Siirry pääsisältöön

Ajatuksia korkeakouluharjoittelun puolivälistä

28.06.2021

Anastasia kasvokuvassa.Aloitin aivan äskettäin Vates-säätiöllä korkeakouluharjoittelun, tai ainakin siltä minusta tuntuu. On kuitenkin kulunut pian kaksi kuukautta siitä, kun aloitin. Kahden kuukauden aikana olen muun muassa kirjoittanut vaikuttamistyön suunnitelman eri versioita, lukenut säätiön toteuttamis- ja toimintasuunnitelmaa, aloittanut toista päätehtävääni toimintakertomuksia lukemalla sekä osallistunut etätapahtumiin kirjoittaen niistä muistiinpanoja.

Toukokuussa säätiön verkkosivuilla julkaistussa esittelytekstissäni totean, että harjoittelussa tekemäni työ on muistuttanut yliopisto-opiskelua. Kokemukseni on harjoitteluni ensimmäisille viikoille sijoittuvan kokemuksen jälkeen edelleen samanlainen, vahvempikin kenties. Suurimman osan harjoitteluni alkuosasta olen suorittanut etänä Tampereen Hervannasta käsin. Etäopiskeluun verrattuna etätyö on sujunut hyvin ja tarpeen vaatiessa Teamsin välityksellä on voinut kysyä työtoverilta neuvoa tai soittaa IT-tukeen. Harjoitteluni on osoittanut, että Microsoftin Teams, sähköposti ja One Drive eivät olekaan olleet niin tuttuja kuin voisi opintoajan kokemuksiin verrattuna ajatella tai olettaa.

Työssäoppimista ja viitekehyksen rikastuttamista työssä oppimalla

Harjoittelu Vates-säätiössä on ollut mielekästä aikaa. Joskus toki olen kokenut epäilystä osaamiseeni liittyen, mutta se kuulunee harjoitteluun. Mietin myös, mitä oikeastaan olen tullut harjoittelemaan: yliopistossa opitun soveltamista vai säätiössä tehtävää työtä? Mielestäni molempia. Työtehtäviäni tehdessä ajattelussani on jonkinlainen viitekehys, joka kehystää lukemistani. Se on se viitekehys, joka on muodostunut osin ylipistossa opiskelun aikana. Toisaalta aivan suoraa kytköstä esimerkiksi tenttikirjallisuudesta ajatteluni viitekehykseen en voi tehdä, mutta varmasti sillä on ollut  vaikutuksensa vapaa-ajalla luettavaksi valikoituneisiin teksteihin, jotka puolestaan ovat saattaneet muovata minua. Uskaltanen ajatella monen tunnistavan itsessään vaikutteiden voiman.

Harjoitteluni aikana olen alkanut tiedostaa asioita, joista en vielä tiedä tarpeeksi ja joista haluan tietää enemmän. Tahto korjata mahdollisia ajattelun tai tietämyksen ja osaamisen puutteita tai vinoutumia on tänä aikana vahvistunut. Onko se harjoittelun ansiota vai ei? Sitä en tiedä, mutta melko varmasti jonkinlainen osuus harjoittelulla on asiaan ollut. Yksi odotukseni onkin se, että harjoittelun jälkeen olen hieman viisaampi ja ymmärtäväisempi. En liene ainoa opiskelija, jolle harjoittelu on itsensä kasvattamisen ja kehittämisen paikka. Ne kun ainakin niin halutessamme jatkunevat siinä missä paljon puhuttu ikuinen oppiminenkin.

Yhdessä tekemistä, ymmärryksen ja osaamisen kartuttamista

Yhdessä tekeminen on ollut keskeinen osa harjoitteluani. Olen tehnyt muiden kanssa vaikuttamistyön suunnitelmaa ja kysynyt tarvittaessa lisätarkennuksia. Vaikka työpisteeni sijaitsee yli sadan kilometrin päässä toimistolta, yhteys toisiin työntekijöihin on toiminut ja ollut samalla myös tärkeä. Omien aivojen ja sinne kerääntyneen tiedon ja ymmärrykseen varaan ei ole syytä jäädä, vaikka on varmasti tilanteita, jolloin monista tutuista ja tuntemattomista lähteistå kerääntynyt informaatio ja niistä muodostunut sekoitus riittää. Lähtökohtaisesti kuitenkin yhdessä työn tekeminen on mielestäni mielekkäämpää, ja sitä harjoittelussani on etätyöskentelystä huolimatta ollut. Esimerkiksi palautteen vastaanottamista ei voitane harjoitella ilman toista tai toisia.

Harjoittelultani toivon vielä muun muassa sitä, että jonain päivänä kaikki kokemani ja oppimani pääsisi muodostamaan ajattelussani jotakin sellaista ymmärrystä ja osaamista, jonka avulla voin olla haluamallani tavalla hyödyksi ja avuksi toisille. Itse ajattelen niin, että elämässä on kykyjensä puitteissa ponnisteltava toisten hyväksi ja siinä tarvitaan joskus paljon osaamista ja taitoja.

Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa filosofi Timo Airaksinen (16.3.2021) tuo esille vanhan viisauden elämän tarkoituksesta: tulemisen sellaiseksi kuin on. Hän myös mainitsee haastattelussa arvot, ja tulkintani mukaan hän liittää ne puheessaan elämän tarkoitukseen. Filosofi Frank Martela ajattelee elämänmerkityksen olevan itselle merkityksellisten asioiden tekeminen ”(…) siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.” Rohkenen tunnustaa, että en ole riittävästi perehtynyt edellä mainittujen filosofien kirjallisuuteen, mutta tohdin kuitenkin jakaa sen, mitä tätä blogitekstiä kirjoittaessani ajattelen: elämän tarkoitus voi monien muiden tarkoitusten rinnalla olla tuleminen sellaiseksi, kuin tulla voi ja olla sitä kautta merkityksellinen muille. Ajatuksen voisi myös ilmaista esimerkiksi Martelan muotoilemin virkkein: ”Pyri siis löytämään juuri sinulle ominainen tapa toteuttaa itseäsi. Ja sitten mieti miten tämän tekemisen kautta kykenet palvelemaan toisia ihmisiä.”

Vielä hieman kaukaisuudessa häämöttävä harjoittelupysäkin jälkeinen aika

Harjoitteluni jälkeen toivon kartuttaneeni sellaista ymmärrystä, tietoutta ja osaamista, joiden kautta koen yhtä tärkeää osaa itsestäni toteuttaen auttavani muita. Kukaan toinen ei voi määritellä toisen itseä, sen toteuttamista, saati sitten elämän tarkoitusta. Se on vapautta, joka pitäisi käyttää viisaasti. Sitä ennen on kuitenkin opiskeltava, ponnisteltava tiedon ja taidon sekä niiden hallitsemiseksi – harjoitteluaika on osaltaan tätä kaikkea lueteltua varten.

Toisaalta tähän asti olen ehtinyt kerryttää sen verran osaamista ja tietämystä, että toivon harjoitteluni lopuksi näkeväni työni tulokset ja voivani todeta olleeni sekä itselle että toisille hyödyksi. Graduideakin toivon mukaan on päässyt kehittymään jo kelvolliseksi tai ainakin sinne päin päätellessäni harjoitteluani ja valmistautuessani jatkamaan harjoittelupysäkiltä matkaa kohti seuraavaa pysäkkiä jatkaen elämän pituista harjoitteluani ja oppimista.

Anastasia Koskela
korkeakouluharjoittelija

Lähteet:
Martela, F. (1.10.2017). Elämän tarkoitus – Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? [Blogikirjoitus.]
Pekkola, V. (16.3.2021). Filosofi Timo Airaksinen tajusi vasta vanhana, mitä oli tavoitellut koko elämänsä ajan – samalla löytyi vastaus elämän tarkoitukseen. Yle. Filosofi Timo Airaksinen tajusi vasta vanhana, mitä oli tavoitellut koko elämänsä ajan – samalla löytyi vastaus elämän tarkoitukseen | Yle Uutiset 

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen: annemaria.ojanpera(at)vates.fi . Kiitos!