Siirry pääsisältöön

Aspergerin vaikutukset elämääni

21.09.2022

Aapo Väisänen katsoo kameraan ikkunan edessä, lyhyet hiukset ja vaalea neuletakki.Olen 20-vuotias merkonomiopiskelija Espoosta. Ajatuksiltani ja kiinnostuksiltani olen laaja-alainen. Harrastan muun muassa kirjoittamista (toimitan omaa sanomalehteä), valokuvaamista, sisustamista sekä autoilua että itsenäistä kotimaassa matkustelua. Ala-aste ikäisenä olin kiinnostunut kalentereista, maantieteestä ja liikennesäännöistä. Minulla on ollut aina erinomaiset kädentaidot.

Jos kokemuksia minusta kysyy muilta ihmisiltä, poikkeaa jokaisen kommentit huomattavasti toisista. Tämä johtuu siitä, että ”erilaisilla aivoilla” varustettuna pyrin mukauttamaan puheenaiheet ja esille tuomani asiat keskustelukumppanin mukaan. Minulla ei ole niin läheisiä ystäviä tai kiinteää kaveriporukkaa, koska käyttäydyn hyvin eri tavalla kuin mihin yleisesti on totuttu. Se johtuu erilaisesta maailmaantulokulmasta. Tulen toimeen parhaiten 40–60-vuotiaiden kanssa, koska heillä on enemmän elämänkokemusta ja ymmärrystä erilaisuudesta.

Minulla on 4-vuotiaana diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Kävin peruskouluni autismiluokilla, mutta ala-asteen 3.–6. luokan vietin lähes kokonaan ”integraatiossa” 16–18 yleisoppilaan ryhmässä. Luokan opettajan opetusmetodit sopivat minulle hyvin, koska hän ylläpiti luokkahenkeä ja antoi kotitehtäviä vain yhdestä lukuaineesta päivässä. Yläasteelle siirtyminen oli vaikeaa ja ikävää! Kotiryhmäkseni tuli ”sekaluokka”, jossa oli oppilaita puhumattomasta 100 prosenttisesti integroituun. En kokenut kuuluvani yhteisöön sen paremmin kuin integraatioryhmäänkään. Yläluokista en selvinnyt ilman lukuaineiden yksilöllistämisiä. Kun siirryin 9. luokalle, vaihdoin koulua. Uudessa koulussani oli Asperger-luokka, jossa oli vain minun kaltaisiani 7.–9. luokan oppilaita. Ryhmä oli minulle sopiva ja tunsin sen kotiluokakseni.

Kävin myös 10. luokan samassa luokkaympäristössä. Jäin lisäopetukseen lähinnä sosiaalistumisen tueksi, mutta tarkoitus oli myös kehittää lisää erityisesti matematiikkaa ja englantia, joissa olin opiskellut luokka-astettani alempaa materiaalia. Syksyllä 2019 aloitin Ammattiopisto Liven Valma-koulutuksessa. Se tuki kehitystäni paljon. Orientoiduin muun muassa vuorovaikutukseen sekä tietokoneen käyttöön, jotka olivat olleet siihen asti isoja haasteita. Valmasta hain Merkonomi-koulutukseen. Koulutusalalla minua on harmittanut pitkät työharjoittelujaksot ja luokkayhteisön puuttuminen. Nyt olen opiskellut merkonomeissa 2 vuotta, menestynyt hyvin ja valitettavasti valmistun jouluksi.

Siksi valitettavasti, että minulla ei ole minkään näköistä havaintoa seuraavasta ”osoitteestani”. Vuosi 2023 näkyy minulle ”toivottomuuden mustana aukkona”. Yleensä haluan ennakoida tulevaisuuteni ja pystyä valmistautumaan asioihin. Olen väitellyt asiasta paljon vastuuopettajani kanssa. Minulla on tunne, kuin ettei ajatuksiani koulussa kuultaisi. Tämä johtuu osittain siitä, että tunnen osaavani ”monista asioista vain pieniä kokonaisuuksia, joilla ei tee mitään”. Tunteeseen vaikuttaa se, että minulla ei ollut lapsena haaveammattia. Osasin haaveilla vain ”mukavista” elämänasioista, kuten omasta kodista. Vaikka työllä rahoitetaan henkilökohtaista elämää, en osaa nähdä työpaikkaa asiana, josta voisi haaveilla. Olisin varmasti potentiaalinen opiskelemaan monelle alalle, jos motiivi olisi kohdallaan. Mutta olen itselleni todella kriittinen ja vaadin aina vain kaikessa parasta suoritusta.

Tulin työharjoitteluun Vates-säätiölle suhteellisen hyvällä mielellä. Oikeastaan alun perin olin itse toivonut toimiston tapaista harjoittelupaikkaa, sillä kaupan koin liian pitkäveteisenä työympäristönä. Opettajaltani kesti vuosi löytää harjoittelupaikka toimistosta. Olimme sopineet harjoittelun alkavaksi syyskuussa. Kuitenkin syyslukukauden alkaessa aloin jännittämään harjoittelua. Olin päässyt hyvään vauhtiin palvelumuotoilun tutkinnonosassa, jota opiskellessa laitettiin antikvariaatin kirjoja myyntiin verkkokauppaan. Työ vaikutti minulle sopivalta, koska siinä oli sopivassa suhteessa sekä virallisuutta että luovuutta (tuotekuvaukset kirjoista). Se tuntui jääneen kesken, kun oli aika aloittaa Vates-säätiöllä.
Tulen tekemään kirjallisia töitä viestintäosastolle. Kun opettajani oli yhteydessä Vatesiin, tartuttiin kirjoituslahjoihini heti! En vielä täysin tiedä, mitä työtehtäviini kuuluu.

Aapo Väisänen
opiskelija
Ammattiopisto Live

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!