Siirry pääsisältöön

Kokemukseni harjoittelusta Vatesissa sai toivomaan vastaavanlaista työpaikkaa

19.10.2022

Ulkona kiviaidan vieressä näkyviä tulipunaisia lehtiä ja taustalla iso rakennus, kahden auton kattoa aidan takaa.Vaikka olimme jo keväällä sopineet opettajan kanssa harjoittelun alkavaksi syyskuussa, alkoi se aloituspäivän lähestyessä jännittää, vaikka itse olin toimistoharjoittelua toivonut. Epäröin myös kelpaavatko persoonalliset tekstini Vatesille, ja ovatko ne kieliopillisesti hyväksyttäviä.

Ensimmäinen harjoitteluviikko teki jo hyvän vaikutuksen! Kirjoitin esittelytekstin itsestäni ja artikkelin Sakustars-kirjoituskilpailusta. Harjoittelupaikan erityisiä parhaita puolia olivat oma työhuone ja kahvitauot. Tiedostan sen, että aina ei työntekijöillä ole henkilökohtaiseen työpisteeseen mahdollisuutta, ja kaksi ihmistä saattavat tehdä töitä samassa tilassa. Olen siis tyytyväinen, että oma työtila minulle pystyttiin järjestämään. Vates-säätiöllä on myös ilmaiset liikuntamahdollisuudet, joista uimisen olen hyödyntänyt. En ole erityisen liikunnallinen, uimisessa minua eniten motivoi aamukastautuminen ja altaan veden kokeilu. Toimistolle saattoi tulla aamukahville, joten sitä ei tarvinnut yrittää saada kahvia alas aamulla ennen lähtöä.

Nimenomaan hyvä kirjoitustaitoni oli pääperuste sille, että minut otettiin töihin Vatesiin. Mutta en ole aina ollut hyvä kirjoittamisessa! Ennen tekstin tuottaminen oli minulle vaikeus siinä missä vieraat kieletkin. Kirjoittaminen on kehittynyt pikkuhiljaa viimeisten 5 vuoden aikana, ja kiinnostus alkoi oman sanomalehden toimituksesta. Jännitin pitkään taidon käyttämistä muualla, vaikka sainkin erinomaista palautetta muun muassa merkonomiopinnoissani äidinkielen YTO-opettajalta syksyllä 2020. Epäilin omia tekstejäni, koska minulla on tapana ”piilottaa” niihin hauskoja juttuja, kuten erilaisia sisäpiirivitsejä sekä lainauksia muun muassa Spede-elokuvista. Itselleni ne tekevät kirjoittamisesta hauskempaa ja mielekkäämpää, mutta monille muille kyseiset kohdat eivät näy varsinaisesti.

Viime vuodesta alkaen olen saanut vahvistusta siitä, että on samantekevää, kuinka olen oppinut kirjoitustaitoni. Pääasia on, että kirjoitukset ovat sujuvalukuisia ja kielioppisäännöt hallinnassa. Aluksi kiistin vahvasti, että voisin tehdä kirjoitusharrastuksesta ammatin. Pohdin, että kirjoittamisesta menisi maku, jos tekisin sitä työksi. Nykyään en pidä mahdottomana, että hyödyntäisin vahvuutta ammatissani.

Jo kaksi vuotta sitten totesin, että kaupanala ei ole minun juttuni. Tauot ovat erittäin lyhyitä ja koko päivä tehdään pääasiassa samaa työtä, laitetaan tavaraa hyllyyn. Vaikka järjestyksen ihminen olenkin, on minusta joka päivä toistuva hyllyttäminen aivan liian pitkäveteistä. Muutenkin ongelmia voi tulla tilanteissa, joissa pitää osata kieliä. Tulevassa työssä haluan päästä käyttämään laajemmin kykyjäni.

Tietokoneen näyttö, lehtiö, kynä ja kahvikuppi pöydällä.Työssäoppimisjakso Vates-säätiöllä on tuntunut aivan siltä kuin työharjoittelun kuuluukin! Minulla oli ollut siihenastisista harjoitteluista pääsääntöisesti negatiivisia mielikuvia, joten työharjoittelu käsitteenä tuntui aluksi ikävänpuoleiselta. Vaikka edelleenkään en osaa haaveilla työnteosta ja ammateista, näen itseni toimistotöissä jossakin järjestössä. Siksi toivonkin tulevaksi työpaikaksi jotain Vatesin kaltaista järjestöä. Harmi vain, että Vatesilla ei ole ”vapaita vakansseja”.

Kiteytettynä harjoittelu on onnistunut erinomaisesti! Toimistoharjoittelupaikaksi toivoin alun perin Vantaan TE-toimistoa, koska siellä on töissä minulle Valma-koulutuksesta tuttu ihminen. Vates ehkä oli kuitenkin parempi valinta, koska sain vahvuuksiani vastaavat työtehtävät ja koen itsekin olevani osatyökykyinen. Yllätyin myös positiivisesti siitä, kuinka säätiössä innostuttiin lehdestäni Niittykummun Sanomista. Työharjoittelun ohessa sain myös uusia tilaajia! Kaiken ”luksuksen” lisäksi työtkin ovat maistuneet, joten kouluun paluu tuntuu elintason laskulta.

Harjoittelun ”tähtihetki” oli soitto Ammattiopisto Luoviin, koskien opiskelijahaastatteluja. Koska esittelin itseni Vates-säätiön työpersoonana ja keskustelin asiasta virallisenoloisesti, luuli keskustelun vastapuoli, että olisin palkkatöissä ja kysyi titteliäni. Jouduin kertomaan totuuden, että titteli on harjoittelija. Myös työkavereiden kanssa juttelemisessa koen onnistuneeni.


Teksti ja kuvat:

Aapo Väisänen katsoo kameraan, lyhyet hiukset ja vaalea neuletakki.

Aapo Väisänen
Ammattiopisto Live
liiketalouden ammattitutkinnon opiskelija

Kommentointi

Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!