Siirry pääsisältöön

Epäsovinnaisia työuria

24.08.2020

Kuinka moni työnantaja on valmis rekrytoimaan ihmisen, jonka työuran kehitys on epäsovinnainen? Tätä mietin etenkin nyt, kun vaihdoin asiantuntijaurasta määräajaksi ammatillista koulutusta edellyttävään tehtävään. Siirryn 30 vuoden viestinnän asiantuntijatehtävistä työhönvalmentajan pestiin. Tilanteen mahdollistivat vakituisen työnantajani joustavuus sekä toisaalta määräaikaisen työantajan avarakatseisuus.

Työuran käsite nähdään yleensä taloudellisesti tai statukseltaan etenevänä. Opiskelussa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ammatillisen tutkinnon jälkeen edetään ammattikorkeakouluun tai maisteritutkinnon jälkeen tehdään väitöskirjaa. Työssä se tarkoittaa esimerkiksi vastuullisempia työtehtäviä, parempaa palkkaa ja etuuksia tai asemaa.

Itse olen nähnyt työuran pikemmin reitin optimointina elämäntilanteen, motiivien ja unelmien mukaan. Polku voi johtaa vuoren huipulle tai sieltä alas, kulkea vuoren kylkeä kiertäen tai laskeutua laakson suojaan. Silloin strategisesta johtajasta voi tulla strategioita toteuttava työntekijä, opettajasta voi tulla leipuri tai virkamiehestä kahvilanpitäjä ilman sen kummempaa ihmettelyä.

Olen saanut aiemminkin työuraan liittyvistä valinnoistani ihmettelyä. Siksi oli hienoa, että pitkän opintovapaan aikana kohtasin tuttuja ja tuntemattomia yli 50-vuotiaita opiskelijoita, jotka olivat täydennyskoulutuksessa, vaihtamassa alaa tai muuten vain uutta oppimassa. Tilastot puhuvat samaa. Pelkästään aikuiskoulutustuen 25 000 saajasta vuonna 2019 joka viides oli 45–59-vuotias.

Syitä opiskeluun on varmaan monia. Omalla kohdallani kesken jääneet tutkinnot vähintäänkin harmittivat. Toisaalta tutkintouudistusten takia aiemmat opintoni olisivat vanhentuneet viimeistään vuoden lopussa. Vaihtoehtona oli nyt tai ei koskaan. Syynä oli myös väsymys. Olin tehnyt viestintää eri tehtävissä, sektoreilla ja asemissa yli 30 vuotta, joten oli aika ottaa välivuosi, hengähtää ja miettiä, mitä jatkossa.

Mitä opiskelut sitten antoivat?

Helsingin yliopistossa sain maisterin paperit politiikan ja viestinnän ohjelmasta. Sedussa suoritin kuntoutus- tuki- ja ohjauspalvelujen erikoisammattitutkinnon. Molemmista sain paljon.

Yliopistossa oli mielenkiintoista kerrata viestinnän teorioita, tutkimusmenetelmiä ja mitkä asiat tällä hetkellä puhuttavat. Eniten antoi gradun aihe, eli tutkin sitä, miten media kirjoittaa ja representoi vammaisia tai osatyökykyisiä henkilöitä työelämässä.

Erikoisammattitutkinnon suorittaminen oli tyystin toisenlaista. Siinä oppiminen syntyi paitsi lähiopetuksesta, tehtävistä ja keskusteluista niin ennen kaikkea työpaikoilla. Tein koulutussopimuksella työvalmennusta ensin Sarastuksen Klubitalossa Porissa ja sen jälkeen Itä-Helsingin Klubitalossa.

Sain oppia, mitä on toisen rinnalla kulkeminen ja kokea työn merkityksellisyyden ihmisten kohtaamisten ja tukemisen kautta. Samalla oli jätettävä taka-alalle asiantuntijan ja viestijän roolit. Syttyi kipinä uudesta ammattista tai ainakin ajatuksia siitä, miten liitän saamani opit ja kokemukset osaksi vanhaa työtä.

Vielä keväällä ajatus uudesta ammattista tuntui kovin kaukaiselta. Lopulta yllätys oli suuri itsellenikin, kun sitten pääsin uutta ammattiani harjoittamaan vuoden 2020 loppuun. Olen saanut palkattoman vapaan Vates-säätiön viestintävastaavan tehtävistä.

Ollaan yhteyksissä!
Tiina Jäppinen
FM, VTM, Työvalmentaja
p. 040 5929 645

PS. Päivitys blogikirjoitukseen 9.9.2020

Aloitin ensin työvalmentajana Etelä-Suomessa, mutta syyskuun alussa olen aloittanut työni Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulassa Rovaniemellä työhönvalmentajana. Tälläkin kertaa rohkeutta tehdä tällainen muutos on auttanut työvapaa Vatesista.

Antakaa niin itsellenne kuin muille mahdollisuus.

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen: kati.savela(at)vates.fi . Kiitos!