Blogit

Vateslaisten pohdintoja työkyvystä, yhdenvertaisuudesta ja muista ajankohtaisista tai muuten vain tärkeistä asioista. Julkaisemme myös vierasblogikirjoituksia.

Vierasblogi: Voiko vammainen henkilö yrittää?

21.09.2016

Hallitusohjelman perusteella on käynnistetty selvitystyö vammaisten henkilöiden yrittäjyyden edistämisestä. Yrittäjyystutkijana olen päässyt pohtimaan vammaisten henkilöiden yrittäjyyttä yhteistyössä alan asiantuntijoiden, toimijoiden ja ennen kaikkea vammaisten yrittäjien kanssa.

Hankkeessa Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tehtävänä on arvioida, kuinka suomalainen yrityspalvelujärjestelmä palvelee vammaista henkilöä ja missä määrin se on vammaisen henkilön – joko potentiaalisen tai toimivan yrittäjän – saavutettavissa. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että yrityspalvelut on organisoitu Suomessa periaatteella ”sama palvelu kaikille”. Vammaisille tai muille erityisryhmille ei juurikaan tarjota erikseen räätälöityjä yrityspalveluita.

Yrittäjille on tarjolla runsaasti erilaisia tieto-, neuvonta- ja rahoituspalveluita yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Kokonaisuusuutena yrityspalvelujärjestelmämme on laaja ja monipuolinen sekä hyvin saavutettavissa, joskin palveluiden esteettömyys saattaa paikoitellen olla ongelma vammaiselle henkilölle. Toisaalta laajat sähköiset palvelut (www.yrityssuomi.fi) ovat saavutettavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Yrityspalvelujen näkökulmasta tilanne vaikuttaa siis vähintäänkin hyvältä.

Osallistuessani aihetta koskevaan työpajaan syyskuun alussa vammaisen yrittäjänä toimivan henkilön arki avautui minulle kokonaan toisesta näkökulmasta. Vammaisen henkilön yrittäjyyteen liittyy ennakkoluuloja ja asenteita. Voiko vammaisen henkilön yrittäjyys olla muuta kuin pienimuutoista toimintaa, itsensä työllistämistä ilman sen kummempia kasvu- tai osaamisodotuksia? Tai onko yrittäjyys ylipäätään minkäänlainen mahdollisuus vammaiselle henkilölle?

Vammaisten yrittäjien viesti on selkeä: ”Olemme yrittäjiä, emme vammaisyrittäjiä.” Heidän lisäkseen vammaisten henkilöiden kanssa toimivat esittivät unelmanansa sen, että vammaisten henkilöiden yrittäjyys rinnastetaan mihin tahansa yrittäjyyteen. Ei ole tarvetta puhua erityisestä vammaisyrittäjyydestä. Vaikka tällainen erottelu ei olekaan tarpeellista, on syytä tunnistaa, kuinka vammaisen ihmisen arki yrittäjänä poikkeaa kenen tahansa muun yrittäjän arjesta.

Vammaisen henkilön yrittäjyyteen liittyy monenlaista piilokustannusta, jota muut eivät tule ajatelleeksi. Lisäksi yksinkertaisesti jo liikkuminen, vaikkapa asiakaskäynti, saattaa viedä huomattavasti enemmän aikaa. Kulkeminen ei myöskään välttämättä hoidu ilman apua. Ajan hengen mukaiset verkostoitumistilaisuudet seisomapöytineen saattavat olla hyvinkin kiusallisia vammaiselle ihmiselle, joka ei yksinkertaisesti pysty seisomaan pitkää aikaa välillä istumatta. Koska arjen tehtävistä selviytyminen on muutoinkin vaivalloisempaa, aikaa ja voimaa osaamisen kehittämiseen ja yrittäjyyteen jää vammaisella ihmisellä vastaavasti vähemmän.

Merkittävä arkea hallitseva piilokustannus ja aikasyöppö on myös vammaisuuden ja yrittäjyyden rajapinnalle sijoittuva tukiviidakko ja byrokratia. Viranomaisten kanssa käytävä keskustelu ja byrokratia koetaan uuvuttaviksi, kun arki on muutoinkin hankalaa. Vammaisten yrittäjinä toimivien henkilöiden mielestä on tarvetta räätälöidä erilaiset tuet vammaisen arkeen sovittaen. Keskeinen huolenaihe on, mitä vammaisen henkilön tuille, eläkkeille yms. tapahtuu hänen ryhtyessä yrittäjäksi. Tai miten vammainen henkilö voi saada tukea aloittaessaan yritystoimintaa.

Eräs vammainen yrittäjänä toimiva henkilö kertoi oman ratkaisunsa: ”En hakenut tukia niiden hankaluuden vuoksi.” Vaikuttaa ilmeiseltä, että erilaisten kannustinloukkujen purkaminen voisi vapauttaa vammaisten henkilöiden energiaa uutta luovaan yrittäjyyteen. Vastaavasti uutta potkua vammaisten henkilöiden yrittäjyyteen toisi se, että yrittäjyydessä hyvin menestyneet vammaiset yrittäjät uskaltautuisivat rohkeasti roolimalleiksi muille. Yrittäjyyskeskustelussa tuodaan jatkuvasti esiin roolimallien merkitys uuden yritteliäämmän sukupolven synnyttämisessä. Vammaisyrittäjyydestä roolimallit puuttuvat. Kuten aiemmin totesin, ei ole tarvetta puhua erikseen vammaisyrittäjyydestä. Nähdäkseni on kuitenkin tarvetta nostaa esiin, että vammainenkin henkilö voi toimia menestyksellisesti yrittäjänä!

Jarna Heinonen
Yrittäjyyden professori
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu

Blogi perustuu käynnissä olevaan Vammaisten henkilöiden yrittäjyyden edistäminen -hankkeeseen, jonka Nordic Healthcare Group Oy toteuttaa yhdessä Vates-säätiön ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa. Esitetyt näkemykset ovat omia. Hanke on yksi vuonna 2016 käynnistyneistä Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeista teemalla Hyvinvointi ja terveys. Vastuuministeriö on STM.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: