Siirry pääsisältöön

Työhyvinvointi on meidän kaikkien asia

17.09.2021

Anastasia kasvokuvassa.Työhyvinvointi aiheena tai oikeastaan laajana, eri aiheisiin viittaavana käsitteenä kiinnostaa minua kovasti. Yli puolenvälin harjoitteluani työhyvinvointiteema tuli puheeksi täällä Vatesissa ja pääsin keskustelemaan siitä työ- ja varatyösuojeluvaltuutetun kanssa kanssa.

Ennen etätapaamisena pidettävää työhyvinvointiteemaista keskusteluhetkeä kirjoitin itselleni ylös kysymyksiä, joita en lopulta kysynyt kirjoittamassani järjestyksessä, sillä keskustelu kulki kuin itsestään tarjoten vastauksia kysymyksiini. Keskustelu alkoi kuitenkin suunnitelmani mukaan ensimmäisellä kysymyksellä, joka oli: ”Mitä työhyvinvointi on Vatesin kontekstissa?”

Vates-säätiön kontekstissa työhyvinvointi lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistäen on työssä jaksamista ja viihtymistä. Sitä tuetaan monin tavoin kuten esimerkiksi virkistäytymis- ja lounaseduin, jumppa- ja kahvitauoin sekä ergonomiaa tukevin apuvälinein. Säätiössä työntekijöiden erityistarpeisiin kiinnitetään huomiota. Suuremman näytön, tietynlaisen hiiren tai tuolin hankkimista on mahdollista ehdottaa ilman, että sen voisi ajatella vain jäävän muutosta aikaansaamattomaksi, sivuutetuksi toiveeksi. Työntekijän äänellä on painoarvoa ja toimijuudelle on tilaa, minkä voisi aivan hyvin ajatella olevan hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

Toimijuus työhyvinvointiin liittyen on mielestäni todella kiinnostava asia. Muutamia viikkoja sitten törmäsin Tampereen yliopiston verkkosivulla julkaistuun blogikirjoitukseen, jossa tutkija Laura Bordin (2020) kertoo työhyvinvoinnin ja toimijuuden kiinteän suhteen ilmenevän useasti ”sisäänrakennettuna työhyvinvoinnin teorioissa ja tutkimuksessa”, vaikka työhyvinvointia koskevissa kirjallisissa julkaisuissa työntekijöiden toimijuus on harvoin mainittu ”sellaisenaan työhyvinvoinnin osatekijänä.” Bordinin esille tuoman Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaan vaikutusmahdollisuudet työhön liittyen ovat voimavaratekijä, joka tukee työhyvinvointia (Demerouti ym. 2001, viit. Bordi 2020). Toimintaedellytysten on oltava riittäviä, sillä muutoin toimijuus ei mahdollistu (Bordi 2020). Toimijuuden ja työhyvinvoinnin näkeminen toisiinsa liittyneinä on siis perusteltua. Työhyvinvointikeskustelussa huomasin toimijuuden tulevan esille: säätiössä työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.

Työhyvinvointikeskustelussa nousi esille se, että työhyvinvointiin liittyvät avoin keskusteluyhteys ja liikuntaedut, kuten uintivuorot uima-altaalla, joka sijaitsee saman katon alla työpaikan kanssa. Keskustelussa oli myös hieman pohdintaa siitä, että työpaikan eduilla ja työoloilla voi olla niin sanotusti väliä työpaikan imagon kannalta. Panostaminen työoloihin ja työhyvinvointiin sekä erilaisten etuuksien tarjoaminen voinevat tehdä työpaikasta haluttavan tai ainakin vaikuttaa siihen myönteisesti. Opiskelijana olen kuullut ainakin kerran opintojeni aikana olevan kannattavaa miettiä, missä viettää kahdeksan tuntia päivästään. Ei ole aivan yhdentekevää, millaisissa oloissa päivästään viettää useita tunteja. On kuitenkin sanomattakin selvää, että työhyvinvointia tukeva työpaikka olosuhteineen ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Talentian erityisasiantuntija Heidi Anneli Pekkarinen toteaa blogikirjoituksessaan (2020) työpaikoilla ajateltavan liian useasti pahoinvoinnin ja työhyvinvoinnin olevan yksilöasioita. Pekkarisen mukaan kyseisenlainen ajattelutapa ”johtaa ajatukseen, että työhyvinvointiin ei voida vaikuttaa organisaation työtavoilla tai prosesseilla.” Vates-säätiössä pian kolme kuukautta harjoittelussa olleena ja työhyvinvoinnista keskustelleena en koe tunnistaneeni ilmiötä. Mielestäni säätiön työolosuhteet vaikuttavat olevan mallillaan, mutta varmasti on työpaikkoja, joissa Pekkarisen blogikirjoituksen otsikkoa lainaten on syytä laittaa työolosuhteet kuntoon.

Vates-säätiössä työhyvinvoinnin liittyy vahvasti yhteisöllisyyden ulottuvuus, johon kuuluvat esimerkiksi jo mainitut jumpat ja kahvitauot. Lisäksi keväisin ja syksyisin järjestettävät virkistyspäivät ovat osa yhteisöllisyyden luomista tai sen ylläpitoa. Yhteisöllisyydestä mieleeni tulee kuulumisen tunne, joka on ainakin itselleni todella tärkeä asia. Harjoitteluni aikana olen huomannut vateslaisista usean moikkaavan ennen töistä lähtöä. Aamuisin puolestaan työpaikalla näkee viimeistään kahvihuoneeseen saavuttua muita työntekijöitä, joiden kanssa voi jutustella jotakin tai vain kuunnella käynnissä olevaa keskustelua. Moikkaamiset ja aamuiset juttuhetket ovat mielestäni niitä asioita, joiden uskon osaltaan vaikuttaneen siihen, että olen kokenut haluavani tulla työpaikalle. (Ks. Kaski & Kiander 2005, 147–149; viit. Koikkalainen & Piirainen 2009, 11; Työkäyttäminen.) Työhyvinvoinnille uskoisi olevan sijaa sellaisessa työpaikassa, jossa ei ainoastaan suoriteta työtä ja työtunteja ankeassa ilmapiirissä ja jäykkien käytäntöjen ehdollistamana. Työn ilo voi olla totta, mutta pahimmillaan se on vain hokema, joka vain ärsyttää, kun työ on vain mekaanista suorittamista vailla yhteisestä tekemisestä ja vuorovaikutuksesta syntyvää iloa ja mielekkyyttä.

Huomasin työhyvinvointikeskustelussa, että työsuojeluvaltuutettu ja työsuojeluvaravaltuutettu tuottivat puheellaan näkemystä työhyvinvoinnista, joka mielestäni vastasi hyvin pitkälti ajatuksiani, joita minulla oli ennen tapaamista (ks. Laine, Lindberg & Silvennoinen 2016, 289). Sosiaalipolitiikan opiskelijana sain mielestäni paljon ajateltavaa työhyvinvointiin ja työoloihin liittyen.

Myönnän hieman jännittäneeni tämän tekstin kirjoittamista. Voinko kirjoittaa työhyvinvoinnista, jos en ole esimerkiksi terveydenhuollon ammattilainen? Tulin siihen tulokseen, että voin. Koskettaahan asia minua aivan kuten kaikkia muitakin työntekijöitä. Kun jokin asia koskettaa itseä, sitä on voitava käsitellä, ihmetellä ja pohtia ääneen vaikkapa kirjallisesti blogitekstin muodossa. Työhyvinvointi on kaikkien työtä tekevien ihmisten asia ja vaikutusmahdollisuuden voimavara.

Anastasia Koskela
korkeakouluharjoittelija

Lähteet:

Bordi, Laura (14.8.2020) Toimijuus, toimintaedellytykset ja työhyvinvointi muuttuvassa työssä [blogikirjoitus]. Tampereen yliopisto. ROBOP – Yhteisöllinen oppiminen taloushallinnon robotisaatiomuutoksessa. Saatavilla osoitteessa: https://projects.tuni.fi/robop/blogi/toimijuus-toimintaedellytykset-ja-tyohyvinvointi-muuttuvassa-tyossa/.

Koikkalainen, Kirsi & Piirainen, Pipsa (2009) Tunteet osana työhyvinvointia. Turun ammattikorkeakoulu: Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelma. Toimintaterapian koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Saatavilla osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5509/Piirainen_Pipsa_Koikkalainen_Kirsi.pdf;jsessionid=11A64C1E4CFE632FDDB71E84167CD728?sequence=1

Laine, Pertti, Lindberg, Matti & Silvennoinen, Heikki (2016, 287-303) Työhyvinvoinnista tarvitaan väestötason seurantatietoa - Työhyvinvoinnin käsite ja mittaamisen problematisointia ja kehittelyä. Saatavilla osoitteessa: https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/98521/56287

Pekkarinen, Heidi Anneli (20.5.2021) Työolosuhteet kuntoon [blogikirjoitus]. Talentia. Blogiartikkelit. Saatavilla osoitteessa: https://www.talentia.fi/blogi/tyoolosuhteet-kuntoon/

Työturvallisuuskeskus. Työkäyttäytyminen. Saatavilla osoitteessa: https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoyhteiso/tyoyhteisotaidot/tyokayttaytyminen

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen: annemaria.ojanpera(at)vates.fi . Kiitos!