, jota henkilö hakee. Tarpeellisia ovat tiedot, jotka osoittavat hakijan pätevyyttä ja sopivuutta kyseiseen tehtävään.

Maija Renko: Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksemme mukaan vammaisten henkilöiden on vaikeampi saada yritystoimintaa käyntiin kuin vammattomien. Suomessa tästä asiasta on vielä hyvin niukasti tietoa, mutta tällaisen tutkimuksen toteuttaminen on tärkeää kansallisen päätöksenteon tukemiseksi.

Kaija Ray: Oleellista on, miten turvaamme laadukkaan, asiakkaan tarpeeseen perustuvan ohjauksen. Mikä on edelleen uudistuvissa rakenteissakin ohjauksen ydinosaamista, mitä tarvitaan lisää? Miten asiantuntijat oppivat toisiltaan ja kehittävät omaa osaamistaan? Miten on järjestetty keskinäinen konsultaatio moniammatillisessa yhteistyössä?

Anne Korhonen: Tuetun työllistymisen palvelu perustuu kolmeen peruspilariin: tavallinen työpaikka, tasa-arvoisella palkalla ja tarkoituksenmukaisella tuella.

Marianne Kivelä: Työttömien parissa toimivien kuntoutus- ja työkyky-koordinaatiopalvelu kaipaa kehittämistä. Muun muassa tähän panostetaan PARTY-hankkeessa, sillä perintinen perusterveydehuolto ei riitä työttömien työkyvyn ylläpitämiseen.

Jukka Lindberg: Viimeistään sote-uudistuksen ja maakuntamallin mukanaan tuoma työvoimapalvelujen siirto kokonaan uudelle hallinnon tasolle tarkoittaa sitä, että välityömarkkinoilla joudutaan miettimään niin oma rooli, rahoitus kuin yhteistyörakenteetkin perusteellisesti seuraavan reilun vuoden aikana.

Teppo Rautjärvi: Avotyötoimintaa tehdään tavallisella työpaikalla. Se on työskentelyä työ- tai toimintakeskuksen ulkopuolella avointen työmarkkinoiden työpaikalla.

Jukka Lindberg: Meillä on hiljalleen kasvava ryhmä motivoituneita ja kehittymishaluisia ammattilaisia, joiden avulla työyhteisöt ja eri tavoin vaikeasti työllistyviksi lasketut henkilöt ovat saaneet tukea menestykselliselle työhön siirtymiselle, paluulle tai pysymiselle.

Jarna Heinonen: Vammaisen henkilön yrittäjyyteen liittyy ennakkoluuloja ja asenteita. Heidän itsensä viesti on selkeä: ”Olemme yrittäjiä, emme vammaisyrittäjiä.

Anne Korhonen: Tuettu työllistyminen on tukimenetelmä, jolla ohjataan ja tuetaan vaikeasti työllistyvää avoimille työmarkkinoille siirtymisessä.

Jaana Pakarinen: Yrittäjät kaipaavat Vatesin tekemän kyselyn mukaan mm. tietoa välityömarkkinoiden mahdollisuuksista rekrytoimisessa. Koordinaattori yritysten ja välityömarkkinatoimijoiden väliltä puuttuu vielä.

Petteri Sääskilahti: Jokaisen työelämän kartta näyttää erilaiselta. Joskus kartan suuntamerkit näyttävät, että on tehtävä jotain uutta. Motivaatio on tärkeä apuväline etsiessä tuota uutta suuntaa.

Teppo Rautjärvi: Työolosuhteiden järjestelytukea käytetään esim. työntekijän vammasta tai sairaudesta johtuvan haitan poistamiseksi. Järjestelytukea olisi hyvä käyttää myös työhönvalmennuksen rinnalla unohtamatta palkkatukea, jota on mahdollista saada järjestelytuen kanssa.

Jaana Pakarinen: 60 vuodessa on tapahtunut paljon vammaisten ja osatyökykyisten työllistymisen saralla. Käytännössä vammaisella yrittäjällä on paljon enemmän haasteita yrittäjärutiineissa kuin vammattomalla yrittäjällä.

Marianne Pentikäinen: Työkyky muuttuu iän myötä, mutta ikä ei automaattisesti lisää sairauspoissaoloja. Olisi hyvä valmistautua ennakkoon siihen, mitä tehdään, kun huomataan työkyvyn madaltuneen.

Petteri Sääskilahti: Toimistotyön pilkkominen voi olla yksi osatyökykyisen väylä työelämään.

Teppo Rautjärvi: Kunta- ja kaupunkilisät helpottavat mm. vammaisten ja osatyökykyisten työn saantia. Ne ovat harkinnanvaraisia tukia ja vaihtelevat kunnittain.

Jaana Pakarinen: Työkykyisyyden ja työkyvyn säilymisen kannalta merkityksellistä on varhainen havaitseminen ja tukitoimien kohdentuminen oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Usein tähän havainnointiin tarvitaan asiantunteva, ulkopuolinen taho, joka yhdessä asiakkaan kanssa suunnittelee työuran jatkopolun

Jaana Pakarinen: Työsuhteissa entinen epätyypillinen alkaa olla hyvinkin tyypillinen. Osa-aikainen tai määräaikainen työ on nykyisin myös monen oma valinta.

Kaija Ray: Luiskat eivät yksin riitä, esteitä pitäisi poistaa myös ajattelumalleistamme.

Jaana Pakarinen: Esteitä on erilaisia, ne haittaavat jotenkin ja jokaisen esteen voittamiseen tarvitaan omanlaisensa keinot. Vates-päivillä haetaan esteettömyyteen erilaisia näkökulmia sen tunnetuimman, fyysisen esteettömyyden lisäksi.

Jaana Pakarinen: Kuntavaaleihin on reilu vuosi aikaa. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden pitäminen keskustelujen aallokoissa pinnalla on erityisen tärkeää nyt, kun yhteiskunnassa on monia muitakin huomiota ansaitsevia aiheita.

Jaana Pakarinen: Työnvarjostuspäivänä ihmiset, jotka tahtovat tietää enemmän kiinnostavasta ammatista, tutustuvat siihen seuraamalla ammattilaista työssään.

Jaana Pakarinen: Tasapuolinen yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttää saavutettavuutta. Euroopan komission ehdotus direktiiviksi Euroopan laajuisista esteettömyysvaatimuksista palveluille ja tuotteille edistäisi tätä tasapuolisuutta.

Jaana Pakarinen: Onko hallitus varmistanut viittomakielisten oikeudet, kun työvoimahallinnon digitalisoimista laajennetaan?