Siirry pääsisältöön

Vierasblogi: Kokemuksiani välityömarkkinoista ja sen liepeiltä

06.02.2024

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan tähän Vatesin 30-vuotisjuhlajulkaisuun, suostuiMustavalkoinen piirroskuva Jari Lindströmistä, parta ja silmälasit.n. Suostuin, vaikka oma työaikani on mennyt viime kuukausina tiiviisti työllisyyden kuntakokeilun loppuraportin kirjoittamisessa. Asia on kuitenkin sen verran tärkeä, etten raaskinut kieltäytyä. Kokeiluthan eivät lopu, mutta oma pestini niiden projektikoordinaattorina päättyy.

Pidin ja pidän välityömarkkinoiden toimijoita todella tärkeinä. Sitä on vahvistanut myös kokemukseni tässä koordinaattorin tehtävässä. Monelle kunnalle kolmas sektori ja sen tekemä työ on ensiarvoisen suuressa roolissa. On kuitenkin hyvä katsoa taaksepäin ja ottaa samalla silmäystä myös tulevaan.

Palkkatuetut työpaikat ovat monelle todella merkityksellisiä. Parhaimmillaan ne ovat silta takaisin avoimille työmarkkinoille. Toisaalta, kääntöpuolena voin tuoda esille kuntakokeilujen havainnon: moni kunta kertoo niin sanotusta pyöröovi-ilmiöstä. Eli ihminen on palkkatuetussa työssä, työssäoloehto täyttyy, henkilö on jonkin aikaa työttömänä, palaa takaisin palkkatuettuun työhön jne. Tätä voi jatkua jopa vuosia, ja siitä tulee ikään kuin ”ura”.

Tuo voi jonkin yksilön kohdalla tuntua hänelle sopivalta ratkaisulta, mutta mielestäni meidän pitää uskaltaa kysyä: autammeko ihmisiä oikeasti tällä tavoin? Ja onko tämä veronmaksajien rahojen tehokasta käyttöä?

On hyvä tuoda esille se, että Petteri Orpon hallitus on muuttamassa lainsäädäntöä siten, että jatkossa palkkatuettu työ ei enää kerrytä työssäoloehtoa. Tämä muuttaa edellä kerrottua ratkaisevalla tavalla. Pitää keksiä jotain muuta näiden ihmisten auttamiseksi.*

Olen itse ollut paljonkin tekemisissä mm. Vatesin kanssa jo ministeriaikoinani. Tuolloin jo haastoin kolmannen sektorin toimijoita tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti. Paljon on hyvää, mutta aina on petrattavaa. Nyt yhteistyö ja keskustelu nykyisessä tehtävässäni on tiivistänyt vuoropuhelua Vatesin suuntaan. Siitä kiitos!

Yhteistyön tiivistymiselle on olemassa oikeastaan ilmiselvä selitys. Kokeiluihin nimittäin ohjattiin kokeilualueilla muun muassa ne työttömät ja työvoimapalveluissa olevat työnhakijat, jotka eivät olleet oikeutettuja ansiopäivärahaan. Kokeiluissa mukana olevissa työnhakijoissa on Vatesin kohderyhmiin kuuluvia henkilöitä.

Olen monesti kannustanut kolmannen sektorin toimijoita haastamaan tekemistään ja pohtimaan, miten sitä voisi kehittää. Jatkossa, kun palkkatuettu työ ei enää kartuta työssäoloehtoa, kuntouttava työtoiminta on jatkuvassa murroksessa ja työttömyysturvaan on tulossa muutoksia (lue heikennyksiä), on selvää, että kolmas sektori on taas kerran suurten kysymysten äärellä.

Koska kokeilussa mukana olevat kohderyhmät olivat siis haastavassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä, työkykyyn liittyvillä asioilla on ollut suuri merkitys. Työkykyohjelma ja erilaiset työkykyyn liittyvät ratkaisumallit olivat keskeisiä. Monilla alueilla ja kunnissa on käytössä moniammatillisia työkyvyn tuen tiimejä.

Kuntaliiton Ideapankissa on esiteltynä Salon malli työkyvyn hoitoon. Erityistä mallissa on se, että työllisyyspalveluiden tukena asiakkaiden työkykyarvioinnissa on vahva yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Kela ja työeläkeyhtiöt ovat yhteistyössä mukana.
Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ei ole ollut resursseja perustaa kattavia työkykytiimejä. Lisäksi vaikuttimena on ollut se, ovatko työkykyyn liittyvät asiat kunnan omalla vai esimerkiksi kuntayhtymän vastuulla. Työkykyohjelman ansiosta työkyvyn tuen tiimejä on perustettu ja työkykykoordinaattoreita on nimetty monille alueille. Oletettavasti kokeilujen kohderyhmillä on ollut näiden asioiden edistämiseen merkittävä vaikutus.

Ihminen oikealle etuudelle

Haluan ehdottomasti nostaa esille palautteen, että ihmisen tulisi aina olla hänelle oikeassa palvelussa tai etuudella. Tätä toivetta tulee jatkuvasti ja sen edistäminen on mielestäni merkittävin yksittäinen toimenpide ihmisten auttamisessa ja järjestelmän järkevöittämisessä.

Aikanaan säädettiin Lex Taipale. Sen perintönä Sipilän hallitus sääti kahdesti allekirjoittaneen nimeä kantavan, samansisältöisen lain. Ne olivat vapaaehtoisia ja tarkasti rajattuja mahdollisuuksia. On selvää, että meillä on edelleen tuhansittain ihmisiä, joita velvoitetaan hakemaan työtä työttömyysturvan vastineeksi, mutta joiden tosiasiallinen kyky tehdä töitä avoimilla työmarkkinoilla on olematon. Jos näille ihmisille luotaisiin toisenlainen ratkaisu, se vapauttaisi resursseja panostamaan niihin, joilla voidaan katsoa olevan työkykyä jäljellä. Tämä ei ole luovuttamista vaan realismia. Eikä näitä jollekin toiselle etuudelle ”vapautettavia” ihmisiä tietenkään pidä jättää oman onnensa nojaan. Heille on tärkeätä löytää mielekästä tekemistä, joka ylläpitää heidän toimintakykyään ja sosiaalista kanssakäymistään. Mielestäni tämä toisi edes jonkinlaista tasapainoa niihin varsin ikäviksi koettuihin toimiin, jota Orpon hallitus aikoo tehdä.

Työllisyystavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan myös asennemuutosta

Yrityksille suunnattu palkkatuki on yleisesti hyväksytty tehokkaaksi keinoksi työllistää. Sen tunnettuuden lisääminen yrittäjien keskuudessa vaatii tosin vielä paljon jumppaamista, kuten muidenkin yrittäjille suunnattujen tukitoimien. Myös liian jäykkä byrokratia karsii potentiaalisia toimijoita pois näiden keinojen käyttäjistä.

Mitä lähemmäs Suomi pääsee +80 prosentin työllisyysastetavoitetta, sitä vaikeammaksi tavoitteen saavuttaminen muodostuu. Tarvitaan yhä enemmän räätälöityjä toimenpiteitä, yksilöllisiä palvelupolkuja, joustavuutta alueellisiin ratkaisuihin ja yhdessä tekemistä. Tässä tarvitaan näkemykseni mukaan jatkossakin välityömarkkinatoimijoita, joiden rooli voi olla siltana toimiminen takaisin työmarkkinoille, mutta se voi olla myös toimintakykyä, ei vain työkykyä ylläpitävää toimintaa.

Kunnianhimoinen työllisyystavoite tarkoittaa myös sitä, että me tulemme tarvitsemaan jokaista kykyjensä ja voimiensa mukaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä asettaa myös paineita työnantajille: millaisia ihmisiä työllistetään, mitkä ovat odotukset heitä kohtaan, onko työnantajilla kärsivällisyyttä siinä, ettei valmiita osaajia istu joka oksalla, kuinka suhtaudutaan osatyökykyisiin, tai käytän mieluummin käsitettä täsmätyökykyiset. Mihin työtehtävään ihmistä etsitään ja mikä on olennaista tehtävästä selviämisen kannalta?
Meidän on siis toisin sanoen pakko tehdä asenneremontti, jos mielimme tavoitella pohjoismaista työllisyysastetta.

Lopuksi haluan toivottaa Vatesille oikein hyvää 30-vuotisjuhlaa ja parasta mahdollista jatkoa seuraaville vuosikymmenille tärkeässä työssänne ihmisten auttamisessa ja tukemisessa!

Jari Lindström
syyskuu 2023

Kirjoittaja on entinen paperitehtaan työntekijä, kansanedustaja ja oikeus- ja työministeri. Viimeisin työ on ollut toimia työllisyyden kuntakokeilujen projektikoordinaattorina. Työssään hän on saanut huomata sen, kuinka aina oppii jotain uutta eikä ole koskaan täysin ”valmis”. Se motivoi. Vapaa-aika menee mm. kuntosalilla, koirien (kaksi chihuahuaa) kanssa touhutessa ja lukemisessa.

Kuva: Kuntaliitto

Vieraskynäkirjoitus on kirjoitettu syyskuussa 2023 ja julkaistu Vatesin 30-vuotisjuhlakirjassa Akselin tarina ja 63 muuta kertomusta työllistymisestä. Kirja on tilattavissa Vates-säätiöstä. Kirja on maksuton.

* Lainsäädännön arviointineuvosto on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle työttömyysturvalain muuttamista koskevasta esityksestä.Työttömyyspäivärahan perusteena olevaa työssäoloehtoa muutettaisiin siten, että palkkatuettu työ ei jatkossa pääsääntöisesti kerryttäisi työssäoloehtoa. Alentuneesti työkykyisen ja yli 60-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän työllistämiseksi solmittu palkkatuettu työ kuitenkin kerryttäisi työssäoloehtoa. | Viitattu 16.2.2024: Valtioneuvoston kanslian uutinen Työttömyysturvaesityksen vaikutukset hyvin arvioitu (avautuu uuteen välilehteen).

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!