Uutiset

Selvitys osatyökykyisen työntekijän asemasta työehtosopimuksissa

21.06.2017

Työehtosopimusmääräyksien soveltamisesta osatyökykyisen työntekijän kohdalla oli yksi 7. kesäkuuta pidetyn Työelämäoikeutta!-koulutuskokonaisuuden ensimmäisen päivän aiheista. Koulutus pidettiin Vates-säätiössä ja kouluttajana toimi OTT, Itä-Suomen ja Lapin yliopistojen työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja.

Päivän aikana sivuttiin myös työehtosopimusmääräyksiä, joita Paanetoja on tutkinut syksyllä 2016. Selvitysraportti ”Osan työkyvystään menettänyt työntekijä ja työehtosopimusmääräykset” on julkaistu keväällä 2017. Sen rahoitti STM.
Yleissitovia työehtosopimuksia oli 1.8.2016 yhteensä 162. Työntekijän täyttä työkykyä edellytettiin 37 yksityissektorin työehtosopimuksessa. Suurimmassa osassa tarkastelluista sopimuksista ei ollut määräyksiä, joiden soveltaminen olisi kytketty työntekijän täyteen työkykyyn.

Kolmen työehtosopimuksen soveltamisala kokonaisuudessaan oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin. Kahdeksassa työehtosopimuksessa palkkausmääräysten soveltamisala oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin ja samalla täsmennetty, miten tai millaiseksi sopimuksen palkkausmääräysten ulkopuolelle jäävien työntekijöiden palkkaus voidaan sopia ja/tai täsmennetty työkyvyn vajeen kriteereitä. Työehtosopimuksia, joiden palkkausmääräysten soveltamisala oli rajattu täysin työkykyisiin työntekijöihin ilman mitään edellä tarkoitettuja täsmennyksiä tai täydennyksiä, oli 19.

Seitsemässä työehtosopimuksessa työkyky oli otettu tavalla tai toisella huomioon palkan muodostuksessa, rekrytoinnissa tai työjärjestelyissä. Yksi niistä oli suositus. Myös kunnan ja evankelis-luterilaisen kirkon yleisissä (virka- ja) työehtosopimuksissa oli selvityksen kohteena olevia määräyksiä.

Täyden työkyvyn vaatimus yleensä tehtäväsidonnaisesti

Työehtosopimuksessa voi olla määräyksiä, jotka rajoittavat sen soveltamista. Tällainen on esimerkiksi määräys, jonka mukaan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä sovelletaan vain täysin työkykyisiin työntekijöihin. Tällaisella määräyksellä voi olla käytännössä suurikin merkitys osatyökykyisten työsuhteissa. On kuitenkin huomattava, ettei vajaakuntoinen ja vammainen ilman työkyvyn vajavuutta kuulu määräyksen piiriin.

Termiä ”täysin työkykyinen” ei yleensä ole täsmennetty työehtosopimuksissa. Jos työehtosopimusosapuolten ei voida osoittaa tarkoittaneen muuta, täyden työkyvyn vaatimus on ymmärrettävä tehtäväsidonnaisesti. Vammaisuus tai muu vajaakuntoisuus ei oikeuta jättämään työntekijää työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos hän täyttää sovituissa työtehtävissään täyden työkyvyn kriteerit.

Jos määräystä sovelletaan vain täysin työkykyiseen, sitä ei tarvitse soveltaa, jos täysi työkyky puuttuu. Työkyvyn vajaus on kuitenkin voitava todeta. Siitä miten tämä tapahtuu, ei ole ohjeita tai määräyksiä. Tästä päättää työnantaja. Yleensä vajavuutta ei voi tietää etukäteen ellei työsuhteista työtä ole edeltänyt ei-työsuhteinen työskentely, jolloin työkyvyn vaikutus on tiedossa työsuhteen alussa. Työnantajan tulee soveltaa työehtosopimusta. Tulkinta-apua saa liitolta, johon hän kuuluu.

Ellei työehtosopimuksessa ole edellä mainittuja määräyksiä, osatyökykyiselle on maksettava työehtosopimuksen mukainen palkka, kuten muillekin. Tuolloin ei ole jousto- tai räätälöintimahdollisuuksia niin, että työehtosopimuksen taso alitetaan.

Tutustu Jaana Paanetojan selvitysraporttiin Osan työkyvystään menettänyt työntekijä ja työehtosopimusmääräykset. Helsinki 2017, STM
Tutustu selvitysraporttiin

Seuraava Vatesin Työelämäoikeutta!-koulutus on 6.9. Tampereella. Kouluttajana on tällöinkin OTT Jaana Paanetoja. Tutustu koulutuksen ohjelmaan