Siirry pääsisältöön

Skenaariot järjestöjen rooleista työllisyydenhoidossa

pe tammik. 12 16:01:00 2024

Teksti: Anne Kallio
Kuvat: Iida Mikkola ja Ruut Uurtimo

""

Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeessa on ollut tavoitteena hahmottaa vaikuttavia järjestölähtöisiä työllisyydenhoidon malleja työllisyyden kuntakokeiluissa. Hankkeen aloituksen jälkeen päätetyt rakenteelliset uudistukset työllisyydenhoidossa, ovat laittaneet palaset uudelleen liikkeelle. Työllisyydenhoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnalliselle tasolle, jolloin jokainen syntyvä työllisyysalue voi luoda omat alueelliset käytäntönsä. Niin kuin kuvitella saattaa, alueet ovat hyvin erilaisia, eikä yksi malli mitenkään sovi jokaiselle alueelle.

Järjestöjen rooleja työllisyydenhoidossa lähestyttiin skenaarioiden kautta. Jokainen skenaarioista voi olla mahdollinen, riippuen alueiden palvelurakenteesta ja tahtotilasta. Ensimmäisessä skenaariossa järjestöt poistuvat työllisyydenhoidosta, toisessa skenaariossa järjestöt ovat palveluntuottajina työllisyydenhoidon markkinoilla ja kolmannessa skenaariossa järjestöt toimivat osana työllisyydenhoidon ekosysteemiä.

Skenaario 1. Kolmas sektori putoaa pois työllisyydenhoidosta

Ensimmäisessä skenaariossa kunnat eivät panosta palveluresurssia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien palveluihin ja hyvinvointialueella terveydenhuolto vie resurssit. Tämän seurauksena järjestöjen ammattimainen työ jää pois. Pitkiä kuntoutuspolkuja tarvitsevat eivät saa tarpeeseen vastaavaa palvelua. Palveluiden vaikuttavuutta tarkastellaan yksinomaan työllistymisen ja tutkintoon johtavan koulutuksen kautta. Kokonaisvaltaisuus puuttuu. Palveluissa ratkaistaan yhtä ongelmaa kerrallaan ja vain sellaisia ongelmia, joilla heti nähdään välitön yhteys työllistymiseen.

Palkkatukiuudistus vaikuttaa erityisesti pienemmillä haja-asutusalueilla palvelun saatavuuteen. Pienet järjestöt ei kykene maksamaan palkkatuen ja työnantajan sivukulujen erotusta, jolloin asiakkaille ei välttämättä ole matalan kynnyksen paikkaa koko alueella.
Moni toimija on myös luopunut kuntouttavan työtoiminnan tuottamisesta sen siirryttyä hyvinvointialueelle uusin sopimuksin. Kuntouttavasta työtoiminnasta saatu korvaus koetaan monella alueella aivan liian pieneksi, osa tuottaa palveluita jopa tappiollisena.

Palvelun tuottamisen lopettamista harkitaan, koska laadukkaan palvelun tarjoaminen ei ole matalalla korvaustasolla taloudellisesti mahdollista edes voittoa tavoittelemattomalle toimijalle ja riskit nähdään liian suurina.

Skenaario 2: Kolmas sektori palveluntuottajana työllisyydenhoidon markkinoilla

Toisessa skenaariossa tuodaan markkinatalouden logiikkaa julkisen palvelutuotannon raameihin. Sekä työllisyysalueilla että hyvinvointialueilla järjestetään markkinavuoropuhelu ja kilpailutukset. Palvelut hankitaan myös järjestöiltä ostopalveluina. Järjestöjen, jotka haluavat olla palveluja tuottamassa, täytyy kehittää palvelujaan ja olla valmis ottamaan riskejä. Vaikuttavuusmittarit ovat työllisyysalueilla ja hyvinvointialueilla eriytyneet. Jokaisessa kilpailutuksessa on omat mittarinsa, miten onnistumista arvioidaan, jolloin toimijat arvioivat esim. asiakkaiden etenemisiä sen mukaan kenelle palvelua tuotetaan.

Kilpailutuksiin osallistumisen lisäksi toimijoiden on brändättävä toimintaansa suoraan asiakaskunnalle, jotta aktiivinen asiakas osaa valita itselleen palvelun. Esimerkiksi nuoret eivät halua lähteä työpajoihin, joissa alueellisesti on maine työttömien paikkana. Toisaalta hyvin muotoiltu sisältö saattaa luoda myös tilanteen, jossa palvelulle on tarjontaa suurempi kysyntä. Jotta asiakkaan valinta aidosti toteutuu alueella, on oltava tarpeeksi vaihtoehtoja, hyvää tietoa asiakkaalle palvelusta sekä realistiset valintaperusteet.

Dynaaminen pienhankinta -malli kuvaa hyvin skenaario 2:sen mukaista maailmaa. Järjestöillä on siitä ristiriitaisia kokemuksia. Ansaintalogiikka on ollut mahdollista saada toimimaan siten, että omia palveluita on ”jumpattu”, vähennetty tarjottavien palveluiden määrää ja keskitytty selkeästi yhteen kohderyhmään. Toisenlaisen kokemuksen mukaan malli ei ole ollut taloudellisesti kannattava, koska asiakkaiden määrästä ei ole takuuta, ja korvauksen saa vain ostetusta palvelusta.

Dynaaminen pienhankinta voi mahdollistaa palvelujen oston pienille niche-ryhmille. Järjestö voi tarjota hyvän työympäristön pienilläkin resursseilla, mikäli ohjaus järjestyy esim. kunnan työllisyyspalveluista. Palvelutarjonnan näkökulmasta tämä voi olla hyvinkin positiivinen asia, jos asiakkaille löytyy erilaisia paikkoja, joissa työn sisältö ruokkii sisäistä motivaatiota ja vie asiakasta eteenpäin työllistymisessä.

Kilpailutukset osuvat pahiten keskisuuriin toimijoihin. Siinä missä pienet pystyvät pyörittämään toimintaa pienillä summilla ja isoilla on suuret hartiat, keskisuurilla ei ehkä niin vankkoja muita tulonlähteitä, ja kuitenkin mittavat kiinteät kustannukset.

Skenaario 3: Kolmas sektori osana työllisyyden ekosysteemiä

Kolmannessa skenaariossa työllisyysvastuun siirtymisen myötä alueet järjestävät palvelut oman alueellisen ekosysteemin tarvemäärittelyn mukaisesti. Asiakkaat tiedetään ja heidän tarpeensa tunnetaan. Hyvinvointialueilla on oma budjetti työllisyyden ekosysteemille. Vaikuttavuuden seurannassa ymmärretään se, että työllisyyden edistämisen parissa työskentelee kohderyhmiltään ja tavoitteiltaan erilaisia toimijoita, ja mittarit räätälöidään sen mukaan, mikä on kunkin palvelun tavoite.

Ekosysteemiä kutsuu kasaan isompi julkinen toimija, joka voi edustaa työllisyyspalveluita tai elinvoimapalveluita. Kokonaisuudelle on asetettu yksi kärkitavoite, mitä kohti kaikkien toiminta tähtää. Aiemmin työllisyyspalveluissa on ollut kyse siitä, millainen suhde järjestöllä ja kunnalla on, ja mitä palveluita kunta ostaa järjestöltä. Kun lähdetään ekosysteemimäisempään toimintatapaan, arvolupaus määrittelee sen mitä palveluita alueellisesti tuotetaan. Automaattisesti järjestön lähin kumppani ei välttämättä olekaan aina kunta, vaan se voi olla esimerkiksi työllistymispalveluita tuottava yritys.

Ekosysteemissä huomioidaan palveluntuottajien lisäksi kansalaisyhteiskuntaroolissa toimivat kolmannen sektorin toimijat. Ne tukevat omalla panoksellaan alueen elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävää.

Ekosysteemi tarjoaa monenlaisia paikkoja ihmiselle hyödyntää osaamistaan. Ekosysteemin sisällä sama ihminen voi vierailla useammassa organisaatiossa ja palveluissa. Näin ihminen pääsee näkemään laajemman ikkunan työelämään, ja kokemaan itselleen sopivan ympäristön. Rahoituksesta ajatellaan, ettei se ole yhdelle organisaatiolle suunnattua, vaan julkinen raha on ekosysteemin hyödynnettävissä.

Artikkeli on julkaistu  Järjestöt työllisyyden kuntakokeiluissa -hankkeen Kyvyt käyttöön Extralehdessä 2/2023 (pdf aukeaa uuteen välilehteen)

Kommentointi