Blogit

Vateslaisten pohdintoja työkyvystä, yhdenvertaisuudesta ja muista ajankohtaisista tai muuten vain tärkeistä asioista. Julkaisemme myös vierasblogikirjoituksia.

20 mielenkiintoista vuotta Vatesissa!

01.08.2017

Heinäkuun 26. päivänä 1997 avasin ensimmäisen kerran työhuoneeni oven Vates-säätiössä tai Vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiössä niin kuin nimi tuolloin kuului. Olin käynyt haastattelussa juuri ennen juhannusta ja saanut tiedon juhannusaaton aattona, että toimitusjohtajan sihteerin paikka on minun. Näiden vuosien aikana olen vaihtanut työhuonetta viisi kertaa - palaten lopulta huoneeseen, jossa työt aloitin. Ympyrä on siis sulkeutunut. Paljon on tuon 20 vuoden aikana tapahtunut ja säätiö on saanut vankan aseman valtakunnallisena asiantuntijaorganisaationa.

Kun aloitin, ei minulla ollut juurikaan tietoa, mitä tällainen säätiö tekee. Kaikki tuntui niin abstraktilta entiseen työkokemukseen verrattuna. Aiemmin olin ollut Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän (nykyinen Eteva) hallinnossa piirinjohtajan sihteerinä yli 10 vuotta. Erityishuoltopiirin tekemä työ oli konkreettista, kohderyhmä suoraan vammaiset ja heidän omaisensa: asumispalveluita, työtoimintaa, opetusta, leirejä, mutta nyt vastaan tulevat termit - projektit, edistää, vaikuttaa jne. - olivat ihan outoja. Mietin ja yritin hahmottaa, mitä tässä säätiössä konkreettisesti tehtiin. Sanottiin, että edistetään vammaisten työllistymistä - mitä ihmettä sekin mahtaa tarkoittaa. Oli pakko opetella tuo fraasi ulkoa, että osasi edes jotain sanoa, kun kysyttiin, missä olet töissä ja mitä säätiö tekee. Projektitkin tuntuivat elävän omaa elämäänsä eikä niiden tekemisistä ei paljon kuullut. Ensimmäinen vuosi menikin ihmetellessä ja asioiden hahmottamisessa. Tosin toimintaympäristössä oli kuitenkin jotain tuttuakin - kontaktit aiemman työpaikan jäljiltä.

Säätiössä oli vuonna 1997 työssä 10 henkilöä, tällä hetkellä meitä on 14. Henkilöstön vaihtuvuuskin oli aiempina vuosina suurempaa kuin nyt. Tämä johtui organisaatiorakenteesta eli meistä kymmenestä kahdeksan oli määräaikaisissa työsuhteissa projekteissa. Sittemmin tilanne muuttui, kuin projekteja saatiin vakinaistettua pysyväksi toiminnaksi. Enimmillään säätiön henkilökuntamäärä on noussut noin kahteenkymmeneen.

Miten ihmeessä joku voi viihtyä samassa työpaikassa kaksikymmentä vuotta, sitä moni varmaan ihmettelee. Salaisuus taitaa olla mielenkiintoinen, monipuolinen työ, hyvä työilmapiiri, mukavat työtoverit sekä tietysti mahdollisuus kehittyä ja kouluttautua. En olekaan tehnyt koko ajan samaa työtä vaan päässyt tekemään niin taloushallinnon tehtäviä kuin viestintääkin sekä saanut ollut mukana myös kansainvälisissä yhteyksissä. Kahta samanlaista päivää ei siis ole ollut.

Työ on taas alkanut loman jälkeen - ensimmäinen loman jälkeinen viikko on onneksi ollut pehmeää laskua työhön. Lomalla oli hyvä ladata akut täyteen syksyn uurastusta ja uusia haasteita varten. Voimia tarvitaankin, koska työurani jatkuu luultavasti vielä reilut 6 vuotta, kiitos eläkeuudistuksen.

Antoisaa loppukesää!

Marianne Pentikäinen
Johdon sihteeri, viestintä

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: