Mitä tekemistä työssä tapahtuvalla valmennuksella ja hyvinvointialueilla on keskenään?
19.04.2022
Maalaus: Jonna Savolainen
Suomessa on meneillään historiallisen isot muutokset niin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin toisaalta myös työllisyyspalveluiden järjestämisessä. Pelkästään näiden kahden ison, jollain tavoin ihan jokaisen Suomessa asuvan elämään vaikuttavan uudistuksen läpivieminen olisi jo yksistään ollut iso ponnistus. Nykyisessä maailman tilanteessa näiden uudistusten läpivieminen on varmasti vielä haasteellisempaa.
Uusilla hyvinvointialueiden aluevaltuutetuilla ja päättäjillä onkin edessään paljon uuden oppimista sekä samalla tärkeiden ja toivottavasti myös oikeiden päätösten tekemistä. Vastuut ovat isot.
Hyvinvointialue jo nimenä sanoo, että alueella voidaan hyvin. Pelkkä nimihän ei tietenkään tee ketään hyvinvoivaksi, vaan tarvitaan tekoja. Minun silmiini ja korviini on kantautunut tähän mennessä uudistuksesta se, että sillä tavoitellaan säästöjä. Ei säästöjen hakeminen ole huono tavoite, mutta voisiko puheen painopisteen kuitenkin siirtää siihen, että tarkoitus on saada hyvinvointialueiden asukkaille mahdollisimman hyvät edellytykset voida hyvin.
Toinen asia, jonka olen huomioinut, on se, että työllistämiseen liittyvät asiat ovat jotenkin jääneet terveydenhoidon kokonaisuuksien varjoon, vaikka sosiaalityöhön kuuluu monenlaista lakisääteistä työtoimintaa. En epäile, etteikö kaikkia asioita taustalla valmisteltaisi, mutta kentälle siitä ei juuri ole tietoa tullut.
Hyvät valtuutetut ja päättäjät, yksi tärkeä osio isossa sote -kokonaisuudessa on työtoiminta, siis valmennus, joka tapahtuu eri työtehtävien kautta ja johon voidaan myös muita osioita, mm. yksilövalmennus nivoa. Työtoiminta on parhaimmillaan toimintaa, jonka kautta ihminen pääsee osalliseksi jotain yhteisöä, oppii uutta, löytää elämäänsä eteenpäin vieviä elementtejä ja sitä kautta tulee tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Tällä hetkellä meitä työssä tapahtuvaan valmennukseen erikoistuneita kolmannen sektorin toimijoita mietityttää kovasti hyvinvointialueiden mukanaan tuomat muutokset niiden palveluiden järjestämiseen, joita tuotamme. Miten hyvinvointialueen työllistymistä edistävät palvelut tullaan järjestämään? Miten ne nivoutuvat tulevaisuudessa kuntien työllisyyden hoitoon? Mikä rooli työllisyydenhoitoon erikoistuneilla järjestöillä ja säätiöillä tulee olemaan? Pääsemmekö me yhdessä kehittämään asiakokonaisuutta? Pahinta, mitä tässä voisi tapahtua on se, että unohdettaisiin työssä tapahtuvan valmennuksen merkitys, se osaaminen ja kokemus, mitä järjestökentällä työllisyydenhoidon osa-alueista on.
Hyvinvointialueille kuuluvaan työllisyydenhoidon osioon pitäisi nyt paneutua huolellisesti. Päätöksenteossa pitäisi huomioida työssä tapahtuva valmennus osana ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tukemista. Näillä palveluilla osaltaan ennaltaehkäistään sairaanhoidon kuormitusta ja sen kustannuksia. Pohjois-Savossa on sellaisia järjestöjä ja säätiöitä, joilla on vankka kokemus työssä tapahtuvasta valmennuksesta. Nämä toimijat ovat jo vuosia kehittäneet toimintansa laatua ja tehneet yhteistyötä niin viranomais- kuin järjestöverkostoissa. Mutta ennen kaikkea osaavat toimijat ovat kuunnelleet ja kuuntelevat asiakasta, siellä tiedetään, mitä tarpeita asiakkaalla on ja tätä viestiä on viety eteenpäin.
Hyvä hyvinvointialueen valtuutettu ja päättäjä, me työssä tapahtuvaan valmennukseen erikoistuneet kolmannen sektorin toimijat tarvitsemme tietoa tulevaisuudesta nyt. Jos meillä ei ole sopimuksia tulevasta, viimeinen lähtijä sammuttaa valot ja työssä tapahtuva valmennus sammuu.
Tuula Hirvonen
Toimitusjohtaja
TOIMI-työvalmennussäätiö
Kommentointi
Huom. Kommentin jättämällä yhteystietosi, myös sähköpostiosoite, eivät tule Vatesin tietoon. Jos toivot Vatesilta vastausta kommenttiisi, ole hyvä ja lähetä yhteystietosi kommentin kera myös seuraavaan osoitteeseen:kati.savela-vilmari(at)vates.fi Kiitos!
